Kirjoittaja Vieras » 20.08.2009 18:33
Kuppikuntaisuus on aivan suositeltava toimintatapa Jehovan todistajien seurakunnissa. Hengellismielisiksi luokiteltujen ei ole soveliasta olla läheisessä ystävyyssuhteessa niiden kanssa, jotka eivät vielä ole edistyneet tähän parempien ihmisten luokkaan.
Välimaastossa olevat joutuvat elämään ulkokultaista kaksoiselämää. Heidän täytyy tekeytyä hengellismieliksiksi silloin kun he ovat tekemisissä näiden yläluokan ihmisten kanssa.
Ollessaan tekemisissä tavallisen rivijäsenen kanssa, on heidän mukauduttava puhumaan aivan tavallisia ihmisiä kiinnostavista asioista, kuten matkoista, autoista, moottoripyöristä, asunnoista, mökeistä jne. Heidän on tällöin oltava myös valmis puhumaan uskontonsa epäkohdista, koska rivijäsenet ovat tavallisia rehellisiä ihmisiä, jotka eivät halua teeskennellä jotain sellaista, mitä he eivät ole tai mitä eivät voi hyväksyä. Tämä on tosin vaarallinen alue, koska yrittämällä ymmärtää esiin tullutta kritiikkiä joutuvat he hengellismielisten poikotoimiksi, jos heidän myötämielisyyttensä näitä kiellettyjä keskustelunaiheita kohtaan tulee ilmi.
Vartiotorni 1.8.1999 s.22-
Jopa kristillisen seurakunnan sisäpuolella meihin voi kohdistua epätervettä painetta, jos valitsemme läheisiksi ystäviksemme hengellisesti heikkoja yksilöitä (1.Kor.15:33; 2.Tess.3:14). Sellaiset ihmiset eivät useinkaan ole taipuvaisia keskustelemaan hengellisistä asioista; he voivat jopa pilkata niitä, jotka nauttivat sellaisista keskusteluista. Jos olemme tiiviisti tällaisten ihmisten seurassa, voimme paineen alaisina tulla puserretuksi samanlaiseen muottiin, ja pian saattaisimme huomata, että ajattelumme ja asenteemme ovat samanlaiset kuin heillä. Voimme jopa alkaa ajatella kielteisesti niistä, joiden usko on vilpitöntä ja jotka yrittävät edistyä hengellisesti (1.Tim.4:15).
Miten paljon viisaampaa onkaan kehittää ystävyyttä niiden kanssa, jotka pyrkivät miellyttämään Jehovaa ja saavat iloa hengellisistä asioista! Sellaiset ystävät auttavat meitä heijastamaan "ylhäältä tulevaa viisautta". Se "on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei -- ole ulkokultainen". (Jaak.3:17.) Tämä ei merkitse sitä, että hengellismieliset ihmiset eivät pysty puhumaan mistään muusta kuin hengellisistä asioista.
Jehovan totteleminen voi olla helpompaa, kun on niiden seurassa, joilla on teokraattisia
tavoitteita.
Vartiotorni 1.10.2002 s.21
Entä millainen on tilanne meidän aikanamme, "Herran päivänä"? ... moraalittomuus on ehdottomasti suurin syy erottamiseen Jumalan kansan keskuudessa. On siksi hyvin tärkeää, että kartamme kaikkien niiden seuraa - seurakunnan sisä- ja ulkopuolella - joilla on moraalisesti turmeleva vaikutus (1.Kor.5:9-11; 15:33).
Kuppikuntaisuus on aivan suositeltava toimintatapa Jehovan todistajien seurakunnissa. Hengellismielisiksi luokiteltujen ei ole soveliasta olla läheisessä ystävyyssuhteessa niiden kanssa, jotka eivät vielä ole edistyneet tähän parempien ihmisten luokkaan.
Välimaastossa olevat joutuvat elämään ulkokultaista kaksoiselämää. Heidän täytyy tekeytyä hengellismieliksiksi silloin kun he ovat tekemisissä näiden yläluokan ihmisten kanssa.
Ollessaan tekemisissä tavallisen rivijäsenen kanssa, on heidän mukauduttava puhumaan aivan tavallisia ihmisiä kiinnostavista asioista, kuten matkoista, autoista, moottoripyöristä, asunnoista, mökeistä jne. Heidän on tällöin oltava myös valmis puhumaan uskontonsa epäkohdista, koska rivijäsenet ovat tavallisia rehellisiä ihmisiä, jotka eivät halua teeskennellä jotain sellaista, mitä he eivät ole tai mitä eivät voi hyväksyä. Tämä on tosin vaarallinen alue, koska yrittämällä ymmärtää esiin tullutta kritiikkiä joutuvat he hengellismielisten poikotoimiksi, jos heidän myötämielisyyttensä näitä kiellettyjä keskustelunaiheita kohtaan tulee ilmi.
Vartiotorni 1.8.1999 s.22-
Jopa kristillisen [u]seurakunnan sisäpuolella [/u]meihin voi kohdistua epätervettä painetta, [u]jos valitsemme läheisiksi ystäviksemme hengellisesti heikkoja yksilöitä [/u](1.Kor.15:33; 2.Tess.3:14). Sellaiset ihmiset eivät useinkaan ole taipuvaisia keskustelemaan hengellisistä asioista; he voivat jopa pilkata niitä, jotka nauttivat sellaisista keskusteluista. Jos olemme tiiviisti tällaisten ihmisten seurassa, voimme paineen alaisina tulla puserretuksi samanlaiseen muottiin, ja pian saattaisimme huomata, että ajattelumme ja asenteemme ovat samanlaiset kuin heillä. Voimme jopa alkaa ajatella kielteisesti niistä, joiden usko on vilpitöntä ja jotka yrittävät edistyä hengellisesti (1.Tim.4:15).
[u]Miten paljon viisaampaa onkaan kehittää ystävyyttä niiden kanssa, jotka pyrkivät miellyttämään Jehovaa ja saavat iloa hengellisistä asioista![/u] Sellaiset ystävät auttavat meitä heijastamaan "ylhäältä tulevaa viisautta". Se "on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei -- ole ulkokultainen". (Jaak.3:17.) Tämä ei merkitse sitä, että hengellismieliset ihmiset eivät pysty puhumaan mistään muusta kuin hengellisistä asioista.
Jehovan totteleminen voi olla helpompaa, kun on niiden seurassa, joilla on teokraattisia
tavoitteita.
Vartiotorni 1.10.2002 s.21
Entä millainen on tilanne meidän aikanamme, "Herran päivänä"? ... moraalittomuus on ehdottomasti suurin syy erottamiseen Jumalan kansan keskuudessa. [u]On siksi hyvin tärkeää, että kartamme kaikkien niiden seuraa - seurakunnan sisä- ja ulkopuolella - joilla on moraalisesti turmeleva vaikutus[/u] (1.Kor.5:9-11; 15:33).