Kirjoittaja Vieras » 04.05.2009 17:14
Aamulehti 3.5.2009 A03
TÄNÄÄN 3. TOUKOKUUTA VIETETÄÄN SANANVAPAUDEN PÄIVÄÄ.
VAPAANA SANA PYSYY VAIN, JOS SEN VAPAUDESTA PIDETÄÄN HUOLTA.
Käytin Puhdistus- romaanini taustamateriaalina Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikaisia naistenlehtiä sanomalehtiä - viattomalta kuulostavaa materiaalia. Lapsuudessani niiden kuljettaminen Suomeen ei olisi ollut mahdollista, sillä se, mitä Neuvosto-Viron rajan yli viedä tai tuoda, oli rajoitettua eivätkä ensimmäisen tasavallan aikaiset painotuotteet kuuluneet sallittuihin.
Siihen aikaan Virossa asuvien sukulaisten kanssa yhteydenpitoa määrittivät kirjesensuuri, puheluiden kuuntelu ja viisumit. Kirjeitä katosi, puhelut katkesivat, mikäli niiden tilaaminen ylipäänsä onnistui, ja viisumeiden läpimeno oli ainaisen huolen aihe. Väärä mielipide olisi voinut niiden lisäksi vaarantaa työt, toimeentulon ja läheisten ihmisten näkemisen. Vaikka jokaisella perheellä on omat salaisuutensa jokaisessa maassa, on kaksi eri asiaa, joutuuko niiden vuoksi pelkäämään yhteisönsä häpeää vai valtakoneiston toimenpiteitä.
Rajattuun sananvapauteen kasvanut pitää sitä normaalina tilana. Se on tavallista elämää. Siksi minäkin kasvoin pitämään luonnollisena sitä, että tietyt aihepiirit olivat sellaisia, että niistä puhuminen oli mahdollista vain luotettavassa seurassa eikä kiellettyjä puheenaiheita tarvinnut tähdentää. Niiden rajojen ylittäminen olisi ollut hullua, typerää, vaarallista - seuraukset olivat itsestään selviä. Sisäistin sensuurin niin, etten kirjoittanut kielletyistä aiheista edes päiväkirjaani.
Nykyään suurin osa kirjeistä kulkee sähköisessä muodossa. Kiinassa yksikin väärä sähköposti voi tarkoittaa vuosien vankeutta. Vapaan sanan areena, verkko, on monille vallanpitäjille uhkaava, kuten demokraattinen tiedonvälitys aina on. Niinpä Googlen Kiina-sivuilla Tiananmen on iloisten ihmisten aukio eikä sensuuria edes huomaa, ellei samalla tutki muiden maiden Tiananmen hakutuloksia. Pätevä sensuuri onkin huomaamatonta, mutta vielä paremmin toimii itsesensuuri, johon sensuroidussa maassa kasvetaan. Silloin muunlainen vaihtoehto näyttäytyy epänormaalina, uhkaavana ja sen verran vastustettavana, että säilyttääkseen oman turvallisuutensa voi olla valmis ilmiantamaan niitä, jotka yrittävät ylittää sananvapaudelle asetetut rajat.
Suomalaisen sananvapauden historiaa ovat muovanneet idänkauppa, raha, politiikka, maantiede, sodat. Ne voivat määrittää sitä yhä, vaikka nykyään sananvapautemme tila onkin hyvä - se tila on kuitenkin nuori ja siksi sitä on helppo horjuttaa. Pidä siitä siis huolta. Sen tulevaisuus on kaikkien Suomessa asuvien käsissä.
Pidä siitä huolta myös niiden puolesta, jotka eivät siihen pysty maissa, joissa sananvapauden tila on rajoitettu tai huono.
Sana on vahva. Sana on viisas. Sana voi olla tappava. Vapaana se pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta.
Sofi Oksanen, kirjailija
Aamulehti 3.5.2009 A03
TÄNÄÄN 3. TOUKOKUUTA VIETETÄÄN SANANVAPAUDEN PÄIVÄÄ.
[size=150]VAPAANA SANA PYSYY VAIN, JOS SEN VAPAUDESTA PIDETÄÄN HUOLTA.[/size]
Käytin Puhdistus- romaanini taustamateriaalina Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikaisia naistenlehtiä sanomalehtiä - viattomalta kuulostavaa materiaalia. Lapsuudessani niiden kuljettaminen Suomeen ei olisi ollut mahdollista, sillä se, mitä Neuvosto-Viron rajan yli viedä tai tuoda, oli rajoitettua eivätkä ensimmäisen tasavallan aikaiset painotuotteet kuuluneet sallittuihin.
Siihen aikaan Virossa asuvien sukulaisten kanssa yhteydenpitoa määrittivät kirjesensuuri, puheluiden kuuntelu ja viisumit. Kirjeitä katosi, puhelut katkesivat, mikäli niiden tilaaminen ylipäänsä onnistui, ja viisumeiden läpimeno oli ainaisen huolen aihe. [u]Väärä mielipide olisi voinut[/u] niiden lisäksi [u]vaarantaa[/u] työt, toimeentulon ja [u]läheisten ihmisten näkemisen[/u]. Vaikka jokaisella perheellä on omat salaisuutensa jokaisessa maassa, on kaksi eri asiaa, [u]joutuuko niiden vuoksi pelkäämään yhteisönsä häpeää[/u] vai valtakoneiston toimenpiteitä.
[u]Rajattuun sananvapauteen kasvanut pitää sitä normaalina tilana. Se on tavallista elämää.[/u] Siksi minäkin kasvoin pitämään luonnollisena sitä, että [u]tietyt aihepiirit olivat sellaisia, että niistä puhuminen oli mahdollista vain luotettavassa seurassa [/u]eikä kiellettyjä puheenaiheita tarvinnut tähdentää. Niiden rajojen ylittäminen olisi ollut hullua, typerää, vaarallista - seuraukset olivat itsestään selviä. Sisäistin sensuurin niin, etten kirjoittanut kielletyistä aiheista edes päiväkirjaani.
Nykyään suurin osa kirjeistä kulkee sähköisessä muodossa. Kiinassa yksikin väärä sähköposti voi tarkoittaa vuosien vankeutta. [u]Vapaan sanan areena, verkko, on monille vallanpitäjille uhkaava[/u], kuten demokraattinen tiedonvälitys aina on. Niinpä Googlen Kiina-sivuilla Tiananmen on iloisten ihmisten aukio eikä sensuuria edes huomaa, ellei samalla tutki muiden maiden Tiananmen hakutuloksia. Pätevä sensuuri onkin huomaamatonta, mutta [u]vielä paremmin toimii itsesensuuri, johon[/u] sensuroidussa maassa [u]kasvetaan[/u]. Silloin muunlainen vaihtoehto näyttäytyy epänormaalina, uhkaavana ja sen verran vastustettavana, että säilyttääkseen oman turvallisuutensa [u]voi olla valmis ilmiantamaan niitä, jotka yrittävät ylittää sananvapaudelle asetetut rajat[/u].
Suomalaisen sananvapauden historiaa ovat muovanneet idänkauppa, raha, politiikka, maantiede, sodat. Ne voivat määrittää sitä yhä, vaikka nykyään sananvapautemme tila onkin hyvä - se tila on kuitenkin nuori ja siksi sitä on helppo horjuttaa. Pidä siitä siis huolta. Sen tulevaisuus on kaikkien Suomessa asuvien käsissä.
[u]Pidä siitä huolta myös niiden puolesta, jotka eivät siihen pysty[/u] maissa, joissa sananvapauden tila on rajoitettu tai huono.
[u]Sana on vahva.[/u] Sana on viisas. Sana voi olla tappava. Vapaana se pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta.
Sofi Oksanen, kirjailija