Veljesseura.org

Isäpapalle vielä luettavaksi isänpäivänaamuna.

Herätkää 22.9.2002 s.20
Nuoret kysyvät:
Miksi vanhempani ei rakasta minua?
Harva asia haavoittaa enemmän kuin se, että tulee oman isän tai äidin torjumaksi. ”Se sai minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi ja laiminlyödyksi”, sanoo Karen.
Voit luottaa siihen, että vaikket saisikaan tukea vanhemmiltasi, voit menestyä elämässäsi!
Ensinnäkin sinulla on oikeus odottaa vanhempiesi rakastavan sinua. Vanhempien rakkaus lapseen tulisi olla yhtä luonnollista ja luotettavaa kuin auringon nousu. Jumala odottaa heidän osoittavan lapsilleen tällaista rakkautta (Kolossalaisille 3:21; Titukselle 2:4).
Muista aina pitää kiinni Raamatun periaatteista ja normeista. Tähän sisältyy vanhempiesi kunnioittaminen (Efesolaisille 6:1,2). Tällainen kunnioitus estäisi sinua omaksumasta kostonhaluista asennetta. Muista, että vaikka vanhempasi toimisivat sinua kohtaan kuinka väärin tahansa, se ei voi koskaan oikeuttaa sinua toimimaan siten heitä kohtaan. Jätä siis asiat Jehovan käsiin. (Roomalaisille 12:17-21.) Hän ”rakastaa oikeutta” ...
Ei ole epäilystäkään siitä, että isän tai äidin rakkauden puuttuminen voi aiheuttaa tuskaa. Mutta vanhempiesi epäonnistumisen ei tarvitse määrätä sitä, millainen ihminen sinusta tulee.
”Kasvaessamme aikuisiksi näimme selvän eron ’Jumalaa palvelevan ja häntä palvelemattoman välillä’”, Joan sanoo (Malakia 3:18).

Tässä isäpapalle lisää pohdittavaa.

Vartiotorni 1.8.2001 s.4
Uskominen merkitsee erään määritelmän mukaan sitä, että 'pitää jotakin totena, varmana, ottaa jonkin todesta'. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus puolustaa jokaisen ihmisen "ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta". Tähän oikeuteen sisältyy vapaus "uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen", mikäli henkilö haluaa niin tehdä.

Vartiotorni 1.2.1997 s.3
Mitä uskonnonvapaus merkitsee sinulle?
Ehkä kaikkein kiivaimmin kiistelty vapaus on uskonnonvapaus, joka on määritelty "vapaudeksi tunnustaa tai harjoittaa mitä tahansa uskontoa". Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan "jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus". Tähän sisältyy oikeus "uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen" samoin kuin vapaus "uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen -- opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja". (18. artikla.)
Onko siinä maassa, jossa sinä asut, uskonnonvapaus? Jos on, niin miten se määritellään? Voitko palvoa Jumalaa haluamallasi tavalla, vai vaaditaanko sinua liittymään valtionuskontoon? Sallitaanko sinun lukea ja levittää uskonnollista kirjallisuutta, vai onko hallitus kieltänyt tällaisen painetun aineiston? Voitko puhua vakaumuksestasi muille, vai katsotaanko sen loukkaavan heidän uskonnollisia oikeuksiaan?

Herätkää 8.5.1997 s.18-
Inkvisitio oli kirkon erityistuomioistuin, jonka tarkoitus oli tehdä loppu kerettiläisyydestä eli sellaisista mielipiteistä ja opeista, jotka poikkesivat katolisesta puhdasoppisuudesta.
Inkvisitio ei taannut syytetyille oikeutta. Inkvisiittorilla oli käytännössä rajattomat valtuudet. "Epäilys, syytökset, jopa kuulopuhe, riittivät inkvisiittorille perusteeksi kutsua joku eteensä." "syytetyt olivat käytännössä puolustuskyvyttömiä. Asianajaja ei voinut muuta kuin neuvoa syyllistä tunnustamaan!" (Encyclopedia Cattolica)
Se että sekä katolilaisilla että protestanteilla oli tapana vainota ja teloittaa kerettiläisiä, ei suinkaan ole mikään puolustus näille teoille. Mutta uskonnollisilla hierarkioilla on vieläkin raskaampi vastuu. Ne ovat nimittäin väittäneet, että tällaisella tappamisella on raamatullinen perusta, ja antaneet sen kuvan, että Jumala itse oli antanut käskyn tällaisiin tekoihin. Eikö tämä tuota suunnatonta häpeää Jumalan nimelle?

Mustutahan isäpappaan seuraavasta Herätkää-lehden kirjoituksesta.

Herätkää! Heinäkuu 2009
RAAMATUN NÄKÖKANTA
Onko väärin vaihtaa uskontoa?
Vaikka Raamattu tekee selvän eron oikeiden ja väärien opetusten välillä, Jumala suo jokaiselle vapauden valita oman kantansa (5.Mooseksen kirja 30:19,20). Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä.

Hei

Laitan Sinulle isänä kirjeen nyt kun se ei enää tule ainakaan pakanallisena isänpäivänviettona arvioitavaksi.

Et ole pystynyt esittelemään uskontokuntaasi siten, että olisin siihen ollut halukas liittymään. En tiedä, olisitko käyttänyt teokraattisen sodankäynnin menetelmää minuun, omaan lapseesi.

Et itse ole ollut halukas tutkimaan kanssani niitä uskontokuntasi kirjoituksia, jouihin minä neuvoisin kiinnittämään huomiota, vartiotorniseuran tuotantoa siis kuitenkin sekin.

Tässä suhteessa olemme molemmat epäonnisen ajan lapsia. tuommoinen suhteiden katkaisu oli tuntematon vielä raamatuntutkijoiden aikana, jonkin aikaa vielä jehovantodistajien toiminnankin aikana. Siis esim. Noan, Mooseksen ja Jeesuksen aikana, keskiajalla jne olisimme voineet olla kuin normaalit isä ja lapsi.

Mutta mistä Sinua omasta mielestäsi tulisi kiittää taikka onnitella

Lapsesi