Kirjoittaja Vieras » 25.05.2009 13:42
Hei
Sitä kirjallisuutta on vaikka millä mitalla. Lahkon toisen pomon, elikkä Rutherfordin mainitsee Barbara Anderson kirjoittaneen, oliko 58 kirjaa (veljesseuran portaalisivulta juuri luin, mutta B. A. muuten epäilee myös että oikeita kirjoittajia näissä 58:ssa olisi muitakin).
Tutkijoiden sinänsä virheettömät selitysteoksetkin voivat saada siten erilaisia painotuksia. Aikanaan Harri Heinon kirjoituksen katsoi Torninvartija parhaimmiten kuvaavan todistajan uskoa, mutta myönsi kirjan olevan kaunisteltu esitys muutoin, karmeasta lahkosta, ja arveli syynä olleen se, että Heino oli kirkollinen tutkimustyöntekijä (kirkon tutkimuskeskus tms) ja siinä ominaisuudessa ei katsonut hyväksi kirjoittaa jotenkin ikäänkuin hyökkäävästi käsitettävästi.
Pasi Turusen "Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa" esittää eräitä piirteitä siten, että on saanut monet jättämään lahkon. Ja on täysin dokumentoitu lähdeviittein, jopa valokopioin.
Liljeqvistin "Torni ja temppeli" antaa hyvän osansa (toinen puoli kirjaa kuva mormoneita).
Käsittääkseni jos asuu Helsingissä, niin saa kirjastokortin, mahdollisesti saa lainoja muidenkin kuntien kirjastokortilla, eikös niillä ole yhteispalveluja sen suuntaisesti ?
Vaikka kenestäkään ei ole tullut todistajaa vain lahkon kirjallisuutta lukemalla (rakkauspommitus ja mahdollinen muu lipevä manipulointi tarvitaan myös) niin on lahkokirjallisuuden luvun kautta perehtyminen erittäin paljon työläämpi tie. Lahkon kirjallisuus pyrkii lisäksi jatkuvasti myös sumutukseen. Otetaan esimerkiksi ns sukupolvioppi, joka on nyt kumottu, mutta josta uudet selvitykset välttävät sanomasta kumoamista, vaan puhuvat puuta heinää koska oikein pahasti ei rohjeta valehdellakaan, muttei myöntääkään täyttä suunnanmuutosta.
Hei
Sitä kirjallisuutta on vaikka millä mitalla. Lahkon toisen pomon, elikkä Rutherfordin mainitsee Barbara Anderson kirjoittaneen, oliko 58 kirjaa (veljesseuran portaalisivulta juuri luin, mutta B. A. muuten epäilee myös että oikeita kirjoittajia näissä 58:ssa olisi muitakin).
Tutkijoiden sinänsä virheettömät selitysteoksetkin voivat saada siten erilaisia painotuksia. Aikanaan Harri Heinon kirjoituksen katsoi Torninvartija parhaimmiten kuvaavan todistajan uskoa, mutta myönsi kirjan olevan kaunisteltu esitys muutoin, karmeasta lahkosta, ja arveli syynä olleen se, että Heino oli kirkollinen tutkimustyöntekijä (kirkon tutkimuskeskus tms) ja siinä ominaisuudessa ei katsonut hyväksi kirjoittaa jotenkin ikäänkuin hyökkäävästi käsitettävästi.
Pasi Turusen "Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa" esittää eräitä piirteitä siten, että on saanut monet jättämään lahkon. Ja on täysin dokumentoitu lähdeviittein, jopa valokopioin.
Liljeqvistin "Torni ja temppeli" antaa hyvän osansa (toinen puoli kirjaa kuva mormoneita).
Käsittääkseni jos asuu Helsingissä, niin saa kirjastokortin, mahdollisesti saa lainoja muidenkin kuntien kirjastokortilla, eikös niillä ole yhteispalveluja sen suuntaisesti ?
Vaikka kenestäkään ei ole tullut todistajaa vain lahkon kirjallisuutta lukemalla (rakkauspommitus ja mahdollinen muu lipevä manipulointi tarvitaan myös) niin on lahkokirjallisuuden luvun kautta perehtyminen erittäin paljon työläämpi tie. Lahkon kirjallisuus pyrkii lisäksi jatkuvasti myös sumutukseen. Otetaan esimerkiksi ns sukupolvioppi, joka on nyt kumottu, mutta josta uudet selvitykset välttävät sanomasta kumoamista, vaan puhuvat puuta heinää koska oikein pahasti ei rohjeta valehdellakaan, muttei myöntääkään täyttä suunnanmuutosta.