Kirjoittaja Bunica » 01.01.2012 12:17
(Off topiciksi on pahasti mennyt, mutta menköön!)
Eipä voi muuta kuin olla edellisten puhujien kanssa samaa mieltä. Omat 30 vuotiset kokemukset jt-ympyröistä ovat niin kovin saman suuntaisia.
Yhdessä seurakunnassa, jossa oli silloin noin 100 jäsentä, suurin piirtein kolmanneksella oli skitsofrenia tai bipolaarinen häiriö. Oli nuoria eläkeläisiä, mutta sitten niitäkin, yleensä vähän vanhempaa ikäpolvea, jotka eivät olleet diagnoosia saaneet, kun eivät tuon erikoisalan lääkäreihin luottaneet. Oli yksi, joka kulki kolkytsenttisen lapinleukun kanssa, kun uskoi olleensa vainottu. Lopulta hirtti ittensä vyöhön. Ja kuten voi arvata, siellä(kin) oli suvut naineet ristiin, niinpä sukurasitteita piisasi.
Toisessa seurakunnassa, mihin meidät houkuteltiin ns. tarvealueelle, touhu olikin aivan hurjaa. Siellä oli valevanhimpia ja salasuhteita, alkoholismia ja - kuinka ollakaan - suorastaan suhteettoman paljon mielenterveysongelmaisia. Srk oli pieni, mutta siellä oli yksi vanhin päättänyt itse päivänsä, ja oli nuoria eläkeläisiä, jotka oli lääkitty zombeiksi. Pahinta oli, että samasta n. 30 julistajan seurakunnasta oli 3 teini-ikäistä yhtäaikaa nuorten psykiatrisella akuuttiosastolla, kaikki itsetuhoisia. Näistäkin yksi onnistui lopettamaan elämänsä. Kaksi muuta näkivät sairaalasta päästyään paremmaksi jättää jt-ympyrät ja elävät nyt aikuisina normaalia perhe-elämää 'luopioina'.
Olen sitä mieltä, että ellen olisi jättänyt jt-ympyröitä, olisin itsekin ennemmin tai myöhemmin ollut hoidon tarpeessa tai alkoholisti. Tai molempia. Luultavasti molempia.
(Off topiciksi on pahasti mennyt, mutta menköön!)
Eipä voi muuta kuin olla edellisten puhujien kanssa samaa mieltä. Omat 30 vuotiset kokemukset jt-ympyröistä ovat niin kovin saman suuntaisia.
Yhdessä seurakunnassa, jossa oli silloin noin 100 jäsentä, suurin piirtein kolmanneksella oli skitsofrenia tai bipolaarinen häiriö. Oli nuoria eläkeläisiä, mutta sitten niitäkin, yleensä vähän vanhempaa ikäpolvea, jotka eivät olleet diagnoosia saaneet, kun eivät tuon erikoisalan lääkäreihin luottaneet. Oli yksi, joka kulki kolkytsenttisen lapinleukun kanssa, kun uskoi olleensa vainottu. Lopulta hirtti ittensä vyöhön. Ja kuten voi arvata, siellä(kin) oli suvut naineet ristiin, niinpä sukurasitteita piisasi.
Toisessa seurakunnassa, mihin meidät houkuteltiin ns. tarvealueelle, touhu olikin aivan hurjaa. Siellä oli valevanhimpia ja salasuhteita, alkoholismia ja - kuinka ollakaan - suorastaan suhteettoman paljon mielenterveysongelmaisia. Srk oli pieni, mutta siellä oli yksi vanhin päättänyt itse päivänsä, ja oli nuoria eläkeläisiä, jotka oli lääkitty zombeiksi. Pahinta oli, että samasta n. 30 julistajan seurakunnasta oli 3 teini-ikäistä yhtäaikaa nuorten psykiatrisella akuuttiosastolla, kaikki itsetuhoisia. Näistäkin yksi onnistui lopettamaan elämänsä. Kaksi muuta näkivät sairaalasta päästyään paremmaksi jättää jt-ympyrät ja elävät nyt aikuisina normaalia perhe-elämää 'luopioina'.
Olen sitä mieltä, että ellen olisi jättänyt jt-ympyröitä, olisin itsekin ennemmin tai myöhemmin ollut hoidon tarpeessa tai alkoholisti. Tai molempia. Luultavasti molempia.