Kirjoittaja kirjallisuusveli » 21.01.2010 07:38
Aaacin esilletuomaan 'Jehovan todistajat ja omatunto' broblematiikkaan sanoisin, että Vt -seura on vuosikymmenien saatossa käyttänyt mielivaltaa rivijulistajien omaantuntoon nähden ja toisaalta osin mukavuussyistä ja osin pakon sanelemana valtaosa Jehovan todistajista on antanut ulkoistaa omantuntonsa Brooklyniin. On mukavaa ja helppoa, kun toiset päättää mitä tehdään ja miten. Kiireessä monikaan ei ehdi miettiä, että miksi näin tehdään - eikä toisaalta kenenkään ole sopivaa edes kysyä, että miksi näin tehdään. Sehän olisi riippumatotan ajattelua. Hyi hyi!
Eilisessä Omaha Beachin verilöyly -dokumentissa jenkkisotilaat menettelivät muuten ihan samoin tuollon 6.6.1944 D-päivänä ja tietenkin siihen valmistauduttaessa. Todistajilla tietysti taustalla häämöttää aina vähintään leimautumisen pelko ja pahimmillaanhan se on erotetuksi tulemisen aiheellista pelkoa.
Nyt viimevuosina seura on huomannut, että tämä liiallinen omantunnon äänenä toimiminen mm. verikysymyksessä saattaa käydä kipeästi kukkaron päälle. Tämän tosiasian edessä on ollut pakko antaa periksi ja hivenen löysätä ohjaksista. Verikysymykseenkin on ollut pakko antaa todistajille omantunnon varaan jätettäviä kysymyksiä. Ja soppa on valmis. Todistajat ovat aivan hämmingillä siitä, että mitäs tällä omatunnolla oikein pitäisi tehdä.
Tosiasiassa on kuitenkin niin, että jokaikinen ratkaisu, jonka ihminen elämässään joutuu tekemään, on viimekädessä omantunnon kysymys. Vaikkapa yleismaailmallisesti tuomittavaksi katsottava ratkaisu murhan tekemisen puolesta, on tähän ratkaisuun päätyneelle ihmiselle ollut täysin omantunnon kysymys - ja tämä siitäkin huolimatta, että joku olisi häneltä murhan tilannut tai muuten vain yllyttänyt moiseen mielettömään tekoon.
Tämän asian kun saisi myös kaikki Jehovan todistajat tajuamaan, niin moni asia muuttuisi - ja paljon parempaan suuntaan.
Edit: virheitä korjailtu ja kieliasua yritetty epätoivon vimmalla siistiä laihoin tuloksin.
Aaacin esilletuomaan 'Jehovan todistajat ja omatunto' broblematiikkaan sanoisin, että Vt -seura on vuosikymmenien saatossa käyttänyt mielivaltaa rivijulistajien omaantuntoon nähden ja toisaalta osin mukavuussyistä ja osin pakon sanelemana valtaosa Jehovan todistajista on antanut ulkoistaa omantuntonsa Brooklyniin. On mukavaa ja helppoa, kun toiset päättää mitä tehdään ja miten. Kiireessä monikaan ei ehdi miettiä, että miksi näin tehdään - eikä toisaalta kenenkään ole sopivaa edes kysyä, että miksi näin tehdään. Sehän olisi riippumatotan ajattelua. Hyi hyi!
Eilisessä Omaha Beachin verilöyly -dokumentissa jenkkisotilaat menettelivät muuten ihan samoin tuollon 6.6.1944 D-päivänä ja tietenkin siihen valmistauduttaessa. Todistajilla tietysti taustalla häämöttää aina vähintään leimautumisen pelko ja pahimmillaanhan se on erotetuksi tulemisen aiheellista pelkoa.
Nyt viimevuosina seura on huomannut, että tämä liiallinen omantunnon äänenä toimiminen mm. verikysymyksessä saattaa käydä kipeästi kukkaron päälle. Tämän tosiasian edessä on ollut pakko antaa periksi ja hivenen löysätä ohjaksista. Verikysymykseenkin on ollut pakko antaa todistajille omantunnon varaan jätettäviä kysymyksiä. Ja soppa on valmis. Todistajat ovat aivan hämmingillä siitä, että mitäs tällä omatunnolla oikein pitäisi tehdä.
Tosiasiassa on kuitenkin niin, että jokaikinen ratkaisu, jonka ihminen elämässään joutuu tekemään, on viimekädessä omantunnon kysymys. Vaikkapa yleismaailmallisesti tuomittavaksi katsottava ratkaisu murhan tekemisen puolesta, on tähän ratkaisuun päätyneelle ihmiselle ollut täysin omantunnon kysymys - ja tämä siitäkin huolimatta, että joku olisi häneltä murhan tilannut tai muuten vain yllyttänyt moiseen mielettömään tekoon.
Tämän asian kun saisi myös kaikki Jehovan todistajat tajuamaan, niin moni asia muuttuisi - ja paljon parempaan suuntaan.
[size=85][i]Edit[/i]: virheitä korjailtu ja kieliasua yritetty epätoivon vimmalla siistiä laihoin tuloksin.[/size]