Veljesseura.org

Viljo kirjoitti: Mikäli aikoo pysyä jehovantodistajana, niin ei todellakaan kannata alkaa tutkia Raamattua - edes UMK:ta, sillä sitä lukemalla alkaa varmaan melko pian kyseenalaistamaan jeppujen oppirakennelmia.

Ehdottomasti samaa mieltä.
Ehkä tr-taustani takia Jehovan todistajien opit ja käytännöt on minulla hyvin mielessä, mutta erottamisperusteet on vähän hankalampia, koska niitä ei täsmälleen ottaen kaikkia kerrottu edes missään.
Tienraivaajana minulle kerrottiin, että on ollut sellainenkin tr, joka ei osannut tuota seitsemää aikaa perustella Raamatusta, joten ei ihme, että se on jälkikäteen unohtunut. Perusteethan löytyvät jokaisen UMK:n takalehdillä olevasta konkordanssista.

Mag Mell kirjoitti:^Huonon omantunnon milloin mistäkin täysin triviaalista asiasta.

Huonon omantunnon loppuminen epäoleellisuuksista on hyvä homma.

Minä olen kuten moni muukin uhnohtanut monet Jehovan todistajiensa itsensä mielestä tärkeät opinkappaleet. Sen sijaan yhteisön painostavaa tunnelmaa ja tiettyjä (ihan oikeasti) hankalia tyyppejä en kykene unohtamaan.

^Huonon omantunnon milloin mistäkin täysin triviaalista asiasta.

Jos tuota otsaketta vähän muuttaisi niin, että "mitä haluat unohtaa jehovantodistajista", niin millaisia asioita ne voisivat olla? Voiko ylipäänsä unohtaa? Oppikysymykset? Käyttäytymisen? Puurtamisen turhaan? Vai mitä?

Guest kirjoitti:Herrick Åberg kirjoitti kiinnittäneensä huomiota tuohon unohtamiseen, kun sinetit ja pasuunat tuppasivat sekaantumaan, niiden symbolimerkitykset ja päiväysviitteet unohtuivat, oli helpompaa muutettuja oppejakin omaksuttaa, muistelen hänen arviotaan.

Minä en alunperinkään kovin hyvin tajunnut miten vaikkapa trumpetit tai muut puhallinsoittimet liittyivät Cedar Pointiin tai muihin USA:n paikkakuntiin.

Herrick Åberg kirjoitti kiinnittäneensä huomiota tuohon unohtamiseen, kun sinetit ja pasuunat tuppasivat sekaantumaan, niiden symbolimerkitykset ja päiväysviitteet unohtuivat, oli helpompaa muutettuja oppejakin omaksuttaa, muistelen hänen arviotaan.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Hyvin kiintoisaa, Jakke! Muistat opinkappaleet, et raamatullisia perusteluja niille. Tämä, mitä nyt sanoit, vahvistaa sitä käsitystäni, ettei Jehovan todistajille Raamattu sinänsä ole erityisen merkittävä, vaan Seuran kulloinkin lanseeraama doktriini, mihin sitten etsitään mahdollisimman sopiva raamatunkohta / -kohdat ikään kuin tueksi.

Minäkin muistan opinkappaleet aika hyvin ja UMK:n tekstinkin joilla niitä tuetaan. Se sijaan alkaa painua hämärään että mistä kohtaa nuo tekstit löytyvät. Toki muistan monia kohtia edelleen, mutta hiipumassa se on.

Mikäli aikoo pysyä jehovantodistajana, niin ei todellakaan kannata alkaa tutkia Raamattua - edes UMK:ta, sillä sitä lukemalla alkaa varmaan melko pian kyseenalaistamaan jeppujen oppirakennelmia. Ja mikäli on saanut jostain KIT:in, niin sitä varmemmin ajautuu pois "totuudesta". Näin siis tapauksessa, jossa mielenhallinta ei ole täysin betoniin valettu.

Jos se excorsismi on vain hengellisten tarpeiden voimakkaan muodon täyttämistä ?

Niinhän on alkoholijuomien nauttimisen kanssakin, jollekin riittää lasi punaviiniä ja yhteisten tuttujen asioiden juoruaminen, toinen tarvitsee vähintäänkin useamman pullon kirkasta.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Tämän jälkeen alkoi eksorkismi (riivaajien ulosajaminen) ja toden totta ainakin yhden havaitsin lähteneen ihan omin silmin: näet minä painelin pihalle. Oli se sen verran sairasta touhua.

RaM kirjoitti:Jos kirjantutkistelussa vaikka erehtyy kysymään virallisen doktriiniston ulkopuolisen kysymyksen johon tutkistelun johtaja ei osaa vastata (no tätä mahdollisuuttahan ei enää nykyään ole), luvataan asiaan palata ensikerralla mutta sitä selitystä saa sitten odottaa loputtomiin. Tai se kuitataan olan kohautuksella.
Mutta on kai tuo doktriinitutkiminenkin kuitenkin enemmän kuin mitä muiden lahkojen kokouksissa tehdään.

Kiitos, RaM, vastauksestasi, sepä tuli vikkelään. Sitä aina joskus pitää peilata havaintojaan. Näihin kuuluu juuri tuo "palataan asiaan ensikerralla" (jota ei tule), näin viimeiksi 1975 maailmanlopun kohdalla. Ja doktriinien tutkimisesta suhteessa joihinkin muihin lahkoihin, siinäkin olemme samaa mieltä. On niitä hullumpiakin nähty. Olen eksynyt jengiin, missä hurskaan alun jälkeen seurasi "kielillä puhumista". Se muistutti lähinnä teerten soidinta. Tämän jälkeen alkoi eksorkismi (riivaajien ulosajaminen) ja toden totta ainakin yhden havaitsin lähteneen ihan omin silmin: näet minä painelin pihalle. Oli se sen verran sairasta touhua.

Juuri kuten olet asian ymmärtänytkin Jaska, niin Jehovan todistajat EIVÄT tutki raamattua vaan omia doktriinejaan. Sitten koitetaan opetella mikä jae kyseistä doktriinia tukee (valmiiksi pureskeltu näkemys).
No täytyy toki kertoa, että kokousohjelmassa on välillä raamatun systemaattinen lukeminen tietty lukualue kerrallaan ja sen ydinkohtien selittäminen, mutta nuo selitykset katsotaan kirjallisuudesta eli niistä ei voi ryhtyä esittämään minkäänlaisia henkilökohtaisia pohdintoja tai kysymyksiä. Jos kirjantutkistelussa vaikka erehtyy kysymään virallisen doktriiniston ulkopuolisen kysymyksen johon tutkistelun johtaja ei osaa vastata (no tätä mahdollisuuttahan ei enää nykyään ole), luvataan asiaan palata ensikerralla mutta sitä selitystä saa sitten odottaa loputtomiin. Tai se kuitataan olan kohautuksella.

Mutta on kai tuo doktriinitutkiminenkin kuitenkin enemmän kuin mitä muiden lahkojen kokouksissa tehdään.

Hyvin kiintoisaa, Jakke! Muistat opinkappaleet, et raamatullisia perusteluja niille. Tämä, mitä nyt sanoit, vahvistaa sitä käsitystäni, ettei Jehovan todistajille Raamattu sinänsä ole erityisen merkittävä, vaan Seuran kulloinkin lanseeraama doktriini, mihin sitten etsitään mahdollisimman sopiva raamatunkohta / -kohdat ikään kuin tueksi. Eli suomeksi sanottuna mennään "perse" edellä puuhun niin pitkälle kuin kynnet kestävät.

Normaali "babylonialainen" menettely toimii juuri päin vastoin. Ensin katsotaan Raamatusta kokonaisuus tai useampia, minkä jälkeen tutkitaan, sopiiko Raamatussa mainittu siihen, mitä doktriiniksi on aprikoitu. Oikaise / oikaiskaa, mikäli olen tehnyt väärän johtopäätöksen.

Opilliset asiat muistan edelleen noin pääpiirteissään, mutta en yhtään sitä, millä raamatunkohdilla asiat perustellaan. Sitäpaitsi JT-aikoinakin ajattelin kai jotenkin niin, että riittää kun Vartiotornissa sanotaan asian olevan tietyllä tavalla. Olihan niissä kirjoituksissa raamatunpaikatkin väitteiden tueksi mainittu, mutta mitäpä niitä katsomaan jos ne kerran esitettyjä oppeja puoltavat. Enkä minä koskaan asioita "tutkinut" edes lehdistä sen syvällisemmin. Riitti kun lapsuudesta n. 25 vuotiaaksi asti istui kolme kertaa viikossa aivopestävänä. Kyllä siinä oppirakennelmat väkisinkin päähän pinttyvät.

Enkä minäkään juuri osallistu oppikysymyksistä keskustelemiseen. Ei vaan kiinnosta ja kun en muista raamatunpaikkoja enkä hatarien teorioiden yksityiskohtia, niin ei ole oikein edellytyksiäkään asioiden syvällisempään käsittelyyn.

Wonderman kirjoitti:Tällä foorumillakaan en ole niin hirveästi noita opillisia ym asioita lukenut.

Ja miksi lukisit, eihän monissa opetuksissa ole päätä eikä häntää. Opillisten asioiden yksityiskohdat ovat tärkeitä vasta sitten kun haluaa ruotia niitä perusteellisemmin.

Kokonaan oma asiansa on se, että rivitodistaja tuntee monimutkaisten opetusten yksityiskohtia hyvin huonosti, joten mitään syytä huoleen ei ole. Ja mitä monien opetusten pitempään historiaan tulee, niin tuota menneisyyttä rivitodistaja tuskin tuntee lainkaan taikka hänellä on siitä Vt-seuran syöttämä valheellinen käsitys.

On selvää että jos on ollut vain 2-3 vuotta lahkotoiminnassa mukana, niin ei siinä ajassa ole kovinkaan paljoa ehtinyt tarttua kiinni. Ainakaan kovin kovaa. Hyvä että on edes ehtinyt oppiakaan kaikkia yksityiskohtia.
Nämä erilaiset lähtökohdat muodostavatkin suuren eron meidän x:n keskuudessa ja muovaavat samalla niitä kiinnostuksen alueita joista tykkäämme jutella. Jos mukaan on vetänyt lähinnä rakkauspommitus ja esitetty utopia paremmasta tulevaisuudesta, niin varmastikaan lahkon menneisyyteen ja oppirakennemien muutoksiin ei riitä enää kiinnostusta. Eikä toki tarvitsekkaan.
Itse edustan sitä osaa joka on ollut kaulaansa myöten suossa ja joutunut todella ponnistelemaan irtipääsyn kanssa. Niin opillisesti (lapsesta saakka aivopestynä) kuin suvun aiheuttamien paineiden suhteen.

Jollekin on helppo unohtaa se kaikki vähäinen mitä on osakseen saanut, mutta toiselle voi olla jatkuvaa kamppailua päästä irti lahkon päähän juurruttamista painajaismaisista opetuksista.
Omalla kohdalla ongelma on lähinnä siinä, miten paljon opit ovat muuttuneet pois jäämiseni jälkeen ja noissa muutoksissa mukana pysyminen jotta osaa paremmin asioista keskustella lahkolaisen kanssa.