Kirjoittaja Vieras » 31.12.2009 11:42
Vartiotorni 1.4.2003
Korkein oikeus tukee TOSI PALVONTAA "Araratin maassa"
Vartiotorni 1.4.2003 s.11,12
Jehovan todistajat ovat toimineet Armeniassa vuodesta 1975 lähtien. Armenian itsenäistyttyä entisestä Neuvostoliitosta vuonna 1991 sinne perustettiin valtion uskontoasiainneuvosto huolehtimaan uskonnollisten järjestöjen rekisteröinnistä. Tämä neuvosto on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt rekisteröimästä Jehovan todistajia. Pääasiallisena syynä on ollut heidän kristillinen puolueettomuuteensa. Vuodesta 1991 lähtien onkin tuomittu ja useimmissa tapauksissa myös vangittu yli sata armenialaista nuorta todistajaa heidän asepalvelusta koskevan raamatullisen kantansa takia.
Kommentti
Jos Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan ei ehdoitta hyväksytä jossakin kansakunnissa, pitävät Jehovan todistajat tätä hyvin suvaitsemattomana, syrjivänä ja uskonnon vapautta rajoittavana suhtautumistapana, joka jopa loukkaa yleisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia.
Aiemmin Jehovan todistajat joutuivat asepalvelusta koskevaan konfliktiin yhteiskunnan kanssa useissa maissa He saivat hyvinkin pitkiä vankeustuomioita. Heitä kannustettiin kuitenkin kestämään, koska ymmärrettiin, että kyse oli kristillisestä puolueettomuudesta ja uskollisuudesta Jehovalle.
Syy tuomioihin oli täydellinen kieltäytyminen kaikesta korvaavastakin palveluksesta. Näkemys on nyt kuitenkin muuttunut. Korvaava palvelus on sallittua, eikä sitä katsota enää puolueettomuuden rikkomiseksi, eikä sen vuoksi joudu eroamaan seurakunnasta. Ratkaisu on nyt aidosti kunkin henkilökohtainen ratkaisu.
Miksi tilanne Armeniassa on sellainen kuin muissa maissa aiemmin? Eikö heillä ole mahdollisuutta korvaavaan palvelukseen, se ei tässä kirjoituksesta tule ilmi.
Vartiotorni 1.4.2003 s.12
Lisäksi uskontoasiainneuvosto pyysi valtakunnansyyttäjävirastoa tutkimaan Ljova Margarjan uskonnollista toimintaa. Veli Margarjan on kristitty vanhin ja erään ydinvoimalan uuttera lakimies. Hänet pantiin syytteeseen Armenian rikoslain artiklan 244 perusteella ...
Tuon lain mukaan sellaisen uskonnollisen ryhmän organisoiminen tai johtaminen, joka uskonkäsitysten saarnaamisen varjolla houkuttelee nuoria rekisteröimättömän uskontokunnan kokouksiin ja kannustaa jäseniään laiminlyömään kansalaisvelvollisuuksiaan, on rikos. Väitteensä tueksi syyttäjä korosti sitä, että kokouksissa, joita veli Margarjan on johtanut Metsamorin kaupungissa, on ollut läsnä alaikäisiä lapsia. Syyttäjä väitti myös, että veli Margarjan on pakottanut nuoria seurakunnan jäseniä kieltäytymään asepalveluksesta.
Kommentti
Mitä keinoja Jehovan todistajilla olisi pakottaa jäsenensä kieltäytymään asepalveluksesta? Ei muita keinoja kuin uhata seurakunnasta erottamisella. Erotetaanko asepalvelukseen osallistumisesta?
Koska Jehovan todistajat näyttäisivät liiaksi yhteiskuntavastaisilta, he eivät erota tästä syystä, mutta asepalvelukseen osallistuva katsotaan itse eronneeksi. Näin tehdään, vaikka jäsen haluaisi pysyä seurakunnan yhteydessä. Joten käytännössä asepalvelukseen osallistuminen tarkoittaa sitä, että tällainen jäsen erotetaan seurakunnasta. Samalla se tarkoittaa kaikkien ystävyyssuhteiden katkeamista, jopa sitä, että vanhemmat hylkäävät lapsensa. Joten voidakseen jatkaa Jehovan todistajana täytyy seurakunnan jäsenen kieltäytyä asepalveluksesta. Voidaan aivan oikeutetusti siis väittää, että Jehovan todistajat pakottavat jäsenensä kieltäytymään asepalveluksesta.
Vartiotorni 1.4.2003 s.12
Veli Margarjan todisti vuorollaan, että alaikäiset lapset ovat läsnä Jehovan todistajien kokouksissa vanhempiensa luvalla. Hän selitti myös, että asepalvelukseen osallistuminen on henkilökohtainen ratkaisu.
Kommentti
Aivan niin kuin Jehovan todistajaksi ryhtyminen ja sellaisena pysyminen on henkilökohtainen ratkaisu, on asepalvelukseenkin osallistuminen henkilökohtainen ratkaisu. Mutta ollakseen edelleen Jehovan todistaja, seurakunnan jäsen ei voi osallistua asepalvelukseen. On siksi suorastaan epärehellistä, väittää asepalveluksesta kieltäytymistä henkilökohtaiseksi ratkaisuksi. Tällaisella selityksellä uskontokunta kieltää vastuunsa ja sysää sen täysin jäsenen vastuulle, jolla ei kuitenkaan ole valinnanmahdollisuutta asiassa.
Vartiotorni 1.4.2003 s.13
... tuomarikollegion puheenjohtaja yllätti läsnäolijat ottamalla esiin valtion uskontoasiainneuvoston lähettämän kirjeen, jossa syyttäjävirastoa vaadittiin ryhtymään toimiin veli Margarjania vastaan. Tämä järkytti oikeudenkäynnissä läsnä olleita kansainvälisiä tarkkailijoita, sillä hakiessaan Euroopan neuvoston jäsenyyttä Armenia oli tunnustanut velvollisuutensa "taata, että kaikki kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat, varsinkin ne joita ei pidetä 'perinnäisinä', saavat harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää".
Kommentti
Jehovan todistajat vetoavat Armenian velvollisuuteen sallia heidän vapaasti harjoittaa uskontoaan ja opettaa jäsenilleen, että asepalvelukseen osallistuminen rikkoo kristityn puolueettomuuden ja merkitsee jäsenyyden Jehovan todistajissa loppuvan. Vaikka näin opetetaan ja vaaditaan oikeutta myös opettaa niin, väitetään asepalveluksesta kieltäytymistä silti täysin henkilökohtaiseksi ratkaisuksi.
Jos Jehovan todistajat vetoavat tähän Armenian velvollisuuteen 'harjoittaa uskontoa ilman syrjintää', vaikka uskonnon harjoittama opetus kannustaakin jäseniä laiminlyömään kansalaisvelvollisuutensa, tulisi heidän itse toimia myös tämän hengen mukaisesti ja olla syrjimättä niitä jäseniään, jotka katsovat velvollisuudekseen suorittaa asepalveluksensa tavalla tai toisella täyttääkseen kansalaisvelvollisuutensa.
Vartiotorni 1.4.2003 s.14
Yksi tuomari ... luonnehti syyttäjien toimintaa "vainoksi rikossyytteen nojalla". Toinen tuomari mainitsi useita Euroopassa ratkaistuja oikeustapauksia, joissa Jehovan todistajat oli tunnustettu "tunnetuksi uskontokunnaksi", jolla on oikeus Euroopan ihmisoikeussopimuksen antamaan suojaan.
Kommentti
On ironista, että Jehovan todistajien puolustus vetoaa ihmisoikeussopimuksiin tällaisissa konflikteissa, joissa heidän vapaata toimintaansa ollaan rajoittamassa ja sovittamassa maassa vallitsevaan käytäntöön, mutta eivät tunnusta omilla jäsenillään olevan mitään ihmisoikeuksia, kun he eivät kaikissa tapauksissa haluaisi mukautua mielestään liian jyrkkiin toimiin yhteiskuntaa vastaan.
Vartiotorni 1.4.2003 s.14
Lyhyen neuvottelun jälkeen tuomarit palasivat saliin, ja oikeus vahvisti yksimielisesti vapauttavan päätöksen. ... Oikeus totesi kirjallisessa päätöksessään: "Tätä [Ljova Margarjanin] toimintaa ei - - katsota rikokseksi nykyisessä laissa, ja tällainen syyte sotii Armenian perustuslain 23. artiklaa vastaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaa vastaan."
Jos syyttäjäosapuoli olisi onnistunut tavoitteessaan, syytteitä olisi voitu nostaa muitakin Jehovan todistajien seurakuntien vanhimpia vastaan kaikkialla Armeniassa.
Kommentti
Oikeus tunnusti ihmisoikeussopimuksia kunnioittaen velvollisuudekseen hylätä syytös. Olihan Armenia luvannut "taata, että kaikki kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat, varsinkin ne joita ei pidetä 'perinnäisinä', saavat harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää".
Jos Jehovan todistajat todella väittävät, että asepalvelukseen osallistuminen on kunkin oma henkilökohtainen päätös, eikä uskontokuntaa tule syyllistää siitä, niin oikeuden osoittaman, ihmisoikeuksiin liittyvän hengen mukaisesti, ei henkilökohtaista ratkaisuoikeuttaan käyttänyttä tule syrjiä, vaikka hänen ratkaisunsa sallisi asepalveluksen johonkin tapaan osallistumisen.
Jehovan todistajien kohdalla tilanne on ristiriitainen, koska he ovat vaatimassa itselleen vapaata toimintaa, vedoten ihmisoikeuksiin, sananvapauteen ja omantunnon vapauteen, mutta eivät suo missään määrin näitä oikeuksia jäsenilleen, kun jäsen joutuu ristiriitaan ymmärryksensä ja omantuntonsa kanssa jonkun opetuksen tai toimintatavan suhteen.
Tästä voidaan myös nähdä seurakuntien vanhinten vastuu. Heidät voidaan vaatia edesvastuuseen siitä opetuksesta, jota he seurakunnalle antavat. Vaikka opetus ei olekaan heidän omaansa, ovat he silti vastuussa tästä opetuksesta. On siksi erittäin tärkeää, että opettaja itse ymmärtää täysin opetuksensa sisällön ja merkityksen. Vaikka hän ei koskaan joutuisikaan siitä juridiseen vastuuseen, on hänellä aina moraalinen vastuu, sillä onhan hänen välittämillään opetuksilla hyvin suuri vaikutus kuulijoiden elämään. Tulee myös muistaa, että kerran hän joutuu vastaamaan siitä suuremman tuomarin edessä.
Jaakobin kirje 3:1 Kirkkoraamattu 92
1. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.
Vartiotorni 1.4.2003
Korkein oikeus tukee TOSI PALVONTAA "Araratin maassa"
Vartiotorni 1.4.2003 s.11,12
Jehovan todistajat ovat toimineet Armeniassa vuodesta 1975 lähtien. Armenian itsenäistyttyä entisestä Neuvostoliitosta vuonna 1991 sinne perustettiin valtion uskontoasiainneuvosto huolehtimaan uskonnollisten järjestöjen rekisteröinnistä. Tämä neuvosto on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt rekisteröimästä Jehovan todistajia. Pääasiallisena syynä on ollut heidän kristillinen puolueettomuuteensa. Vuodesta 1991 lähtien onkin tuomittu ja useimmissa tapauksissa myös vangittu yli sata armenialaista nuorta todistajaa heidän asepalvelusta koskevan raamatullisen kantansa takia.
Kommentti
Jos Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan ei ehdoitta hyväksytä jossakin kansakunnissa, pitävät Jehovan todistajat tätä hyvin suvaitsemattomana, syrjivänä ja uskonnon vapautta rajoittavana suhtautumistapana, joka jopa loukkaa yleisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia.
Aiemmin Jehovan todistajat joutuivat asepalvelusta koskevaan konfliktiin yhteiskunnan kanssa useissa maissa He saivat hyvinkin pitkiä vankeustuomioita. Heitä kannustettiin kuitenkin kestämään, koska ymmärrettiin, että kyse oli kristillisestä puolueettomuudesta ja uskollisuudesta Jehovalle.
Syy tuomioihin oli täydellinen kieltäytyminen kaikesta korvaavastakin palveluksesta. Näkemys on nyt kuitenkin muuttunut. Korvaava palvelus on sallittua, eikä sitä katsota enää puolueettomuuden rikkomiseksi, eikä sen vuoksi joudu eroamaan seurakunnasta. Ratkaisu on nyt aidosti kunkin henkilökohtainen ratkaisu.
Miksi tilanne Armeniassa on sellainen kuin muissa maissa aiemmin? Eikö heillä ole mahdollisuutta korvaavaan palvelukseen, se ei tässä kirjoituksesta tule ilmi.
Vartiotorni 1.4.2003 s.12
Lisäksi uskontoasiainneuvosto pyysi valtakunnansyyttäjävirastoa tutkimaan Ljova Margarjan uskonnollista toimintaa. Veli Margarjan on kristitty vanhin ja erään ydinvoimalan uuttera lakimies. Hänet pantiin syytteeseen Armenian rikoslain artiklan 244 perusteella ...
Tuon lain mukaan sellaisen uskonnollisen ryhmän organisoiminen tai johtaminen, joka uskonkäsitysten saarnaamisen varjolla houkuttelee nuoria rekisteröimättömän uskontokunnan kokouksiin ja kannustaa jäseniään laiminlyömään kansalaisvelvollisuuksiaan, on rikos. Väitteensä tueksi syyttäjä korosti sitä, että kokouksissa, joita veli Margarjan on johtanut Metsamorin kaupungissa, on ollut läsnä alaikäisiä lapsia. Syyttäjä väitti myös, että veli Margarjan on pakottanut nuoria seurakunnan jäseniä kieltäytymään asepalveluksesta.
Kommentti
Mitä keinoja Jehovan todistajilla olisi pakottaa jäsenensä kieltäytymään asepalveluksesta? Ei muita keinoja kuin uhata seurakunnasta erottamisella. Erotetaanko asepalvelukseen osallistumisesta?
Koska Jehovan todistajat näyttäisivät liiaksi yhteiskuntavastaisilta, he eivät erota tästä syystä, mutta asepalvelukseen osallistuva katsotaan itse eronneeksi. Näin tehdään, vaikka jäsen haluaisi pysyä seurakunnan yhteydessä. Joten käytännössä asepalvelukseen osallistuminen tarkoittaa sitä, että tällainen jäsen erotetaan seurakunnasta. Samalla se tarkoittaa kaikkien ystävyyssuhteiden katkeamista, jopa sitä, että vanhemmat hylkäävät lapsensa. Joten voidakseen jatkaa Jehovan todistajana täytyy seurakunnan jäsenen kieltäytyä asepalveluksesta. Voidaan aivan oikeutetusti siis väittää, että Jehovan todistajat pakottavat jäsenensä kieltäytymään asepalveluksesta.
Vartiotorni 1.4.2003 s.12
Veli Margarjan todisti vuorollaan, että alaikäiset lapset ovat läsnä Jehovan todistajien kokouksissa vanhempiensa luvalla. Hän selitti myös, että asepalvelukseen osallistuminen on henkilökohtainen ratkaisu.
Kommentti
Aivan niin kuin Jehovan todistajaksi ryhtyminen ja sellaisena pysyminen on henkilökohtainen ratkaisu, on asepalvelukseenkin osallistuminen henkilökohtainen ratkaisu. Mutta ollakseen edelleen Jehovan todistaja, seurakunnan jäsen ei voi osallistua asepalvelukseen. On siksi suorastaan epärehellistä, väittää asepalveluksesta kieltäytymistä henkilökohtaiseksi ratkaisuksi. Tällaisella selityksellä uskontokunta kieltää vastuunsa ja sysää sen täysin jäsenen vastuulle, jolla ei kuitenkaan ole valinnanmahdollisuutta asiassa.
Vartiotorni 1.4.2003 s.13
... tuomarikollegion puheenjohtaja yllätti läsnäolijat ottamalla esiin valtion uskontoasiainneuvoston lähettämän kirjeen, jossa syyttäjävirastoa vaadittiin ryhtymään toimiin veli Margarjania vastaan. Tämä järkytti oikeudenkäynnissä läsnä olleita kansainvälisiä tarkkailijoita, sillä hakiessaan Euroopan neuvoston jäsenyyttä Armenia oli tunnustanut velvollisuutensa "taata, että kaikki kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat, varsinkin ne joita ei pidetä 'perinnäisinä', saavat harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää".
Kommentti
Jehovan todistajat vetoavat Armenian velvollisuuteen sallia heidän vapaasti harjoittaa uskontoaan ja opettaa jäsenilleen, että asepalvelukseen osallistuminen rikkoo kristityn puolueettomuuden ja merkitsee jäsenyyden Jehovan todistajissa loppuvan. Vaikka näin opetetaan ja vaaditaan oikeutta myös opettaa niin, väitetään asepalveluksesta kieltäytymistä silti täysin henkilökohtaiseksi ratkaisuksi.
Jos Jehovan todistajat vetoavat tähän Armenian velvollisuuteen 'harjoittaa uskontoa ilman syrjintää', vaikka uskonnon harjoittama opetus kannustaakin jäseniä laiminlyömään kansalaisvelvollisuutensa, tulisi heidän itse toimia myös tämän hengen mukaisesti ja olla syrjimättä niitä jäseniään, jotka katsovat velvollisuudekseen suorittaa asepalveluksensa tavalla tai toisella täyttääkseen kansalaisvelvollisuutensa.
Vartiotorni 1.4.2003 s.14
Yksi tuomari ... luonnehti syyttäjien toimintaa "vainoksi rikossyytteen nojalla". Toinen tuomari mainitsi useita Euroopassa ratkaistuja oikeustapauksia, joissa Jehovan todistajat oli tunnustettu "tunnetuksi uskontokunnaksi", jolla on oikeus Euroopan ihmisoikeussopimuksen antamaan suojaan.
Kommentti
On ironista, että Jehovan todistajien puolustus vetoaa ihmisoikeussopimuksiin tällaisissa konflikteissa, joissa heidän vapaata toimintaansa ollaan rajoittamassa ja sovittamassa maassa vallitsevaan käytäntöön, mutta eivät tunnusta omilla jäsenillään olevan mitään ihmisoikeuksia, kun he eivät kaikissa tapauksissa haluaisi mukautua mielestään liian jyrkkiin toimiin yhteiskuntaa vastaan.
Vartiotorni 1.4.2003 s.14
Lyhyen neuvottelun jälkeen tuomarit palasivat saliin, ja oikeus vahvisti yksimielisesti vapauttavan päätöksen. ... Oikeus totesi kirjallisessa päätöksessään: "Tätä [Ljova Margarjanin] toimintaa ei - - katsota rikokseksi nykyisessä laissa, ja tällainen syyte sotii Armenian perustuslain 23. artiklaa vastaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaa vastaan."
Jos syyttäjäosapuoli olisi onnistunut tavoitteessaan, syytteitä olisi voitu nostaa muitakin Jehovan todistajien seurakuntien vanhimpia vastaan kaikkialla Armeniassa.
Kommentti
Oikeus tunnusti ihmisoikeussopimuksia kunnioittaen velvollisuudekseen hylätä syytös. Olihan Armenia luvannut "taata, että kaikki kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat, varsinkin ne joita ei pidetä 'perinnäisinä', saavat harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää".
Jos Jehovan todistajat todella väittävät, että asepalvelukseen osallistuminen on kunkin oma henkilökohtainen päätös, eikä uskontokuntaa tule syyllistää siitä, niin oikeuden osoittaman, ihmisoikeuksiin liittyvän hengen mukaisesti, ei henkilökohtaista ratkaisuoikeuttaan käyttänyttä tule syrjiä, vaikka hänen ratkaisunsa sallisi asepalveluksen johonkin tapaan osallistumisen.
Jehovan todistajien kohdalla tilanne on ristiriitainen, koska he ovat vaatimassa itselleen vapaata toimintaa, vedoten ihmisoikeuksiin, sananvapauteen ja omantunnon vapauteen, mutta eivät suo missään määrin näitä oikeuksia jäsenilleen, kun jäsen joutuu ristiriitaan ymmärryksensä ja omantuntonsa kanssa jonkun opetuksen tai toimintatavan suhteen.
[u]Tästä voidaan myös nähdä seurakuntien vanhinten vastuu[/u]. Heidät voidaan vaatia edesvastuuseen siitä opetuksesta, jota he seurakunnalle antavat. [u]Vaikka opetus ei olekaan heidän omaansa, ovat he silti vastuussa tästä opetuksesta.[/u] On siksi erittäin tärkeää, että opettaja itse ymmärtää täysin opetuksensa sisällön ja merkityksen. Vaikka hän ei koskaan joutuisikaan siitä juridiseen vastuuseen, on hänellä aina [u]moraalinen vastuu[/u], sillä onhan hänen välittämillään opetuksilla hyvin suuri vaikutus kuulijoiden elämään. Tulee myös muistaa, että kerran hän joutuu vastaamaan siitä suuremman tuomarin edessä.
Jaakobin kirje 3:1 Kirkkoraamattu 92
1. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.