Veljesseura.org

Olen itse 'luopioitunut' eli erkaantunut meikäläisten elämän- ja ajatustavasta

Olin myös "meikäläinen" ja rehellisyyttäni olemalla oma itseni ja joidenkin mielestä kapinallisuuttani luopio, vaikka uskon jumalaan.
Mistä mie olen luopunu?

Tuntuu niin kovin samanlaiselta.. Olen itse 'luopioitunut' eli erkaantunut meikäläisten elämän- ja ajatustavasta ja tuntuu että täysin heidän itsensä takia. Olen kokenut varsinkin ns. Pyhän hengen tosi rakkauden puutteen päällekäyvän selvästi, ja myös sen johdosta aloin epäillä teininä asioita. Kuulun kaveriporukkoihin kuulumattomiin, niihin joilla ei ole asiaa yleiseen jt-elämään ilman että varsinaista syytä erakoitumiseen on ollut. Nyt seurustelen sisaren kanssa ja kaikki on mitä loistavimmin. Yhteiset fiilikset maailmanmenosta, siitä mikä on normaalia elämää jne. Pääosin uskonnollisen yhdyskuntamme itseaiheuttamaa 'heräämistä'. Siihen ei kummosta herätyskelloa silti kaivata, kuhan on aivot ja silmät.

Vaikeaa olla erimieltä.

Normaaleissa yhteisöissä vastaavaa kutsuttaisiin erimielisyydeksi. Ja kohautettaisiin olkapäitä.

Samaa mieltä.

Lahko rakentuu valheelle ja lahko tarvitsee itsesuojeluksen vuoksi turvaa sen havaitsijaa vastaan,

"luopio" -iskusana on lahkon valitsema keino

Jos olisi kysymyksessä aidosti kristillinen yhteeisö, tulisi mieleen, että poikkeavuutta esim. surtaisiin.

JT:t tuottavat itse toiminnallaan omat luopionsa. Luopio on sama kuin "toisinajattelija" Neuvostoliitossa. Hänet voitiin heittää vankilaan tai mielisairaalaan ajatustensa takia ja panna kärsimään. Suurin vika luopiossa on se, että hän suhtautuu kriittisesti järjestelmään. Sanalla "kriittinen" on kielteinen kaiku seurakunnissa. Koulutusta vastustetaan, koska se aikaansaa kriittistä ajattelua.

Antautuminen vanhimpien valvontavaltaan ja tuon valvonnan puutteet ovat suuri syy "luopioitumiselle". Luulen, etten olisi niin kiihkeä "luopio", "karkotettu", jos vanhimmat eivät olisi aikoinaan sekaantuneet niin kovasti perhesuhteisiin ja tölvineet monella tavalla. Heidän ratkaisumallinsa (lisää tutkimista, kenttää ja kokouksia) on omiaan vain vahvistamaan manipulaatiota. Todellisia ongelmia ei kyetä ratkaisemaan, vaikka onkin samalla käsillä ratkaisu maailman kaikkiin ongelmiin. Todistajuus on vikojen näkemistä "maailmassa" ja niiden korjaamista kuvittelemalla "Paratiisia" maan päälle. Ratkaisu on kuvitelma.

Kun alkaa tulla epäilyksiä, se on esiaste "luopioitumiselle". Alkaa tutkia, mitä internetissä puhutaan. Alkaa huomaamaan, että "totuus" ei ehkä olekaan totuus. Alkaa kyseenalaistamaan VT-seuran oppeja. Huomaa, ettei olekaan yksin epäilystensä kanssa, että on muitakin samanmielisiä (mikä on JT:lle kielteinen sana "luopioista").

Luopioiden väitetään valehtelevan ja olevan ulkomailta johdettu ohjelmallinen ryhmä, mitä se ei VT-suran lailla ole. Ei ole mitään "teokraattista sodankäyntiä". On vain avointa tiedottamista omista kokemuksista seurakunnissa.

Jos JT:t eläisivät "hengellisessä paratiisissa", luopioitakaan ei luultavasti olisi. Kyse ei ole kuitenkaan ihmisistä tai vilpittömästi uskovien aliarvioimisesta, vaan kyse on siitä, että seuran rakenteisiin ja organisaatioon kätkeytyy sarja vakavia puutteita ja epäkohtia, joista kuuluu JT-opissa vaieta. "Luopio" ei vaikene ja siksi hän onkin "luopio". Hänestä tuskin olisi tullut vertaistuen hakijaa, jos uskonto olisi kohdellut häntä silkkihansikkain.

Väitän, että JT-t tuottavat itse omat luopionsa. Mitä mieltä olette?