Kirjoittaja Witless » 13.07.2007 02:04
am-ha·’a’rets kirjoitti:
Minä lähden rakentamaan maailmankuvaani kysymyksestä:
"Onko kaikkeuden takana tekijä?"
Tähän kysymykseen on vain kaksi vastausta (tällä hetkellä), joista jompikumpi pitää paikkansa ja toinen on väärä:
1) Joku on tehnyt tämän kaiken tai saattanut sen alkuun.
2) Kaikki on saanut alkunsa ei mistään jonkin tuntemattoman tapahtuman seurauksena jostain tuntemattomasta syystä.
Tämänhetkisen tieteellisen näkemyksen johdosta olen pakotettu uskomaan vaihtoehtoon yksi. Tämän jälkeen alkaakin tulla niitä "emme voi tietää"-juttuja hyvin paljon.
Itse lisäisin vielä luetteloon kohdan 3) En osaa sanoa. Kun olin tehnyt päätöksen jäädä pois, koin todella suurta helpotusta siitä että ei enää ole
pakko olla jotain mieltä.
Luulisin että Jehovan todistajuudesta toipumiseen on monia eri teitä, ja varmaan on niin että ihminen ainakin arkielämäänsä kaipaa jotain tilalle. Varsinkin kun JT-uskonto on ennen sitä syönyt pahimmassa tapauksessa pääosan vapaa-ajasta. Monillehan se voi olla vaikka rakas harrastus, johon on nyt mahdollista käyttää aikaa. Itse huomasin jälkikäteen että samalla kun todistajuus hiipui, elämään tuli jonkin verran opiskelua ja sinänsä lapsellinen tapa käydä seuraamassa jääkiekkoa paikan päällä, vieläpä suhteellisen intohimoisesti tiettyä joukkuetta kannustaen. Ja jälkikäteen tajusin että näissähän on paljon samaa; yhteenkuuluvuuden tunne muiden fanien kanssa, "oman" joukkueen järjetön hehkuttaminen (ja vastustajien kritisoiminen) ja turvallinen rutiini, mukavasti kuluu pari tuntia illassa, joskus parikin kertaa viikossa. Tätä harrastusta vaan ei tarvitse ottaa niin tosissaan, ja kirjallista aineistoakin lukee ihan huvikseen...
Vastustajien kannattajien kanssakin tulee hyviä keskusteluja, tosin usein paljon paremmassa hengessä kuin JT-aikoina vaikkapa helluntailaisten kanssa.
Mitä tulee uskontoihin perehtymiseen, sitäkin on tullut tehdyksi paljon enemmän kuin JT-aikoina. Ja siinäkin on hyvänä puolena että asioita voi nyt tarkkailla ulkopuolelta, enkä ole joutunut lupaamaan kenellekään että päätän tämän tutkistelun päätteeksi sitoutua johonkin. Otan vapauden miettiä vaikka maailman tappiin sitä mistä on kysymys "elämässä, maailmankaikkeudessa ja kaikessa". Siihen asti tyydyn määritelmään "agnostikko". En koe tarvetta saada varmuutta jumalan tai jumalien olemassaolosta enkä tarvetta todistaa jumalaa olemattomaksi. Eli vaihtoehtoni on tällä hetkellä numero kolme, ja olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
EDIT: Olit aiemmassa postauksessasi tuon vaihtoehdon jo oikeastaan tuonutkin esiin, sorry, luin huonosti.
[quote="am-ha·’a’rets"]
Minä lähden rakentamaan maailmankuvaani kysymyksestä:
"Onko kaikkeuden takana tekijä?"
Tähän kysymykseen on vain kaksi vastausta (tällä hetkellä), joista jompikumpi pitää paikkansa ja toinen on väärä:
1) Joku on tehnyt tämän kaiken tai saattanut sen alkuun.
2) Kaikki on saanut alkunsa ei mistään jonkin tuntemattoman tapahtuman seurauksena jostain tuntemattomasta syystä.
Tämänhetkisen tieteellisen näkemyksen johdosta olen pakotettu uskomaan vaihtoehtoon yksi. Tämän jälkeen alkaakin tulla niitä "emme voi tietää"-juttuja hyvin paljon.
[/quote]
Itse lisäisin vielä luetteloon kohdan 3) En osaa sanoa. Kun olin tehnyt päätöksen jäädä pois, koin todella suurta helpotusta siitä että ei enää ole [i]pakko[/i] olla jotain mieltä.
Luulisin että Jehovan todistajuudesta toipumiseen on monia eri teitä, ja varmaan on niin että ihminen ainakin arkielämäänsä kaipaa jotain tilalle. Varsinkin kun JT-uskonto on ennen sitä syönyt pahimmassa tapauksessa pääosan vapaa-ajasta. Monillehan se voi olla vaikka rakas harrastus, johon on nyt mahdollista käyttää aikaa. Itse huomasin jälkikäteen että samalla kun todistajuus hiipui, elämään tuli jonkin verran opiskelua ja sinänsä lapsellinen tapa käydä seuraamassa jääkiekkoa paikan päällä, vieläpä suhteellisen intohimoisesti tiettyä joukkuetta kannustaen. Ja jälkikäteen tajusin että näissähän on paljon samaa; yhteenkuuluvuuden tunne muiden fanien kanssa, "oman" joukkueen järjetön hehkuttaminen (ja vastustajien kritisoiminen) ja turvallinen rutiini, mukavasti kuluu pari tuntia illassa, joskus parikin kertaa viikossa. Tätä harrastusta vaan ei tarvitse ottaa niin tosissaan, ja kirjallista aineistoakin lukee ihan huvikseen... :) Vastustajien kannattajien kanssakin tulee hyviä keskusteluja, tosin usein paljon paremmassa hengessä kuin JT-aikoina vaikkapa helluntailaisten kanssa.
Mitä tulee uskontoihin perehtymiseen, sitäkin on tullut tehdyksi paljon enemmän kuin JT-aikoina. Ja siinäkin on hyvänä puolena että asioita voi nyt tarkkailla ulkopuolelta, enkä ole joutunut lupaamaan kenellekään että päätän tämän tutkistelun päätteeksi sitoutua johonkin. Otan vapauden miettiä vaikka maailman tappiin sitä mistä on kysymys "elämässä, maailmankaikkeudessa ja kaikessa". Siihen asti tyydyn määritelmään "agnostikko". En koe tarvetta saada varmuutta jumalan tai jumalien olemassaolosta enkä tarvetta todistaa jumalaa olemattomaksi. Eli vaihtoehtoni on tällä hetkellä numero kolme, ja olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
EDIT: Olit aiemmassa postauksessasi tuon vaihtoehdon jo oikeastaan tuonutkin esiin, sorry, luin huonosti.