Kirjoittaja Arskavain » 28.10.2009 16:23
Olen poiminut eräästä kirjasta muutamia käytännön sovellutuksia. Voin mielelläni antaa sinulle kirjavinkin, joka on auttanut ainakin minua. Jos olet enemmän kiinnostunut ko kirjasta niin laita vaikka yv.
Eräitä keinoja hyväksymisen tavoittelun tarpeesta pääsemiseksi
Vastatkaa teille ilmaistuun paheksuntaan lauseella, jotka alkavat sanalla “sinä” (tai te). jos esim. huomaatte, että isänne on eri mieltä kanssanne ja alkaa jopa tulla vihaiseksi , niin älkää muuttako omaa kantaanne tai alkako puolustella itseänne. vaan vastatkaa yksinkertaisesti: “Sinä kiihdyt, ja sinun mielestäsi minun ei pitäisi ajatella niin kuin ajattelen”. Näin voitte pitää mielessänne sen tosiasian, että paheksuminen on teidän isänne asia, ei teidän. Tätä samaa strategiaa voitte aina käyttää, ja jos hallitsette tekniikan, se tuottaa hämmästyttäviä tuloksia. Teidän on vastustettava kiusausta aloittaa sanalla “minä”, koska te itsestänne puhuttaessa heti saatatte itsenne puolustuskannalle tai muutatte juuri ilmaisemaanne mielipidettä saadaksenne hyväksymistä.
Jos teistä tuntuu siltä, että joku toinen yrittää ohjailla teitä epäämällä teiltä hyväksymyksensä, niin sanokaa se hänelle suoraan. sen sijaan, että kääntyisitte kuin tuuliviiri ja muuttaisitte sillä tavoin kantaanne saadaksenne sillä tavoin hyväksymistä, voitte sanoa ääneen: “Tavallisesti minä muuttaisin nyt kantaani saadakseni sinut pitämään itsestäni, mutta minä todella uskon siihen, mitä äsken sanoin, eikä sinun auta kuin kestää ne tunteet, jotka se sinussa herättää.” Tai: “Sinä varmasti haluaisit minun muuttavan kantaani tässä asiassa”. Kun tällä tavoin erotatte selvästi omat ja toisten tunteet toisistaan, pysytte kosketuksissa omaan ajatteluunne ja käyttäytymiseenne.
Voit kiittää toista ihmistä siitä, että hän on antanut teille jotain sellaista, joka auttaa teitä kasvamaan, vaikka se olisikin jotakin sellaista, mistä te ette pidä. kiittäminen tekee lopun kaikesta hyväksytyksen tavoittelusta. Jos aviomiehenne sanoo, että te käyttäydytte hermostuneesti ja arasti, ja että hän ei pidä siitä, niin kiittäkää häntä tästä tiedosta sen sijaan, että yrittäisitte jotenkin tehdä hänelle mieliksi. Näin vapaudutte hyväksymisen tavoittelusta.
Voitte myös aktiivisesti tavoitella toisten arvostelua ja paheksuntaa ja totuttaa itsenne olemaan kiihtymättä sen johdosta. Valitkaa joku, jonka tiedätte todennäköisesti olevan eri mieltä kanssanne, asettukaa puheiljannesuoraan alttiiksi hänen paheksunnalleen ja pitäkää rauhallisesti kiinni kannastanne. teistä tuntuu paremmalta, kun te ette kiihdy ja kun teidän ei tarvitse muuttaa mielipiteitänne. te tiedätte jo etukäteen, että tällaisia “vastoinkäymisiä” on odotettavissa, että toisilla on oikeus ajatella niin kuin he ajattelevat ja että sillä ei tosiaankaan ole mitään tekemistä teidän kanssanne. kun suorastaan etsitte paheksuntaa ja erimielisyyttä sen sijaan, että välttelisitte niitä, opitte vähitellen suhtautumaan niihin rakentavasti.
Olen poiminut eräästä kirjasta muutamia käytännön sovellutuksia. Voin mielelläni antaa sinulle kirjavinkin, joka on auttanut ainakin minua. Jos olet enemmän kiinnostunut ko kirjasta niin laita vaikka yv.
Eräitä keinoja hyväksymisen tavoittelun tarpeesta pääsemiseksi
Vastatkaa teille ilmaistuun paheksuntaan lauseella, jotka alkavat sanalla “sinä” (tai te). jos esim. huomaatte, että isänne on eri mieltä kanssanne ja alkaa jopa tulla vihaiseksi , niin älkää muuttako omaa kantaanne tai alkako puolustella itseänne. vaan vastatkaa yksinkertaisesti: “Sinä kiihdyt, ja sinun mielestäsi minun ei pitäisi ajatella niin kuin ajattelen”. Näin voitte pitää mielessänne sen tosiasian, että paheksuminen on teidän isänne asia, ei teidän. Tätä samaa strategiaa voitte aina käyttää, ja jos hallitsette tekniikan, se tuottaa hämmästyttäviä tuloksia. Teidän on vastustettava kiusausta aloittaa sanalla “minä”, koska te itsestänne puhuttaessa heti saatatte itsenne puolustuskannalle tai muutatte juuri ilmaisemaanne mielipidettä saadaksenne hyväksymistä.
Jos teistä tuntuu siltä, että joku toinen yrittää ohjailla teitä epäämällä teiltä hyväksymyksensä, niin sanokaa se hänelle suoraan. sen sijaan, että kääntyisitte kuin tuuliviiri ja muuttaisitte sillä tavoin kantaanne saadaksenne sillä tavoin hyväksymistä, voitte sanoa ääneen: “Tavallisesti minä muuttaisin nyt kantaani saadakseni sinut pitämään itsestäni, mutta minä todella uskon siihen, mitä äsken sanoin, eikä sinun auta kuin kestää ne tunteet, jotka se sinussa herättää.” Tai: “Sinä varmasti haluaisit minun muuttavan kantaani tässä asiassa”. Kun tällä tavoin erotatte selvästi omat ja toisten tunteet toisistaan, pysytte kosketuksissa omaan ajatteluunne ja käyttäytymiseenne.
Voit kiittää toista ihmistä siitä, että hän on antanut teille jotain sellaista, joka auttaa teitä kasvamaan, vaikka se olisikin jotakin sellaista, mistä te ette pidä. kiittäminen tekee lopun kaikesta hyväksytyksen tavoittelusta. Jos aviomiehenne sanoo, että te käyttäydytte hermostuneesti ja arasti, ja että hän ei pidä siitä, niin kiittäkää häntä tästä tiedosta sen sijaan, että yrittäisitte jotenkin tehdä hänelle mieliksi. Näin vapaudutte hyväksymisen tavoittelusta.
Voitte myös aktiivisesti tavoitella toisten arvostelua ja paheksuntaa ja totuttaa itsenne olemaan kiihtymättä sen johdosta. Valitkaa joku, jonka tiedätte todennäköisesti olevan eri mieltä kanssanne, asettukaa puheiljannesuoraan alttiiksi hänen paheksunnalleen ja pitäkää rauhallisesti kiinni kannastanne. teistä tuntuu paremmalta, kun te ette kiihdy ja kun teidän ei tarvitse muuttaa mielipiteitänne. te tiedätte jo etukäteen, että tällaisia “vastoinkäymisiä” on odotettavissa, että toisilla on oikeus ajatella niin kuin he ajattelevat ja että sillä ei tosiaankaan ole mitään tekemistä teidän kanssanne. kun suorastaan etsitte paheksuntaa ja erimielisyyttä sen sijaan, että välttelisitte niitä, opitte vähitellen suhtautumaan niihin rakentavasti.