Kirjoittaja rippeli » 04.08.2009 00:35
Olen nyt muutaman viikon seurannut tätä vertaistuki keskustelua ja päätin nyt avata sanaisan arkkuni.
Silloin kun jäin pois lahkosta ja menetin kaikki ystäväni, niin minulle oli kirjaimellisesti elämän pelastus sen aikainen vesiposti. Jo pelkästään palstan lukeminen toi tunteen, etten ole ainoa yksinäinen tai päähän potkittu. Myöhemmin minulle toi vertaistukea se, että joku vaivautui vastaamaan kirjoituksiini. Tuli sitten hyvää taikka pahaa palautetta, se oli palautetta kuitenkin. Useimmiten olen saanut hyvää palautetta, koska en kirjoita ikinä kovin provosoivasti. Palstan kautta olen saanut kaiken lisäksi oikeastaan kaikki nykyiset työn ulkopuoliset ystäväni.
Vertaistuki ihanteellisimmillaan on tietenkin sitä, että tuen tarvitsija ei saa koskaan paskaa naamalleen. Kuitenkin täytyy muistaa, että jokainen meistä on kuin AA-kerholainen. Takana on kovia kokemuksia ja traumaattista elämää. Miten kukaan voi odottaa, että sellaiselta pohjalta saisi pelkästään toivomaansa vastakaikua? Sehän ei liene edes koko homman tarkoitus.
Hieman harmittaa kun nykyään tällä palstalla puhutaan aidan seipäitten sijoittelusta, eikä aidasta taikka seipäistä. Kaikilla meillä on herkät nahat ja satutetut sielut, mutta jotenkinhan niistä pitää vaan päästä sen verran yli, että voidaan keskustella, eikä tarvitsisi koko ajan keskustella siitä miten pitäisi keskustella.
Olen nyt muutaman viikon seurannut tätä vertaistuki keskustelua ja päätin nyt avata sanaisan arkkuni.
Silloin kun jäin pois lahkosta ja menetin kaikki ystäväni, niin minulle oli kirjaimellisesti elämän pelastus sen aikainen vesiposti. Jo pelkästään palstan lukeminen toi tunteen, etten ole ainoa yksinäinen tai päähän potkittu. Myöhemmin minulle toi vertaistukea se, että joku vaivautui vastaamaan kirjoituksiini. Tuli sitten hyvää taikka pahaa palautetta, se oli palautetta kuitenkin. Useimmiten olen saanut hyvää palautetta, koska en kirjoita ikinä kovin provosoivasti. Palstan kautta olen saanut kaiken lisäksi oikeastaan kaikki nykyiset työn ulkopuoliset ystäväni.
Vertaistuki ihanteellisimmillaan on tietenkin sitä, että tuen tarvitsija ei saa koskaan paskaa naamalleen. Kuitenkin täytyy muistaa, että jokainen meistä on kuin AA-kerholainen. Takana on kovia kokemuksia ja traumaattista elämää. Miten kukaan voi odottaa, että sellaiselta pohjalta saisi pelkästään toivomaansa vastakaikua? Sehän ei liene edes koko homman tarkoitus.
Hieman harmittaa kun nykyään tällä palstalla puhutaan aidan seipäitten sijoittelusta, eikä aidasta taikka seipäistä. Kaikilla meillä on herkät nahat ja satutetut sielut, mutta jotenkinhan niistä pitää vaan päästä sen verran yli, että voidaan keskustella, eikä tarvitsisi koko ajan keskustella siitä miten pitäisi keskustella.