Kirjoittaja Aaac » 28.09.2009 19:54
Löysin tiedostoistani tämän naisten tapaamiseen kirjoittamani selostuksen Ruotsia kuluneena vuonna kohahduttaneesta raiskausoikeudenkäynnistä.
”ÄLÄ KERRO POLIISILLE”
Tapaus Ruotsista vuodelta 2009
Ruotsia kohahdutti alkukesästä 2009 oikeustapaus, jossa Jehovan todistaja -miehen todettiin pahoinpidelleen ja raiskanneen vaimoaan useiden vuosien ajan. Mies sai hovioikeudessa kovan, neljän vuoden vankeusrangaistuksen, ja hänet tuomittiin maksamaan vaimolleen noin 20 000 euron edestä vahingonkorvauksia.
Eihän Jehovan todistajien seurakunnissa pitäisi käydä näin! Miten väkivalta pääsi jatkumaan useiden vuosien ajan, ennen kuin se tuli poliisin tietoon? Mikseivät seurakunnan vanhimmat tehneet mitään?
Ruotsin television tekemässä raportissa haastateltiin kyseisen seurakunnan vanhinta. Hän sanoi:
”Arvostamme kovasti avioliittoa ja on tärkeää, että pariskunta pysyy yhdessä. Perustelemme sen sillä, että avioliitto on elinikäinen. Sen tiedon perustella, mitä meillä silloin oli, uskoimme sen olleen vain tilapäinen tapaus, joten yritimme saada heidät saamaan suhteensa kasaan.”
Tällaisia neuvoja sai siis vaimo, joka esitutkinnassa kertoi puhuneensa vanhimmille pahoinpitelyistä useiden vuosien ajan. Miksei asiaa ilmoitettu poliisille? Tällainen on vanhimman puolustus:
”Kun puhuimme hänen kanssaan kahden, hän kyllä kertoi heidän seksielämästään ja sanoi, että mies voi olla kovakourainen ja vaativa. Emme yhtään ymmärtäneet, että jotakin sellaista pitäisi ilmoittaa poliisille.”
Väkivalta ei tietenkään loppunut. Lopulta vaimo kertoi pahoinpitelyistä sosiaaliviranomaisille, ja mies haastettiin oikeuteen keväällä.
Ohjelmassa haastateltiin myös Hjälpkällan-tukiyhdistyksen koordinaattoria Noomi Lappalaista. Hän sanoi, ettei hän yhtään ihmettele, miksi nainen viivytteli niin kauan ilmoituksen tekemisessä.
”Jos on kasvanut sellaisessa seurakunnassa, niin luottaa suuresti johtajiin. Jos on oppinut jättämään ongelmansa seurakunnan vanhimmille, ei halua mennä pahaan maailmaan hakemaan apua. Maailmaan ja ulkopuoliseen yhteiskuntaan ei yksinkertaisesti luoteta.”
”Asia tulee ilmi, kun joku ei enää jaksa tai riistää hengen itseltään. Joku saattaa kertoa asiasta jollekulle ulkopuoliselle, joka sitten ilmoittaa eteenpäin. Tai sitten koulussa huomataan, että jotakin on vialla.”
Noomi Lappalainen uskoo, että nyt kun yksi tapaus on tullut ilmi, muitakin tulee esiin.
”Silloin muutkin uskaltavat kertoa.”
Löysin tiedostoistani tämän naisten tapaamiseen kirjoittamani selostuksen Ruotsia kuluneena vuonna kohahduttaneesta raiskausoikeudenkäynnistä.
[b]”ÄLÄ KERRO POLIISILLE”[/b]
Tapaus Ruotsista vuodelta 2009
Ruotsia kohahdutti alkukesästä 2009 oikeustapaus, jossa Jehovan todistaja -miehen todettiin pahoinpidelleen ja raiskanneen vaimoaan useiden vuosien ajan. Mies sai hovioikeudessa kovan, neljän vuoden vankeusrangaistuksen, ja hänet tuomittiin maksamaan vaimolleen noin 20 000 euron edestä vahingonkorvauksia.
Eihän Jehovan todistajien seurakunnissa pitäisi käydä näin! Miten väkivalta pääsi jatkumaan useiden vuosien ajan, ennen kuin se tuli poliisin tietoon? Mikseivät seurakunnan vanhimmat tehneet mitään?
Ruotsin television tekemässä raportissa haastateltiin kyseisen seurakunnan vanhinta. Hän sanoi:
”Arvostamme kovasti avioliittoa ja on tärkeää, että pariskunta pysyy yhdessä. Perustelemme sen sillä, että avioliitto on elinikäinen. Sen tiedon perustella, mitä meillä silloin oli, uskoimme sen olleen vain tilapäinen tapaus, joten yritimme saada heidät saamaan suhteensa kasaan.”
Tällaisia neuvoja sai siis vaimo, joka esitutkinnassa kertoi puhuneensa vanhimmille pahoinpitelyistä useiden vuosien ajan. Miksei asiaa ilmoitettu poliisille? Tällainen on vanhimman puolustus:
”Kun puhuimme hänen kanssaan kahden, hän kyllä kertoi heidän seksielämästään ja sanoi, että mies voi olla kovakourainen ja vaativa. Emme yhtään ymmärtäneet, että jotakin sellaista pitäisi ilmoittaa poliisille.”
Väkivalta ei tietenkään loppunut. Lopulta vaimo kertoi pahoinpitelyistä sosiaaliviranomaisille, ja mies haastettiin oikeuteen keväällä.
Ohjelmassa haastateltiin myös Hjälpkällan-tukiyhdistyksen koordinaattoria Noomi Lappalaista. Hän sanoi, ettei hän yhtään ihmettele, miksi nainen viivytteli niin kauan ilmoituksen tekemisessä.
”Jos on kasvanut sellaisessa seurakunnassa, niin luottaa suuresti johtajiin. Jos on oppinut jättämään ongelmansa seurakunnan vanhimmille, ei halua mennä pahaan maailmaan hakemaan apua. Maailmaan ja ulkopuoliseen yhteiskuntaan ei yksinkertaisesti luoteta.”
”Asia tulee ilmi, kun joku ei enää jaksa tai riistää hengen itseltään. Joku saattaa kertoa asiasta jollekulle ulkopuoliselle, joka sitten ilmoittaa eteenpäin. Tai sitten koulussa huomataan, että jotakin on vialla.”
Noomi Lappalainen uskoo, että nyt kun yksi tapaus on tullut ilmi, muitakin tulee esiin.
”Silloin muutkin uskaltavat kertoa.”