Kirjoittaja RaM » 12.02.2010 12:37
Avauksen raamatunlainaus on kyllä pohtimisen arvoinen asia näin ystävänpäivän alla.
Lainatun raamatunkohdan sisältö (puuttumatta sen oikeaan tarkkaan käännösmuotoon) on asia, jonka merkitystä kaikki eivät kuitenkaan syvällisemmin ymmärrä. Ystävänpäivänä nykyään ystäviksi luokitellaan paljon henkilöitä, jotka eivät sitä todellisuudessa ole. Varsinkin jehovantodistajuuden raiskaaman ystävä-sanan merkityksen puitteissa.
Eräs työkaverini totesi aikoineen, että "kaikilla on kavereita mutta minä voin olla ylpeä siitä, että minulla on myös muutamia hyviä ystäviä". Kyseinen henkilö oli hyvin mukava humoristi ja hauska seuramies. Kaveri jonka kanssa oli hyvin helppoa tulle toimeen. Kaveruus ja ystävyys ovat todellakin eriasioita. Siinä mielessä pidän tuota lahkon käännösversiota hyvänä - vaikka lahkossa ei sen syvällisyyttä itse tajuta kaikkien ollessa olevinaan toistensa ystäviä. (UM käännöksen mukaisesti valtakunnan saleilla veljien pitäisi kutsua toisiaan tovereiksi ja käsittää tämä jakeen loppu kuten siinä lukee: "
on ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli".)
Oikea todellinen ystävä ei hylkää läheistään, oli olosuhteet mitä hyvänsä. Tuo lainattu ystävänlaulu pukee sen hyvin sanoiksi.
Mitä on Jehovan todistajien ystävyys? Se on selkään puukkottamista ja välitöntä parhaipienkin ystävien hylkäämistä vastoinkäymisissä. Jos jonkun todetaan hengellisesti hiipuvan, joutuvan jopa erotetuksi tai eroavan, niin missä on silloin ystävyys? Missä on aito välittäminen tuosta toisesta henkilöstä ja hänen hyvinvoinnistaan? Silloin paljastuu että tuo jehovantodistajuuden raiskaama ystävyys onkin todellisuudessa pinnallista kaveruutta ja ainoa ystävä, joka lahkolaisella saisi olla, on Jehovaksi nimitetty järjestö.
Meillä Suomessakin tuo ystävänpäivä on muuttunut paremminkin kaveripäiväksi - johtunee kansallisesta jurosta ja sulkeutuneesta luonteesta joka mieluummin pitää kaikki omat asiat ominaan. (Siksi kai valtakunnansaleillakin keskitytään kertomaan ja puimaan muiden asioista.)
Suomalainen pitää läheisetkin ihmiset usein mieluummin suojaetäisyyden päässä kuin laskee aivan lähelleen, joka vasta on todellista ystävyysaluetta.
Mutta parempi tämäkin kai kuin ei mitään. Hyvää kaveripäivää kaikille ja ystävänpäivää ystäville.
Myös suomalaisversiossa on hienot sanat:
Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Ajat ankeimmat selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa,
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan,
menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän,
turhat tuttavat luotas ois,
hävinneet pian pois.
... Jehovan todistaja tuttavat voivatkin sitten mennä minne lystäävät...
Avauksen raamatunlainaus on kyllä pohtimisen arvoinen asia näin ystävänpäivän alla.
Lainatun raamatunkohdan sisältö (puuttumatta sen oikeaan tarkkaan käännösmuotoon) on asia, jonka merkitystä kaikki eivät kuitenkaan syvällisemmin ymmärrä. Ystävänpäivänä nykyään ystäviksi luokitellaan paljon henkilöitä, jotka eivät sitä todellisuudessa ole. Varsinkin jehovantodistajuuden raiskaaman ystävä-sanan merkityksen puitteissa.
Eräs työkaverini totesi aikoineen, että "kaikilla on kavereita mutta minä voin olla ylpeä siitä, että minulla on myös muutamia hyviä ystäviä". Kyseinen henkilö oli hyvin mukava humoristi ja hauska seuramies. Kaveri jonka kanssa oli hyvin helppoa tulle toimeen. Kaveruus ja ystävyys ovat todellakin eriasioita. Siinä mielessä pidän tuota lahkon käännösversiota hyvänä - vaikka lahkossa ei sen syvällisyyttä itse tajuta kaikkien ollessa olevinaan toistensa ystäviä. (UM käännöksen mukaisesti valtakunnan saleilla veljien pitäisi kutsua toisiaan tovereiksi ja käsittää tämä jakeen loppu kuten siinä lukee: "[color=#0000FF]on [u]ystävä[/u], joka pysyy [u]läheisempänä kuin veli[/u][/color]".)
Oikea todellinen ystävä ei hylkää läheistään, oli olosuhteet mitä hyvänsä. Tuo lainattu ystävänlaulu pukee sen hyvin sanoiksi.
Mitä on Jehovan todistajien ystävyys? Se on selkään puukkottamista ja välitöntä parhaipienkin ystävien hylkäämistä vastoinkäymisissä. Jos jonkun todetaan hengellisesti hiipuvan, joutuvan jopa erotetuksi tai eroavan, niin missä on silloin ystävyys? Missä on aito välittäminen tuosta toisesta henkilöstä ja hänen hyvinvoinnistaan? Silloin paljastuu että tuo jehovantodistajuuden raiskaama ystävyys onkin todellisuudessa pinnallista kaveruutta ja ainoa ystävä, joka lahkolaisella saisi olla, on Jehovaksi nimitetty järjestö.
Meillä Suomessakin tuo ystävänpäivä on muuttunut paremminkin kaveripäiväksi - johtunee kansallisesta jurosta ja sulkeutuneesta luonteesta joka mieluummin pitää kaikki omat asiat ominaan. (Siksi kai valtakunnansaleillakin keskitytään kertomaan ja puimaan muiden asioista.)
Suomalainen pitää läheisetkin ihmiset usein mieluummin suojaetäisyyden päässä kuin laskee aivan lähelleen, joka vasta on todellista ystävyysaluetta.
Mutta parempi tämäkin kai kuin ei mitään. Hyvää kaveripäivää kaikille ja ystävänpäivää ystäville. :mrgreen:
Myös suomalaisversiossa on hienot sanat:
[color=#BF0000]Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Ajat ankeimmat selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa,
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan,
menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän,
turhat tuttavat luotas ois,
hävinneet pian pois.[/color]
... Jehovan todistaja tuttavat voivatkin sitten mennä minne lystäävät... :twisted: