Kirjoittaja Jakke » 06.07.2007 06:56
Tästä asiasta oli puhetta joskus H2O:ssa, mutta otetaas täälläkin esille.
Eli väitän seuraavaa:
Jos JT todella uskoisi siihen, että Jumala puuttuu kohta asioihin ja tuhoaa "pahat", mitä hän tekisi:
-saarnaisi mahdollisimman tehokkaasti ja kaikin mahdollisin keinoin sanomaansa ja pyrkisi auttamaan mahdollisimman monia ihmisiä, jotta heilläkin olisi mahdollisuus pelastua (olisi siis käytännössä vähintäänkin TR )
-ei haaskaisi aikaansa tavoitellakseen mitään henkilökohtaisia etuja, ts. ei tekisi töitä yhtään enempää kuin sen, mikä mahdollistaisi optimaalisen ajankäytön opettamistyön ja rahan tienaamisen välillä
-pyrkisi elämään pilkuntarkasti joka ikisessä asiassa niin, ettei vahingossakaan rikkoisi mitään Jumalalta saatuja ohjeita
-lukisi ja opiskelisi Raamattua niin, että osaisi sen suunnilleen ulkoa vaikka unissaan
-ei missään tapauksessa perustaisi perhettä tai ainakaan hankkisi lapsia, koska ne rajoittaisivat ajankäyttöä
Jos taas kyse olisi toivomisesta, homma menisi näin:
-saarnaisi sen verran, että vaikuttaa vanhimmiston silmissä aktiiviselta. Tunnit pääasia, tuloksellisuudella ei niin väliä.
-kävisi töissä kuten kaikki muutkin. Elintasosta nautittaisiin kuten muutkin ihmiset, mutta siitä ei pidettäisi kovaa meteliä, ettei joku "kompastuisi" tai alkaisi pitämään materialistina
-elettäisiin arkikäyttöön soveltuvia VT:n ohjeita noudattaen, pääasia se, että annetaan "hyvä kuva" ulkopuolisille (ja vanhimmille)
-käytäisiin kokouksissa ja luettais lehdistä kiinnostavimmat artikkelit. Kaikkea syvällistä ei aina jaksais miettiä niin tarkkaan
-perhe perustettaisiin jo nuorena, koska muuten ei sais harrastaa seksiä
Mielipiteitä? Kumpaanko ryhmään kuuluvia JT-yhteisössä on mielestänne enemmän?
Minun mielestäni suurin osa JT-porukasta ei oikeasti usko yhtään mihinkään. Kyse on kauniista paratiisi-sadusta, johon olis kiva uskoa, mutta todellisuudessa kyse on toivomisesta ja toisaalta laumasieluisuudesta. Eihän sitä "ystäväpiiriä" voi jättää. Jos suhtautuminen erotettuihin muuttuisi, joukkopako srk:sta alkaisi välittömästi, vain oikeasti uskovat jäisivät ja niitä ei paljon olisi.
Tästä asiasta oli puhetta joskus H2O:ssa, mutta otetaas täälläkin esille.
Eli väitän seuraavaa:
Jos JT todella [b]uskoisi[/b] siihen, että Jumala puuttuu kohta asioihin ja tuhoaa "pahat", mitä hän tekisi:
-saarnaisi mahdollisimman tehokkaasti ja kaikin mahdollisin keinoin sanomaansa ja pyrkisi auttamaan mahdollisimman monia ihmisiä, jotta heilläkin olisi mahdollisuus pelastua (olisi siis käytännössä vähintäänkin TR )
-ei haaskaisi aikaansa tavoitellakseen mitään henkilökohtaisia etuja, ts. ei tekisi töitä yhtään enempää kuin sen, mikä mahdollistaisi optimaalisen ajankäytön opettamistyön ja rahan tienaamisen välillä
-pyrkisi elämään pilkuntarkasti joka ikisessä asiassa niin, ettei vahingossakaan rikkoisi mitään Jumalalta saatuja ohjeita
-lukisi ja opiskelisi Raamattua niin, että osaisi sen suunnilleen ulkoa vaikka unissaan
-ei missään tapauksessa perustaisi perhettä tai ainakaan hankkisi lapsia, koska ne rajoittaisivat ajankäyttöä
Jos taas kyse olisi [b]toivomisesta[/b], homma menisi näin:
-saarnaisi sen verran, että vaikuttaa vanhimmiston silmissä aktiiviselta. Tunnit pääasia, tuloksellisuudella ei niin väliä.
-kävisi töissä kuten kaikki muutkin. Elintasosta nautittaisiin kuten muutkin ihmiset, mutta siitä ei pidettäisi kovaa meteliä, ettei joku "kompastuisi" tai alkaisi pitämään materialistina
-elettäisiin arkikäyttöön soveltuvia VT:n ohjeita noudattaen, pääasia se, että annetaan "hyvä kuva" ulkopuolisille (ja vanhimmille)
-käytäisiin kokouksissa ja luettais lehdistä kiinnostavimmat artikkelit. Kaikkea syvällistä ei aina jaksais miettiä niin tarkkaan
-perhe perustettaisiin jo nuorena, koska muuten ei sais harrastaa seksiä
Mielipiteitä? Kumpaanko ryhmään kuuluvia JT-yhteisössä on mielestänne enemmän?
Minun mielestäni suurin osa JT-porukasta ei oikeasti usko yhtään mihinkään. Kyse on kauniista paratiisi-sadusta, johon olis kiva uskoa, mutta todellisuudessa kyse on toivomisesta ja toisaalta laumasieluisuudesta. Eihän sitä "ystäväpiiriä" voi jättää. Jos suhtautuminen erotettuihin muuttuisi, joukkopako srk:sta alkaisi välittömästi, vain oikeasti uskovat jäisivät ja niitä ei paljon olisi.