Konventin sunnuntaipäivä.
Olipa jotenkin puuduttavan tuntuista raahautua sunnuntaiaamuna jäähallille. Katselin näkyykö vanhoja tuttuja mutta eipä paljoa ollut. Yksi vanhempi mukava sisar (tuntuupa nykyään kummalliselta ilmaukselta) menneisyyden seurakunnasta tuli kättelemään ja ystävällisesti kyselemään kuulumisia, kun ajatuksiini vaipuneena istuskelin penkillä odottamassa ohjelman alkamista.
Ohjelman alettua merkityksettömän tuntuisen puhujan pajatuksen avustamana vajosin omiin ajatuksiini ja aloin miettimään sitä, mikä tässä konventissa tuntui olevan niin pielessä. Onhan minulla sentään 30 vuoden kokemus konventeissa istumisesta, joskin tästä aktiivista osallistumisesta onkin jo vierähtänyt aikaa pidempikin tovi.
Aikani puntaroituani sitä, mikä konventissa, niin eilen kuin tänäänkin, on selvästi pielessä, tajusin sen! TUNNELMA ON HÄVINYT.
Se ei johdu pelkästään itsestäni, vaan saman asian huomaisi varmaankin kiinnostunut joka kävi konventissa 15-20 vuotta sitten ja nyt uudelleen. ANEEMISUUS paistaa kaikesta läpi. Niin puheista kuin koko konventin tunnelmastakin. Analysoin syitä siihen ja muutamia keskeisiä asioita ovat:
- lava ei ole enää se massiivinen kulissi, joka toimi osin näytelmien taustana. Tilalla onneton aneeminen siirreltävä lakana ja puhujatasanne.
- orkesteri jäi jo kauan sitten pois, mutta sekin käväisi mielessäni.
- vähäinen määrä ihmisiä kapasiteettiin nähden ei innoita ketään. Olen ollut hallissa katselemassa Hifk:n pelejä ja kun halli pullistelee ihmisiä, on tunnelmakin aivan toinen. Nyt kaikkialla 'paistoi' punaiset tyhjät penkin, jotka korostivat paikalla olijoiden vähäistä määrää. Minusta ihmisiä ei ollut oikeastaan yhtään sen enempää kuin edellispäivänäkään, vaikka katsojamääräksi taidettiin enemmän ilmoittaa. Luotan kyllä omiin silmiini ja kokemukseeni enemmän kuin 'laskentaan', sillä olin jo lauantaina arvioinut ennen virallisen ilmoituksen antamista katsojia olevan varmasti alle 4.000. Ei niitä tänäänkään ollut yhtään sen enempää. Todellisuudessa.
- aneemisinta on varmaankin tuo ruokailun ja kahvitarjoilun puutuminen. Se latistaa koko tunnelman ja tilaisuuden kodikkuuden täysin. Kaikki tuoksut ilmasta puuttuvat.
No ravistin itseni taas hereille nauttiakseni steriilistä lähimmäisen rakkauden ilmapiiristä (mitä se sitten onkin).
Pinnistelin täysin turhanpäiväistä lässytystä kuunnellen eteenpäin, kunnes havahduin. Oli alkanut puhesarja, jossa oli tullut vuoroon aihe 'tee ensin sovinto veljesi kanssa'.
Veli Haaratoimiston veli korosti sitä, miten tärkeää on jäljitellä kristusta tässä sovinnon tekemisessäkin. Oli ihan esimerkkijutustelukin taas.
Pointtina oli tämä lainattu raamatun kohta, Jeesuksen sanat:
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
Viisas veli lavalta esitti, ettei kukaan voi tuoda palvontalahjaansa Jumalalle, jos hänellä on jokin riita-asia sopimatta veljensä kanssa. Jos hän on loukannut jotain toista tai kohdellut jotenkin huonosti, väärin. Esimerkin avulla korostettiin sitä, ettei tuo sopimisen valvoite koskenut loukkaantunutta vaan sitä, joka on AIHEUTTANUT asian. Olkoonkin se merkityksetön pikkujuttu tai ei, tuon aiheuttajan kuuluu mennä selvittämään asiansa ja sopimaan siitä.
Asioita ei tule jättää selvittämättä. Ja uhrialahjaa on turha esittää Jumalalle ennenkuin epäselvyydet ja ridat on hoidettu kuntoon.
Helevetin urpot teeskentelijät!!! - huusi mieleni. Missäs nyt on Helmisen Askot ja Lahtisen Raimot. Tai muut Espoon tekopyhät ilveilijät. Eikös TEITÄ nämä konventin puheet koske lainkaan????
Mielessäni pyöri kuinka nuo niljakkeet ovat jyräneet oikeutta ja raamatun ohjeiden noudattamista vaatineen Johanneksen pojan. Onko todellakin Jehovan todistajilla noin härski tapa toimia. Opetetaan yhtä mutta itse tehdään toista! (No onhan tuosta toki muitakin kokemuksia.)
IRVOKAAKSI tuo asia muuttui seuraavan puheen aikana, missä korostettiin sitä kuinka toisia ei pidä kompastuttaa vaan on oltava valmis vaikka periaatteellisesti repimään silmä päästään sen estämiseksi.
Jos tuota noudatettaisiin aidosti, niin olisi Helmisen kaltaiset nilkit kokonaan sokeita ja teräsmies-Lahtinen sokeuden lisäksi varmaan munatonkin, jos pallitkin silmien lisäksi pitäisi repiä.
Mutta eihän konventin ohjeet enää hierarkiassa noin korkealle nousseita herroja koske. Asioiden tutkimisen ja korjaamisen sijasta mieluummin hutkitaan, kun joku vaatii oikeutta ja raamatun ohjeiden noudattamista. Mitä kovemmalla äänellä tuota oikeutta vaatii, sitä isommasta halosta saa päähän.
Seura Ropposensa johdatuksella katsoo paremmaksi LUOVUTTAA VELI SAATANALLE, kuin auttaa häntä ja estää kompastumasta muiden (Helminen & Lahtinen) vittuiluun ja omavaltaiseen toimimiseen.
No ohjelmassa mentiin eteenpäin ja kuiva mutta puiseva puhuja, Heikki Kankaanpää, esitelmien perijä, pääsi omaan osuuteeseensa. Tyhjänpäiväisen lässyttämiseen, missä hän onkin kyllä aina ollut etevä. Tässä vaiheessa oli pakko nostaa perse penkistä ja siirtyä käytävän puolelle. Siellä vallitsikin jo jännittynyt ilmapiiri.
Yleisönpalvelijoina toimivat parikymppiset kollit odottelivat suorastaan kiimaisina sitä, milloin hirmuiset LUOPIOT ilmaantuvat kadun toiselle puolelle.
Innokkaimpana tuntui olevan kuikelo nimeltään Joonas Ahonen Järvenpään itäisestä srk:sta. Tämä vänrikki Nappulaa muistuttava kossi sätki ikkunan sekä pihan väliä kiikarit kourassaan ja välillä silmillään etsien vähäisintäkään merkkiä tuosta tulevasta Pimeän Uhkasta. Toinen pikkuruinen pellavapää pikkuruisine omine kiikareineen pyöri myös väkkäränä siellätäällä luopioita odottaen. Ja Hyvinkääläinen Santtu Holmonen antoi henkistä tukeaan heille (piti lukea nimikylttiä moneen otteeseen että onko siinä ö-pisteitä vai ei... tuntui luonnottomalta kun ei ollut). Poikia askarrutti kovasti, liekö luopioilla radioliikenneoikeuksia, mutta pomon elkein toiminut vänrikki Nappula ei pitänyt sitä todennäköisenä.
Kun käärmismäisen nopeasti sitten nurmikon reunaan ponnahti kyltti
www.Veljesseura.org, alkoi yleisönpalveluksessa vipinä lisääntymään. Useampi utelias harmaapää ryhtyi väijymään ja aprikoimaan, mitä vastapäätä alkaa tapahtumaan. Nuoren vänrikki Nappulan johdolla teinivaxijengi poukkoili sinnetänne vakoillen kiikareillaan välillä pihalta ja välillä sisältä.
Kun mielenosoittajien telttakatos nousi hiemaan hitaasti (joskin varmasti), yltyi vänrikki Nappula esikunnalleen sitä kritisoimaan todeten, ettei Saatana johdolla mikään onnistu. Meinasin tuossa vaiheessa todeta, että minäkin kuulun joukkoon, mutta sitten tarve suojella itseäni voitti. Ei niin, että tuosta vänrikistä tai muistakaan paikalla olijoista olisi ollut minulle minkäänasteista fyysistä uhkaa, mutta vänrikki olisi varmaan kussut samantein housuunsa ja minulla vieressä seisseenä olisi kengät kastuneet. Ja minä kun en pidä siitä että toisen kusta on kengilläni.
No esitelmäkin loppui samalla, joten päätin tehdä tilaa tuosta ruokailijoille tarkoitetusta nurkkauksesta ja siirryin vielä hetkeksi toiseen päähän käytäväparvea katselemaan mielenosituksen alkamista. Viereeni tulla tupsahti pari noin kolmekympistä veljeä ja oli hauska kuulla, kun tuo toinen opasti toista, että 'nuo ovat uusineet tuon nettisaittinsa, tuo veljesseura on niiden uusi sivu). Hyvä kun seuraavat netin tapahtumia. Ajattelin antaa siitä oikein kehuja mutta lähtivät samantien siitä pois.
Kuten myös minäkin. Moikkasin mielenosoituksen porukoita ja siirryin sitten kotiin viinin ja lihapatojen äärelle.
Konventin sunnuntaipäivä.
Olipa jotenkin puuduttavan tuntuista raahautua sunnuntaiaamuna jäähallille. Katselin näkyykö vanhoja tuttuja mutta eipä paljoa ollut. Yksi vanhempi mukava sisar (tuntuupa nykyään kummalliselta ilmaukselta) menneisyyden seurakunnasta tuli kättelemään ja ystävällisesti kyselemään kuulumisia, kun ajatuksiini vaipuneena istuskelin penkillä odottamassa ohjelman alkamista.
Ohjelman alettua merkityksettömän tuntuisen puhujan pajatuksen avustamana vajosin omiin ajatuksiini ja aloin miettimään sitä, mikä tässä konventissa tuntui olevan niin pielessä. Onhan minulla sentään 30 vuoden kokemus konventeissa istumisesta, joskin tästä aktiivista osallistumisesta onkin jo vierähtänyt aikaa pidempikin tovi.
Aikani puntaroituani sitä, mikä konventissa, niin eilen kuin tänäänkin, on selvästi pielessä, tajusin sen! TUNNELMA ON HÄVINYT.
Se ei johdu pelkästään itsestäni, vaan saman asian huomaisi varmaankin kiinnostunut joka kävi konventissa 15-20 vuotta sitten ja nyt uudelleen. ANEEMISUUS paistaa kaikesta läpi. Niin puheista kuin koko konventin tunnelmastakin. Analysoin syitä siihen ja muutamia keskeisiä asioita ovat:
- lava ei ole enää se massiivinen kulissi, joka toimi osin näytelmien taustana. Tilalla onneton aneeminen siirreltävä lakana ja puhujatasanne.
- orkesteri jäi jo kauan sitten pois, mutta sekin käväisi mielessäni.
- vähäinen määrä ihmisiä kapasiteettiin nähden ei innoita ketään. Olen ollut hallissa katselemassa Hifk:n pelejä ja kun halli pullistelee ihmisiä, on tunnelmakin aivan toinen. Nyt kaikkialla 'paistoi' punaiset tyhjät penkin, jotka korostivat paikalla olijoiden vähäistä määrää. Minusta ihmisiä ei ollut oikeastaan yhtään sen enempää kuin edellispäivänäkään, vaikka katsojamääräksi taidettiin enemmän ilmoittaa. Luotan kyllä omiin silmiini ja kokemukseeni enemmän kuin 'laskentaan', sillä olin jo lauantaina arvioinut ennen virallisen ilmoituksen antamista katsojia olevan varmasti alle 4.000. Ei niitä tänäänkään ollut yhtään sen enempää. Todellisuudessa.
- aneemisinta on varmaankin tuo ruokailun ja kahvitarjoilun puutuminen. Se latistaa koko tunnelman ja tilaisuuden kodikkuuden täysin. Kaikki tuoksut ilmasta puuttuvat.
No ravistin itseni taas hereille nauttiakseni steriilistä lähimmäisen rakkauden ilmapiiristä (mitä se sitten onkin).
Pinnistelin täysin turhanpäiväistä lässytystä kuunnellen eteenpäin, kunnes havahduin. Oli alkanut puhesarja, jossa oli tullut vuoroon aihe 'tee ensin sovinto veljesi kanssa'.
Veli Haaratoimiston veli korosti sitä, miten tärkeää on jäljitellä kristusta tässä sovinnon tekemisessäkin. Oli ihan esimerkkijutustelukin taas.
Pointtina oli tämä lainattu raamatun kohta, Jeesuksen sanat:
[color=blue]5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. [/color]
Viisas veli lavalta esitti, ettei kukaan voi tuoda palvontalahjaansa Jumalalle, jos hänellä on jokin riita-asia sopimatta veljensä kanssa. Jos hän on loukannut jotain toista tai kohdellut jotenkin huonosti, väärin. Esimerkin avulla korostettiin sitä, ettei tuo sopimisen valvoite koskenut loukkaantunutta vaan sitä, joka on AIHEUTTANUT asian. Olkoonkin se merkityksetön pikkujuttu tai ei, tuon aiheuttajan kuuluu mennä selvittämään asiansa ja sopimaan siitä. [u]Asioita ei tule jättää selvittämättä.[/u] Ja uhrialahjaa on turha esittää Jumalalle ennenkuin epäselvyydet ja ridat on hoidettu kuntoon.
Helevetin urpot teeskentelijät!!! - huusi mieleni. Missäs nyt on Helmisen Askot ja Lahtisen Raimot. Tai muut Espoon tekopyhät ilveilijät. Eikös TEITÄ nämä konventin puheet koske lainkaan????
Mielessäni pyöri kuinka nuo niljakkeet ovat jyräneet oikeutta ja raamatun ohjeiden noudattamista vaatineen Johanneksen pojan. Onko todellakin Jehovan todistajilla noin härski tapa toimia. Opetetaan yhtä mutta itse tehdään toista! (No onhan tuosta toki muitakin kokemuksia.)
IRVOKAAKSI tuo asia muuttui seuraavan puheen aikana, missä korostettiin sitä kuinka toisia ei pidä kompastuttaa vaan on oltava valmis vaikka periaatteellisesti repimään silmä päästään sen estämiseksi.
Jos tuota noudatettaisiin aidosti, niin olisi Helmisen kaltaiset nilkit kokonaan sokeita ja teräsmies-Lahtinen sokeuden lisäksi varmaan munatonkin, jos pallitkin silmien lisäksi pitäisi repiä.
Mutta eihän konventin ohjeet enää hierarkiassa noin korkealle nousseita herroja koske. Asioiden tutkimisen ja korjaamisen sijasta mieluummin hutkitaan, kun joku vaatii oikeutta ja raamatun ohjeiden noudattamista. Mitä kovemmalla äänellä tuota oikeutta vaatii, sitä isommasta halosta saa päähän.
Seura Ropposensa johdatuksella katsoo paremmaksi LUOVUTTAA VELI SAATANALLE, kuin auttaa häntä ja estää kompastumasta muiden (Helminen & Lahtinen) vittuiluun ja omavaltaiseen toimimiseen.
No ohjelmassa mentiin eteenpäin ja kuiva mutta puiseva puhuja, Heikki Kankaanpää, esitelmien perijä, pääsi omaan osuuteeseensa. Tyhjänpäiväisen lässyttämiseen, missä hän onkin kyllä aina ollut etevä. Tässä vaiheessa oli pakko nostaa perse penkistä ja siirtyä käytävän puolelle. Siellä vallitsikin jo jännittynyt ilmapiiri.
Yleisönpalvelijoina toimivat parikymppiset kollit odottelivat suorastaan kiimaisina sitä, milloin hirmuiset LUOPIOT ilmaantuvat kadun toiselle puolelle.
Innokkaimpana tuntui olevan kuikelo nimeltään Joonas Ahonen Järvenpään itäisestä srk:sta. Tämä vänrikki Nappulaa muistuttava kossi sätki ikkunan sekä pihan väliä kiikarit kourassaan ja välillä silmillään etsien vähäisintäkään merkkiä tuosta tulevasta Pimeän Uhkasta. Toinen pikkuruinen pellavapää pikkuruisine omine kiikareineen pyöri myös väkkäränä siellätäällä luopioita odottaen. Ja Hyvinkääläinen Santtu Holmonen antoi henkistä tukeaan heille (piti lukea nimikylttiä moneen otteeseen että onko siinä ö-pisteitä vai ei... tuntui luonnottomalta kun ei ollut). Poikia askarrutti kovasti, liekö luopioilla radioliikenneoikeuksia, mutta pomon elkein toiminut vänrikki Nappula ei pitänyt sitä todennäköisenä.
Kun käärmismäisen nopeasti sitten nurmikon reunaan ponnahti kyltti www.Veljesseura.org, alkoi yleisönpalveluksessa vipinä lisääntymään. Useampi utelias harmaapää ryhtyi väijymään ja aprikoimaan, mitä vastapäätä alkaa tapahtumaan. Nuoren vänrikki Nappulan johdolla teinivaxijengi poukkoili sinnetänne vakoillen kiikareillaan välillä pihalta ja välillä sisältä.
Kun mielenosoittajien telttakatos nousi hiemaan hitaasti (joskin varmasti), yltyi vänrikki Nappula esikunnalleen sitä kritisoimaan todeten, ettei Saatana johdolla mikään onnistu. Meinasin tuossa vaiheessa todeta, että minäkin kuulun joukkoon, mutta sitten tarve suojella itseäni voitti. Ei niin, että tuosta vänrikistä tai muistakaan paikalla olijoista olisi ollut minulle minkäänasteista fyysistä uhkaa, mutta vänrikki olisi varmaan kussut samantein housuunsa ja minulla vieressä seisseenä olisi kengät kastuneet. Ja minä kun en pidä siitä että toisen kusta on kengilläni.
No esitelmäkin loppui samalla, joten päätin tehdä tilaa tuosta ruokailijoille tarkoitetusta nurkkauksesta ja siirryin vielä hetkeksi toiseen päähän käytäväparvea katselemaan mielenosituksen alkamista. Viereeni tulla tupsahti pari noin kolmekympistä veljeä ja oli hauska kuulla, kun tuo toinen opasti toista, että 'nuo ovat uusineet tuon nettisaittinsa, tuo veljesseura on niiden uusi sivu). Hyvä kun seuraavat netin tapahtumia. Ajattelin antaa siitä oikein kehuja mutta lähtivät samantien siitä pois.
Kuten myös minäkin. Moikkasin mielenosoituksen porukoita ja siirryin sitten kotiin viinin ja lihapatojen äärelle.