Kirjoittaja Vieras » 01.07.2009 19:14
"Olkoon Jumala totinen" 1946 s.7,8
Monet vilpittömät ihmiset, jotka uskovat näiden uskonnoitsijoiden edustavan Jumalaa ja puhuvan hänen puolestaan, alkavat ihmetellä, onko totuutta ollenkaan olemassa. ... Mutta kun he kuulevat totuuden puhtaan äänen kaikuvan oikeasta lähteestä, he tuntevat sen ja hyväksyvät ja omaksuvat sen ilomielin, huolimatta maailman uskonnollisesta jaarittelusta.
... suuri totuuden Jumala ... jota kaikki "kristikunnan" kansat väittävät palvovansa, mutta niiden vuosisataiset uskonnolliset erimielisyydet, riidat ja erehdykset ovat tuottaneet häpeää sekä hänelle että kirjoitetulle Sanalle, jonka hän on antanut ihmiskunnalle. ...
Järkevästi päätellen hänen kirjansa, Raamattu, ei voi ... olla sekava eikä miten tahansa tulkittavissa. Sen sekavuus johtuu sen tulkitsijoiksi tekeytyvistä, tämän niin sanotun "kristikunnan" uskonnollisista johtajista, jotka riitelevät keskenään ja usein sangen voimaperäisestikin. Kun siis lukija ryhtyy nyt tutkimaan Raamattua tämä kirja kädessään, häntä ei kehoiteta eikä johdeta tutkimaan Jumalan pyhää sanaa "kristikunnan" hämmentävien, salaperäisten uskonnollisten erehdysten mukaan. Häntä pyydetään tutkimaan sen mukaan, mitä Jumalalla itsellään on sanottavaa omassa sanassaan.
Saavuttaaksemme totuuden meidän on karkoitettava uskonnolliset ennakkoluulot sydämestämme ja mielestämme. Meidän on annettava Jumalan itsensä puhua. Kaikki muut menettelytavat johtavat vain vielä suurempaan sekaannukseen.
Totuus joka johtaa ikuiseen elämään 1968 s.13
Meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sitä, mitä se uskonnollinen järjestö opettaa, jonka yhteydessä saatamme olla. Ovatko sen opetukset täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai perustuvatko ne ihmisten perinnäissääntöihin? Jos me rakastamme totuutta, niin tällaisessa tutkimisessa ei ole mitään pelättävää. Meillä kaikillahan pitäisi olla vilpitön halu oppia, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on, ja sitten tehdä se. - Joh.8:32
Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä 1982 s.32
Ei voi olla kahta keskenään ristiriitaista totuutta. Jompikumpi on totta, mutta eivät molemmat. Vilpitön uskominen johonkin ja tuon uskon mukaan toimiminen ei tee uskomusta oikeaksi, jos se todellisuudessa on väärä.
Miten suhtautuisit, jos sinulle esitettäisiin todisteet uskomuksesi virheellisyydestä?
Estäisikö ylpeys tai itsepäisyys sinua myöntämästä, että olet väärällä tiellä?
[b]"Olkoon Jumala totinen" 1946 s.7,8[/b]
[u]Monet vilpittömät ihmiset, jotka uskovat näiden uskonnoitsijoiden edustavan Jumalaa ja puhuvan hänen puolestaan, alkavat ihmetellä, onko totuutta ollenkaan olemassa.[/u] ... Mutta kun he kuulevat totuuden puhtaan äänen kaikuvan oikeasta lähteestä, he tuntevat sen ja hyväksyvät ja omaksuvat sen ilomielin, huolimatta maailman uskonnollisesta jaarittelusta.
... suuri totuuden Jumala ... jota kaikki "kristikunnan" kansat väittävät palvovansa, mutta niiden vuosisataiset uskonnolliset erimielisyydet, riidat ja [u]erehdykset ovat tuottaneet häpeää sekä hänelle että kirjoitetulle Sanalle, jonka hän on antanut ihmiskunnalle[/u]. ...
Järkevästi päätellen hänen kirjansa, [u]Raamattu, ei voi ... olla sekava eikä miten tahansa tulkittavissa[/u]. [u]Sen sekavuus johtuu sen tulkitsijoiksi tekeytyvistä[/u], tämän niin sanotun "kristikunnan" uskonnollisista johtajista, jotka riitelevät keskenään ja usein sangen voimaperäisestikin. [u]Kun siis lukija ryhtyy nyt tutkimaan Raamattua tämä kirja kädessään[/u], häntä ei kehoiteta eikä johdeta tutkimaan Jumalan pyhää sanaa "kristikunnan" hämmentävien, salaperäisten uskonnollisten erehdysten mukaan. Häntä pyydetään tutkimaan sen mukaan, [u]mitä Jumalalla itsellään on sanottavaa omassa sanassaan[/u].
Saavuttaaksemme totuuden meidän on karkoitettava uskonnolliset ennakkoluulot sydämestämme ja mielestämme. [u]Meidän on annettava Jumalan itsensä puhua.[/u] Kaikki muut menettelytavat johtavat vain vielä suurempaan sekaannukseen.
[b]Totuus joka johtaa ikuiseen elämään 1968 s.13[/b]
Meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sitä, [u]mitä se uskonnollinen järjestö opettaa, jonka yhteydessä saatamme olla[/u]. Ovatko sen opetukset täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai perustuvatko ne ihmisten perinnäissääntöihin? [u]Jos me rakastamme totuutta, niin tällaisessa tutkimisessa ei ole mitään pelättävää.[/u] Meillä kaikillahan pitäisi olla vilpitön halu oppia, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on, ja sitten tehdä se. - Joh.8:32
[b]Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä 1982 s.32[/b]
[u]Ei voi olla kahta keskenään ristiriitaista totuutta.[/u] Jompikumpi on totta, mutta eivät molemmat. [u]Vilpitön uskominen[/u] johonkin ja tuon uskon mukaan toimiminen [u]ei tee uskomusta oikeaksi, jos se todellisuudessa on väärä[/u].
[u]Miten suhtautuisit, jos sinulle esitettäisiin todisteet uskomuksesi virheellisyydestä?[/u]
Estäisikö ylpeys tai itsepäisyys sinua myöntämästä, että olet väärällä tiellä?