Vapautunut kirjoitti:
Henkilökohtainen insentiivi voi olla myös jotain muuta kuin raha (lue: rikastuminen): VTS:n tapauksessa kyse on luultavasti vallan ja aseman, ehkä joillekin myös säädyllisen toimeentulon, ylläpitämisestä ja säilyttämisestä, kuten monesti ennenkin on todettu.
Minulla on aina ollut kuvitelma, että siellä ylätasolla oikeasti tiedetään miten maailma makaa. Mutta ehkä myös siellä ollaan itseaiheutetun mielenhallinnan pauloissa? Tuntuu vaikealta uskoa...
Tästä keskustelusta mieleeni heräsi kysymys, että miten Vartiotorniseuran johtamisjärjestelmä toimii? Ainakin näennäisesti kaikki 6miljonaa jäsentä ympäri maapallon noudattaa yhden sätkynukkemestarin narun vetoja.
Otan esimerkin: meidän firman intranetissä lukee että nyt kaikki jantterit rupeavat kirjaamaan työtuntinsa millintarkalleen ylös. Näytän uutiselle (kuvaannollista) keskisormea ja jatkan entistä toimintatapaani. Vasta kun lähin esimieheni alkaa kyselemään työtuntien kirjaamisen perään, myös minä uskon että nyt oikeasti pitäisi tehdä ohjeen mukaisesti.
Jos taas ajattelemme Vartiotorniseuraa, vartsikassa kirjoitetaan kaunis kirjoitus siitä kuinka erotettujen/eronneiden kanssa ei pitäisi olla edes tervehtimisyhteydessä (esimerkki keksitty, voit vaihtaa tilalle minkä tahansa älyttömyyden mitä ko. aviisissa julkaistaan). Miten tämä käsky jalkautetaan ruohonjuuritasolle? En millään jaksa uskoa että jokaikinen komento menee perille pelkästään sillä, että beetelin kielenkääntökone kääntää englanninkielisen ohjeen suomeksi ja sen jälkeen homma tapahtuu automaattisesti. Miten Vartiotorniseura jalkauttaa päätökset/oppimuutokset/uuden valon käytäntöön?
Jos vartsikkaseuran käskyn (rakkaudellisen ohjeen) toteuttamiseen ja oikein tulkintaan riittää pelkkä vartiotorni ja kuviteltu pyhä henki, olisi monella yrityksellä oppimista tästä voittoa tavoittelemattomasta organisaatiosta. Yrityksen kannalta, ei työntekijän.