Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 28.09.2009 17:17
Saatuani luvan tekstin julkistamiseen Veljesseura.org 'in sivuilla teen sen. Luettavuuden parantamiseksi olen muokannut jaejakoa itse tekstiin en ole kajonnut.
TAPAUSKERTOMUS MARKKU HUHMARNIEMI
ILTA-SANOMAT 5.9.2009
Teksti: Marika Harjumaa
Eräänä päivänä ystävät lakkaavat tervehtimästä. Vastaan tullessaan he eivät edes katso kohti. Markku Huhmarniemi on luopio.
Kymmenen vuotta aiemmin Jehovan todistajat olivat soittaneet Markun isosiskon ovikelloa. Sisko rupesi tutkimaan Raamattua ja lehtiä yhdessä jehovalaisten kanssa. Hän innostui uskosta ja puhui siitä äidilleenkin.
- Perheellämme oli vaikeaa, ja äiti oli tilanteessa, jossa kaipasi rauhaa. Hän hurahti nopeasti jehovalaisuuteen ja veti minut ja pikkusiskoni mukaan, 25-vuotiasMarkku kertoo.
Äiti kipuili vaikeassa avioliitossa ja sai lohtua Jehovan todistajilta. Markun mielestä toiminta oli järjestelmällistä aivopesua. Yhtäkkiä meihin kohdistui valtava rakkauspommi. Ihmiset kutsuivat syömään ja lohduttivat. Siinä ohessa ujutettiin uskontoa.
Pohjoispohjalaisen Markun mukaan kyseessä oli tyypillinen tapa käännyttää ihmisiä. Kun toinen on heikoilla, hän on helppo uhri.
- Tuntuihan se silloin valtavan hyvältä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli teeskenneltyä rakkautta, jonka motiivit eivät olleet puhtaat.
KYMMENVUOTIAANA Markusta tuli Jehovan todistaja. Hän ei ollut kahtatoistakaan, kun oli jo mukana kulkemassa uskonveljien kanssa ovelta ovelle.
- Seurasimme kuolinilmoituksia ja katsoimme, kuka oli juuri jäänyt leskeksi. Sitten lähdimme lohduttamaan ja käännyttämään häntä. Eikö ole aika härskiä?
Jaettava materiaali räätälöitiin sen mukaan, kenen luo oltiin menossa. Aluksi Markku ajatteli, että oli normaalia kulkea ovilla koputtelemassa. Viidentoista ikävuoden hujakoilla häntä alkoi hävettää muiden koteihin meneminen.
- Joutui siellä aggressioitakin kohtaamaan. Minua on ajettu kirveellä takaa ja uhattu aseella.
Yläasteikäisenä Markku oli vielä innoissaan siitä, että kuului Jehovan todistajiin ja sai olla isossa kaveriporukassa. Koko perhe oli isää lukuun ottamatta jehovalaisia, ja hänkin osallistui suurempiin kokouksiin.
Peruskoulun jälkeen Markku halusi jatkaa opiskelua. Hän meni naapurikuntaan suorittamaan lukion ja tietotekniikan ammattitutkinnon yhtä aikaa.
Uskonveljet katsoivat opintoja pahalla, koska opiskeleminen on kiellettyä. Kunnon Jehovan todistajan tulee keskittyä vain ja ainoastaan käännytystyöhön.
- Minua myös kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa, Markku kertoo.
Hänen uskonsa alkoi rakoilla. Poika ei voinut hyväksyä sitä, että opiskelu oli jotenkin pahaa. Myös luokkakavereiden seura tuntui kivalta.
- Kuljin salaa kavereiden kanssa, mutta en kertonut heille uskostani. Vasta viimeisenä vuonna uskalsin puhua asiasta.
MONI MUUKIN rajoitus veti nuoren miehen mietteliääksi. Miksei hän saanut kuunnella mieleistään musiikkia? Mitä pahaa oli parrassa tai kaljussa päässä? Olivatko tatuoinnit ja korvakorut todella saatanasta? Myös alkoholi kiinnosti Markkua, niin kuin muitakin nuoria.
- Olin todella ahdistunut. Uskonto rajoitti elämääni, ja käännytystyö vei aikaa.
Myös oppikysymykset askarruttivat. Sietämättömältä tuntui ajatus siitä, että maailman kuudesta miljardista ihmisestä vain kuusi miljoonaa pelastuu.
- Mietin, voiko Jumala olla niin paha, että sallii tällaisen tapahtua.
Markku halusi erota liikkeestä, mutta ei uskaltanut. Jehovan todistajien tapoihin kuuluu, että liikkeestä lähteneen kanssa ei saa olla tekemisissä.
- Pelkäsin, että menettäisin perheeni. Kun äiti ja isosisko erosivat, minäkin uskalsin lähteä. Olin silloin 20-vuotias, Markku kertoo.
Äiti ja isosisko erosivat samantyyppisistä syistä kuin Markku. Pikkusisko jäi Jehovan todistajiin, mutta hänenkin kanssaan Markulla on hyvät välit.
KUN MARKKU oli tehnyt eropäätöksensä, hän lähetti tekstiviestin jehovalaisystävilleen.
- Vastauksissaan he totesivat, että tiedät, mitä järjestö sanoo asiasta - että emme voi enää olla tekemisissä kanssasi. Samaa sanoi kämppikseni.
Ystävät myös kertoivat, että niin kutsuttu karttamisjärjestely on Markun omaksi parhaaksi. Kun mies huomaisi, miten vaikeaa on olla ilman kavereita ja yhteistä uskontoa, hän tulisi takaisin järjestön hoiviin.
Tilanne kävi sietämättömäksi.
"Minua kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa.
Päivittäin Markku kohtasi kotiseudullaan kavereitaan, joille hän oli kuin ilmaa. Hänen oli pakko muuttaa pois.
- Muutin Helsinkiin ja pääsin heti töihin. Liityin Uskontojen uhrien tuki-yhdistykseen, josta sain vertaistukea. Puolet sen jäsenistä on entisiä Jehovan todistajia.
Päällimmäisenä tunteena Markulla oli viha.
- Ajattelin, että minulta on viety kymmenen vuotta nuoruudestani. Sitten käsitin myös, että ehkä siinä oli hyvätkin puolensa. En elänyt villiä nuoruutta ja esimerkiksi ryypännyt itseäni hengiltä.
Muita hyviä puolia Markun on vaikea löytää Jehovan todistajista.
- Voihan se olla, että jotkut saavat liikkeestä turvallisuutta - mutta minusta on tekopyhää, että toisesta välitetään vain siksi, että palvotaan samaa jumalaa.
ENITEN MARKKUA tuntuu risovan se, että monet uskontokunnat eivät kerro totuudenmukaisesti toiminnastaan.
- Kaipaisin jonkinlaista "tuoteselostusta" uskonnollisille liikkeille. Niiden pitäisi kertoa, mitä tämä uskonto sinulle antaa ja mitä se sinulta vie. Jokaisella on oikeus tietää, mihin lähtee mukaan, arkku miettii.
Hän itse sai 12-vuotiaananiin sanotun aikuiskasteen. Sen yhteydessä sitoudutaan järjestön jäsenyyteen.
- Miten 12-vuotiasvoi ymmärtää noista asioista mitään? Ei sen ikäinen voi tajuta, mihin hän sitoutuu. Kukaan ei kerro hänelle, ettei liikkeestä voi lähteä ilman, että menettää ystävänsä
ja jopa perheensä.
JÄRJESTÖSTÄ eroamisen jälkeen Markulla on ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin. Hän pelkää, että ihmisten ystävällisyydellä on aina jokin muukin motiivi kuin pelkkä välittäminen.
- Avovaimoni Marja on ollut hyvänä tukena. Myös ammattikoulun aikaiset "salakaverit" ovat pyörineet mukana ja auttaneet.
Uskontojen uhrien tuki –yhdistyksen tapaamisissa monet kipuilevat samojen luottamusongelmien kanssa. Kaikkein vaikein asia on kuitenkin se, että yhteisö sulkee eronneen ulkopuolelleen.
- On normaalia, että perhe ja ystävät hylkäävät liikkeestä lähteneen. Joiltakin saattaa mennä jopa työpaikka. Tällaiset ihmiset ovat täysin yksin ja joutuvat aloittamaan koko elämänsä ihan alusta, Markku suree.
Kaikki eivät ole itse lähteneet Jehovan todistajista, vaan osa on erotettu järjestöstä. Syynä ovat yleensä kielletyt asiat, kuten tupakointi, esiaviollinen seksi tai uskonkappaleiden kyseenalaistaminen.
Markku on ollut mukana perustamassa uutta, Toipumisapu-kartetut ry -nimistä yhdistystä, joka keskittyy entisten Jehovan todistajien auttamiseen. Yhteistyötä tehdään Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen kanssa, ja tavoitteena on verkostoitua lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.
PÄÄKAUPUNKIIN muutettuaan Markku on hiljalleen rakentanut elämäänsä uusiksi.
- Nyt olen lopultakin päässyt elämään omaa elämääni. Teeskentely on jäänyt pois, ja ihmissuhteeni ovat aitoja.
Hän nauttii joulun ja syntymäpäivien viettämisestä. Jehovan todistajat eivät vietä kristillisiä juhlapyhiä eivätkä juhli uutta vuotta ja syntymäpäiviä.
Markku on hurahtanut myös metallimusiikkiin.
- Musiikki on minulle todella tärkeää. Se tuo hyvää oloa. Avopuolison kanssa kuunnellaan heviä kotona, mutta ei me mitään kissoja kuristella, Markku hekottaa.
Markku uskoo nykyään jonkinlaiseen jumalaan, mutta kavahtaa kaikkia uskontoja.
- Jumalan ja ihmisen välille ei tarvita minkäänlaista uskontoa tai järjestöä välittäjäksi.
Hän uskoo, että ihminen kuoltuaan vain maatuu pois eikä taivasta tai helvettiä ole olemassa.
- Jos sitä kuoltuaan taivaaseen sitten kuitenkin tupsahtaisi, niin ihan sama. Kunhan ei helvettiin joudu, Markku hymyilee.
Hän pitää sopivana ohjenuorana sitä, että ihminen pyrkii tekemään hyviä asioita ja välttää muiden vahingoittamista. Ajatusmalli on ohjannut Markun uusien opintojen pariin. Hän opiskelee sosionomiksi ja haluaa päästä auttamaan syrjäytyneitä nuoria.
- Töitä olisi riittänyt elektroniikka-alalla, mutta mielestäni on parempi auttaa muita kuin olla koneen jatkeena tehtaalla.
VARTIOTORNI-LEHTIÄ jakavia Markku katsoo säälien, varsinkin jos nämä ovat nuoria. Hän tietää, ettei asiaansa uskovaa ihmistä saa puhumalla vedettyä pois järjestöstä. Kiistelystä ei ole
mitään hyötyä, vaan jokainen käy itse läpi oman polkunsa.
Jehovan todistajia ei ole Markun oven takana näkynyt. Jos näkyisi, hän sanoisi kohteliaasti "eikiitos" ja ehkä mainitsisi olevansa järjestön entinen jäsen.
Kun Markku joskus tulee isäksi, hän ei aio opettaa lapsilleen mitään uskontoa. Lapset saavat itse valita aikuisena, mihin uskovat.
- Jos oma lapsi kertoisi liittyneensä Jehovan todistajiin, niin kyllähän se hiljaiseksi vetäisi. Varmistaisin, että hänellä on taatusti faktat ja motiivit tiedossa. Jos hän pystyisi perustelemaan
asiansa, niin totta kai kunnioittaisin hänen valintaansa.
Markku on nyt elämäänsä tyytyväinen.
- Minulla on rento asenne. Vaikka olen joidenkin mielestä luopio, en tunne olevani saatanasta.
Järjestö vetoaa Raamattuun:
Jehovan todistajien toimiston tiedottaja Veikko Leinonen, mihin perustuu ohje, jonka mukaan järjestöstä eronneiden kanssa ei saa olla tekemissä?
- Se perustuu Raamattuun. Esimerkiksi Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa, ettei haureellisten kanssa tule olla tekemisissä.
Hengellinen yhteydenpito katkeaa, kun joku eroaa tai erotetaan. Mutta ei inhimillisiä siteitä katkaista esimerkiksi vanhempien ja lasten väliltä.
Saako eronnutta tervehtiä kadulla?
- Raamatussa kielletään heidän tervehtimisensä. Toisaalta Raamatun aikoina tervehtiminen
tarkoitti halaamista tai poskisuudelmaa eli toisen lämmintä vastaanottoa. Kyllä eronneille voi sanoa kadulla "hei" tai "moi". Tämä asia on kärjistynyt julkisuudessa.
Rangaistaanko niitä, jotka ovat tekemisissä eronneiden kanssa?
- Ei rangaista, mutta heitä neuvotaan, ettei se ole viisasta. Kun eronnut tai erotettu huomaa, että hengellinen kanssakäyminen lopetetaan, hän ehkä miettii, olisiko hänellä halu palauttaa suhteet. Jos seurustelua jatketaan, se vesittää tämän vaikutuksen. Siksi yhteydenpitoa pidetään pahana asiana.
Saatuani luvan tekstin julkistamiseen Veljesseura.org 'in sivuilla teen sen. Luettavuuden parantamiseksi olen muokannut jaejakoa itse tekstiin en ole kajonnut.
[b]TAPAUSKERTOMUS MARKKU HUHMARNIEMI
ILTA-SANOMAT 5.9.2009
Teksti: Marika Harjumaa[/b]
Eräänä päivänä ystävät lakkaavat tervehtimästä. Vastaan tullessaan he eivät edes katso kohti. Markku Huhmarniemi on luopio.
Kymmenen vuotta aiemmin Jehovan todistajat olivat soittaneet Markun isosiskon ovikelloa. Sisko rupesi tutkimaan Raamattua ja lehtiä yhdessä jehovalaisten kanssa. Hän innostui uskosta ja puhui siitä äidilleenkin.
- Perheellämme oli vaikeaa, ja äiti oli tilanteessa, jossa kaipasi rauhaa. Hän hurahti nopeasti jehovalaisuuteen ja veti minut ja pikkusiskoni mukaan, 25-vuotiasMarkku kertoo.
Äiti kipuili vaikeassa avioliitossa ja sai lohtua Jehovan todistajilta. Markun mielestä toiminta oli järjestelmällistä aivopesua. Yhtäkkiä meihin kohdistui valtava rakkauspommi. Ihmiset kutsuivat syömään ja lohduttivat. Siinä ohessa ujutettiin uskontoa.
Pohjoispohjalaisen Markun mukaan kyseessä oli tyypillinen tapa käännyttää ihmisiä. Kun toinen on heikoilla, hän on helppo uhri.
- Tuntuihan se silloin valtavan hyvältä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli teeskenneltyä rakkautta, jonka motiivit eivät olleet puhtaat.
KYMMENVUOTIAANA Markusta tuli Jehovan todistaja. Hän ei ollut kahtatoistakaan, kun oli jo mukana kulkemassa uskonveljien kanssa ovelta ovelle.
- Seurasimme kuolinilmoituksia ja katsoimme, kuka oli juuri jäänyt leskeksi. Sitten lähdimme lohduttamaan ja käännyttämään häntä. Eikö ole aika härskiä?
Jaettava materiaali räätälöitiin sen mukaan, kenen luo oltiin menossa. Aluksi Markku ajatteli, että oli normaalia kulkea ovilla koputtelemassa. Viidentoista ikävuoden hujakoilla häntä alkoi hävettää muiden koteihin meneminen.
- Joutui siellä aggressioitakin kohtaamaan. Minua on ajettu kirveellä takaa ja uhattu aseella.
Yläasteikäisenä Markku oli vielä innoissaan siitä, että kuului Jehovan todistajiin ja sai olla isossa kaveriporukassa. Koko perhe oli isää lukuun ottamatta jehovalaisia, ja hänkin osallistui suurempiin kokouksiin.
Peruskoulun jälkeen Markku halusi jatkaa opiskelua. Hän meni naapurikuntaan suorittamaan lukion ja tietotekniikan ammattitutkinnon yhtä aikaa.
Uskonveljet katsoivat opintoja pahalla, koska opiskeleminen on kiellettyä. Kunnon Jehovan todistajan tulee keskittyä vain ja ainoastaan käännytystyöhön.
- Minua myös kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa, Markku kertoo.
Hänen uskonsa alkoi rakoilla. Poika ei voinut hyväksyä sitä, että opiskelu oli jotenkin pahaa. Myös luokkakavereiden seura tuntui kivalta.
- Kuljin salaa kavereiden kanssa, mutta en kertonut heille uskostani. Vasta viimeisenä vuonna uskalsin puhua asiasta.
MONI MUUKIN rajoitus veti nuoren miehen mietteliääksi. Miksei hän saanut kuunnella mieleistään musiikkia? Mitä pahaa oli parrassa tai kaljussa päässä? Olivatko tatuoinnit ja korvakorut todella saatanasta? Myös alkoholi kiinnosti Markkua, niin kuin muitakin nuoria.
- Olin todella ahdistunut. Uskonto rajoitti elämääni, ja käännytystyö vei aikaa.
Myös oppikysymykset askarruttivat. Sietämättömältä tuntui ajatus siitä, että maailman kuudesta miljardista ihmisestä vain kuusi miljoonaa pelastuu.
- Mietin, voiko Jumala olla niin paha, että sallii tällaisen tapahtua.
Markku halusi erota liikkeestä, mutta ei uskaltanut. Jehovan todistajien tapoihin kuuluu, että liikkeestä lähteneen kanssa ei saa olla tekemisissä.
- Pelkäsin, että menettäisin perheeni. Kun äiti ja isosisko erosivat, minäkin uskalsin lähteä. Olin silloin 20-vuotias, Markku kertoo.
Äiti ja isosisko erosivat samantyyppisistä syistä kuin Markku. Pikkusisko jäi Jehovan todistajiin, mutta hänenkin kanssaan Markulla on hyvät välit.
KUN MARKKU oli tehnyt eropäätöksensä, hän lähetti tekstiviestin jehovalaisystävilleen.
- Vastauksissaan he totesivat, että tiedät, mitä järjestö sanoo asiasta - että emme voi enää olla tekemisissä kanssasi. Samaa sanoi kämppikseni.
Ystävät myös kertoivat, että niin kutsuttu karttamisjärjestely on Markun omaksi parhaaksi. Kun mies huomaisi, miten vaikeaa on olla ilman kavereita ja yhteistä uskontoa, hän tulisi takaisin järjestön hoiviin.
Tilanne kävi sietämättömäksi.
"Minua kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa.
Päivittäin Markku kohtasi kotiseudullaan kavereitaan, joille hän oli kuin ilmaa. Hänen oli pakko muuttaa pois.
- Muutin Helsinkiin ja pääsin heti töihin. Liityin Uskontojen uhrien tuki-yhdistykseen, josta sain vertaistukea. Puolet sen jäsenistä on entisiä Jehovan todistajia.
Päällimmäisenä tunteena Markulla oli viha.
- Ajattelin, että minulta on viety kymmenen vuotta nuoruudestani. Sitten käsitin myös, että ehkä siinä oli hyvätkin puolensa. En elänyt villiä nuoruutta ja esimerkiksi ryypännyt itseäni hengiltä.
Muita hyviä puolia Markun on vaikea löytää Jehovan todistajista.
- Voihan se olla, että jotkut saavat liikkeestä turvallisuutta - mutta minusta on tekopyhää, että toisesta välitetään vain siksi, että palvotaan samaa jumalaa.
ENITEN MARKKUA tuntuu risovan se, että monet uskontokunnat eivät kerro totuudenmukaisesti toiminnastaan.
- Kaipaisin jonkinlaista "tuoteselostusta" uskonnollisille liikkeille. Niiden pitäisi kertoa, mitä tämä uskonto sinulle antaa ja mitä se sinulta vie. Jokaisella on oikeus tietää, mihin lähtee mukaan, arkku miettii.
Hän itse sai 12-vuotiaananiin sanotun aikuiskasteen. Sen yhteydessä sitoudutaan järjestön jäsenyyteen.
- Miten 12-vuotiasvoi ymmärtää noista asioista mitään? Ei sen ikäinen voi tajuta, mihin hän sitoutuu. Kukaan ei kerro hänelle, ettei liikkeestä voi lähteä ilman, että menettää ystävänsä
ja jopa perheensä.
JÄRJESTÖSTÄ eroamisen jälkeen Markulla on ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin. Hän pelkää, että ihmisten ystävällisyydellä on aina jokin muukin motiivi kuin pelkkä välittäminen.
- Avovaimoni Marja on ollut hyvänä tukena. Myös ammattikoulun aikaiset "salakaverit" ovat pyörineet mukana ja auttaneet.
Uskontojen uhrien tuki –yhdistyksen tapaamisissa monet kipuilevat samojen luottamusongelmien kanssa. Kaikkein vaikein asia on kuitenkin se, että yhteisö sulkee eronneen ulkopuolelleen.
- On normaalia, että perhe ja ystävät hylkäävät liikkeestä lähteneen. Joiltakin saattaa mennä jopa työpaikka. Tällaiset ihmiset ovat täysin yksin ja joutuvat aloittamaan koko elämänsä ihan alusta, Markku suree.
Kaikki eivät ole itse lähteneet Jehovan todistajista, vaan osa on erotettu järjestöstä. Syynä ovat yleensä kielletyt asiat, kuten tupakointi, esiaviollinen seksi tai uskonkappaleiden kyseenalaistaminen.
Markku on ollut mukana perustamassa uutta, Toipumisapu-kartetut ry -nimistä yhdistystä, joka keskittyy entisten Jehovan todistajien auttamiseen. Yhteistyötä tehdään Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen kanssa, ja tavoitteena on verkostoitua lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.
PÄÄKAUPUNKIIN muutettuaan Markku on hiljalleen rakentanut elämäänsä uusiksi.
- Nyt olen lopultakin päässyt elämään omaa elämääni. Teeskentely on jäänyt pois, ja ihmissuhteeni ovat aitoja.
Hän nauttii joulun ja syntymäpäivien viettämisestä. Jehovan todistajat eivät vietä kristillisiä juhlapyhiä eivätkä juhli uutta vuotta ja syntymäpäiviä.
Markku on hurahtanut myös metallimusiikkiin.
- Musiikki on minulle todella tärkeää. Se tuo hyvää oloa. Avopuolison kanssa kuunnellaan heviä kotona, mutta ei me mitään kissoja kuristella, Markku hekottaa.
Markku uskoo nykyään jonkinlaiseen jumalaan, mutta kavahtaa kaikkia uskontoja.
- Jumalan ja ihmisen välille ei tarvita minkäänlaista uskontoa tai järjestöä välittäjäksi.
Hän uskoo, että ihminen kuoltuaan vain maatuu pois eikä taivasta tai helvettiä ole olemassa.
- Jos sitä kuoltuaan taivaaseen sitten kuitenkin tupsahtaisi, niin ihan sama. Kunhan ei helvettiin joudu, Markku hymyilee.
Hän pitää sopivana ohjenuorana sitä, että ihminen pyrkii tekemään hyviä asioita ja välttää muiden vahingoittamista. Ajatusmalli on ohjannut Markun uusien opintojen pariin. Hän opiskelee sosionomiksi ja haluaa päästä auttamaan syrjäytyneitä nuoria.
- Töitä olisi riittänyt elektroniikka-alalla, mutta mielestäni on parempi auttaa muita kuin olla koneen jatkeena tehtaalla.
VARTIOTORNI-LEHTIÄ jakavia Markku katsoo säälien, varsinkin jos nämä ovat nuoria. Hän tietää, ettei asiaansa uskovaa ihmistä saa puhumalla vedettyä pois järjestöstä. Kiistelystä ei ole
mitään hyötyä, vaan jokainen käy itse läpi oman polkunsa.
Jehovan todistajia ei ole Markun oven takana näkynyt. Jos näkyisi, hän sanoisi kohteliaasti "eikiitos" ja ehkä mainitsisi olevansa järjestön entinen jäsen.
Kun Markku joskus tulee isäksi, hän ei aio opettaa lapsilleen mitään uskontoa. Lapset saavat itse valita aikuisena, mihin uskovat.
- Jos oma lapsi kertoisi liittyneensä Jehovan todistajiin, niin kyllähän se hiljaiseksi vetäisi. Varmistaisin, että hänellä on taatusti faktat ja motiivit tiedossa. Jos hän pystyisi perustelemaan
asiansa, niin totta kai kunnioittaisin hänen valintaansa.
Markku on nyt elämäänsä tyytyväinen.
- Minulla on rento asenne. Vaikka olen joidenkin mielestä luopio, en tunne olevani saatanasta.
Järjestö vetoaa Raamattuun:
Jehovan todistajien toimiston tiedottaja Veikko Leinonen, mihin perustuu ohje, jonka mukaan järjestöstä eronneiden kanssa ei saa olla tekemissä?
- Se perustuu Raamattuun. Esimerkiksi Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa, ettei haureellisten kanssa tule olla tekemisissä.
Hengellinen yhteydenpito katkeaa, kun joku eroaa tai erotetaan. Mutta ei inhimillisiä siteitä katkaista esimerkiksi vanhempien ja lasten väliltä.
Saako eronnutta tervehtiä kadulla?
- Raamatussa kielletään heidän tervehtimisensä. Toisaalta Raamatun aikoina tervehtiminen
tarkoitti halaamista tai poskisuudelmaa eli toisen lämmintä vastaanottoa. Kyllä eronneille voi sanoa kadulla "hei" tai "moi". Tämä asia on kärjistynyt julkisuudessa.
Rangaistaanko niitä, jotka ovat tekemisissä eronneiden kanssa?
- Ei rangaista, mutta heitä neuvotaan, ettei se ole viisasta. Kun eronnut tai erotettu huomaa, että hengellinen kanssakäyminen lopetetaan, hän ehkä miettii, olisiko hänellä halu palauttaa suhteet. Jos seurustelua jatketaan, se vesittää tämän vaikutuksen. Siksi yhteydenpitoa pidetään pahana asiana.