Kirjoittaja Vieras » 08.06.2009 12:47
Samaa mieltä kuin joku ylempänä: ei ole koskaan liian myöhäistä. Itse kirjoitin ylioppilaaksi 41-vuotiaana 1999. Sen jälkeen olen pääasiassa opiskellut yliopistossa ja välillä aina vähän tehnyt töitä. Opintoviikkoja (nyt opintopisteitä) on kertynyt jo melkoisesti ja yksi tutkintokin on, mutta opiskelunnälkä ei näytä sammumisen merkkejä.
Otan nyt takaisin sen, minkä järjestö minulta nuoruudessani vei. Älkääkä tulko sanomaan, että järjestö ei koskaan ole kieltänyt opiskelemasta. Ehkä ei suoranaisesti, mutta sanoma oli silti selkeä ja niihin, jotka uskalsivat sitä uhmata, käytettiin häikäilemättä sakinhivutusta. 70-luvulla (hieman riippuen seurakunnan vanhinten/ainoan vanhimman mielipiteestä) jo lukioon meno oli siinä rajoilla, että joutui ojennettavaksi riippumattomasta asenteesta, jumalallisen opetuksen arvostuksen puutteesta, hengellisyyden puutteesta yms. Korkeakoulu oli itsestään selvästi kauhistus: siellä harjoitettiin seksiä ja käytettiin huumeita ja opittiin kritisoimaan Raamattua - niin meille ainakin väitettiin ja mehän uskoimme. Keskiasteen koulutuskin oli vähemmän suositeltavaa, koska se vei ajan tärkeämmiltä asioilta eli saarnaamiselta ja tutkimiselta. Ihmettelin hiljaa mielessäni, että miksi kokopäivätyö sitten ei ole niin paha...
Suosittelen lämpimästi opiskelua kaiken ikäisille. Onnellista olisi, jos sitä voisi tehdä silloin, kun ei vielä ole perhehuolia painolastina, mutta toisaalta, aikuisena se on ehkä vielä antoisampaa kuin nuorena.
Samaa mieltä kuin joku ylempänä: ei ole koskaan liian myöhäistä. Itse kirjoitin ylioppilaaksi 41-vuotiaana 1999. Sen jälkeen olen pääasiassa opiskellut yliopistossa ja välillä aina vähän tehnyt töitä. Opintoviikkoja (nyt opintopisteitä) on kertynyt jo melkoisesti ja yksi tutkintokin on, mutta opiskelunnälkä ei näytä sammumisen merkkejä.
Otan nyt takaisin sen, minkä järjestö minulta nuoruudessani vei. Älkääkä tulko sanomaan, että järjestö ei koskaan ole kieltänyt opiskelemasta. Ehkä ei suoranaisesti, mutta sanoma oli silti selkeä ja niihin, jotka uskalsivat sitä uhmata, käytettiin häikäilemättä sakinhivutusta. 70-luvulla (hieman riippuen seurakunnan vanhinten/ainoan vanhimman mielipiteestä) jo lukioon meno oli siinä rajoilla, että joutui ojennettavaksi riippumattomasta asenteesta, jumalallisen opetuksen arvostuksen puutteesta, hengellisyyden puutteesta yms. Korkeakoulu oli itsestään selvästi kauhistus: siellä harjoitettiin seksiä ja käytettiin huumeita ja opittiin kritisoimaan Raamattua - niin meille ainakin väitettiin ja mehän uskoimme. Keskiasteen koulutuskin oli vähemmän suositeltavaa, koska se vei ajan tärkeämmiltä asioilta eli saarnaamiselta ja tutkimiselta. Ihmettelin hiljaa mielessäni, että miksi kokopäivätyö sitten ei ole niin paha...
Suosittelen lämpimästi opiskelua kaiken ikäisille. Onnellista olisi, jos sitä voisi tehdä silloin, kun ei vielä ole perhehuolia painolastina, mutta toisaalta, aikuisena se on ehkä vielä antoisampaa kuin nuorena.