Kirjoittaja Vieras » 24.02.2010 17:42
Se on totta, että jehovantodistajuuteen liittyy niin paljon kielteistä ja epänormaalia, että tulee aina kirjoitelluksi epäkohdista ja epäinhimillisestä kohtelusta. Jotain hyvääkin lahkossa saattaa olla, mutta kielteiset näkökannat ovat niin voittopuolella, että esimerkiksi oma omatuntoni ei kyseiseen lahkoon sallinut jäädä. Ihmettelen joskus omatuntonsa paaduttaneita piintyneitä Jehovan todistajia ja varsinkin heidän johtoaan, joka epäilemättä on tietoinen kaikista runsaista epäkohdista.
Tämän palstan anti minulle on ollut purkautumisväylä ja tiedonhakufoorumi. Ajatella, että entisaikaan, ennen nettiä, kartetut olivat hyvin yksin ja ehkä luulivat olevansa ajatuksineen jotain ainutlaatuista. Palstalla vierailu on auttanut minut huomaamaan, että tietyt, samat epäkohdat ovat toistenkin havaitsemia ja että samoja aiheita on puitu ennenkin. Olen tuntenut saaneeni tukea näkökohdilleni, mikä on tärkeää toipumisprosessissa.
Olen siirtymässä vaiheeseen, jossa ymmärrän lahkon valheet ja kielteiset käytännöt, mutta en anna niiden enää pilata elämääni tämän enempää. Hyöriminen lahkon pakollisissa kokouksissa ja kentällä vei kymmenisen turhaa vuotta elämästäni, hajotti perheen ja vieroitti omasta lapsesta. Mutta olen päässyt kaunasta ja katkeruudesta ja rakennan elämääni uuteen, minulle sopivaan kuosiin, mikä on myönteistä. Siihen liittyvät uudet, terveellä pohjalla olevat ihmissuhteet ja harrastukset ja työ, jossa en olisi JT aikoinani edes saanut työskennellä. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu. Uskoani ei ole tapettu: olen liittynyt uudelleen siihen, mihin minut on kastettu ja konfirmoitu alun perin (ev.lut.).
Eron jälkeen koen ihania tunteita monien ennen niin kiellettyjen asioiden sallimisesta enkä nyt puhu moraalittomuudesta tai paheista. Ihminen voi elää hyvää ja oikeanlaista elämää ilman jehovantodistajiakin. Ei ole pakko mennä toiseen äärilaitaan ja ajautua alkoholismiin, huumeisiin ja irrallisiin suhteisiin, jotka ovat normiJT:lle se ainut toinen vaihtoehto. Elämän kirjoa on näiden kahden ääripään välillä vaikka kuinka paljon.
Todistajista vapautuminen vapauttaa ihanan paljon omaa aikaa - ei ole pakko lukea, alleviivata ja papukaijoida Vartiotornia, vaan senkin ajan voi käyttää johonkin kivaan ja hyödylliseen. Joskus voi olla mukavampi istua oppiluennoilla kuin kuunnella samana toistuvia puheita ja joskus uhkauksiakin. Konventtien piinapenkki ja hävettävä rintakyltin esitteleminen ovat mennyttä.
Näkemys maailmasta ja ajattelutavoista avartuu. Maailma ympärillä ei ole pelkästään uhkaava, täynnä vihamiehiä tai vihamielinen. Häpeä omasta jehovantodistajuudesta helpottuu: jollekin läheiselle voi kertoa olleensa lahkossa mukana ja nauraa koko jutulle ja antaa asian jäädä taakse. On muitakin syitä, jotka voivat pilata elämän: epätyydyttävä avioliitto, vankeustuomio tms. Nekin liittyvät omaan hölmöyteen, josta voi olla pitkäkantoisia seurauksia.
Kyllähän täällä voisi kirjoitella kaikesta ihanasta oikean elämän mukanaan tuomista jutuista, mitä on löytänyt, keksinyt tilalle, kun uuvuttava raataminen ja Jumalan suosion hakeminen teoilla on päättynyt. Harrastukset, esimerkiksi ovat ihmisille tärkeitä ja niistä saa paljon iloa, kun kerrankin alkaa olla aikaa. On myös hienoa osallistua työpaikkakeskusteluihin, jotka aiemmin olivat valjastettu käännytystilaisuuksiksi.
Omasta uskonnosta ja uskosta tai uskomattomuudesta voi puhua, jos joku kysyy. Ei ole pakko saada niitä käännynnäisiä tai raportoida esim. kirkolle, paljonko on käyttänyt aikaa käännytysyrityksiin. Ts. vapautuu valvonnasta ja voi toimia oman omatuntonsa ohjaamana ja silloin tuntee tehneensä oikein - niin kuin oma sydän haluaa ja tuntee.
On ero siinä, onko llut lapsesta asti mukana tai vieraiden opettama. Koska olen vollut vieraiden opettama, paluuni maailmaan on sujunut kitkattomammin kuin arvaisn lapsesta asti ollen kohdalla käyvän. Maailma pitää joka tapauksessa opetella uudelleen eikä se ole manipuloinnin maailma.
Se on totta, että jehovantodistajuuteen liittyy niin paljon kielteistä ja epänormaalia, että tulee aina kirjoitelluksi epäkohdista ja epäinhimillisestä kohtelusta. Jotain hyvääkin lahkossa saattaa olla, mutta kielteiset näkökannat ovat niin voittopuolella, että esimerkiksi oma omatuntoni ei kyseiseen lahkoon sallinut jäädä. Ihmettelen joskus omatuntonsa paaduttaneita piintyneitä Jehovan todistajia ja varsinkin heidän johtoaan, joka epäilemättä on tietoinen kaikista runsaista epäkohdista.
Tämän palstan anti minulle on ollut purkautumisväylä ja tiedonhakufoorumi. Ajatella, että entisaikaan, ennen nettiä, kartetut olivat hyvin yksin ja ehkä luulivat olevansa ajatuksineen jotain ainutlaatuista. Palstalla vierailu on auttanut minut huomaamaan, että tietyt, samat epäkohdat ovat toistenkin havaitsemia ja että samoja aiheita on puitu ennenkin. Olen tuntenut saaneeni tukea näkökohdilleni, mikä on tärkeää toipumisprosessissa.
Olen siirtymässä vaiheeseen, jossa ymmärrän lahkon valheet ja kielteiset käytännöt, mutta en anna niiden enää pilata elämääni tämän enempää. Hyöriminen lahkon pakollisissa kokouksissa ja kentällä vei kymmenisen turhaa vuotta elämästäni, hajotti perheen ja vieroitti omasta lapsesta. Mutta olen päässyt kaunasta ja katkeruudesta ja rakennan elämääni uuteen, minulle sopivaan kuosiin, mikä on myönteistä. Siihen liittyvät uudet, terveellä pohjalla olevat ihmissuhteet ja harrastukset ja työ, jossa en olisi JT aikoinani edes saanut työskennellä. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu. Uskoani ei ole tapettu: olen liittynyt uudelleen siihen, mihin minut on kastettu ja konfirmoitu alun perin (ev.lut.).
Eron jälkeen koen ihania tunteita monien ennen niin kiellettyjen asioiden sallimisesta enkä nyt puhu moraalittomuudesta tai paheista. Ihminen voi elää hyvää ja oikeanlaista elämää ilman jehovantodistajiakin. Ei ole pakko mennä toiseen äärilaitaan ja ajautua alkoholismiin, huumeisiin ja irrallisiin suhteisiin, jotka ovat normiJT:lle se ainut toinen vaihtoehto. Elämän kirjoa on näiden kahden ääripään välillä vaikka kuinka paljon.
Todistajista vapautuminen vapauttaa ihanan paljon omaa aikaa - ei ole pakko lukea, alleviivata ja papukaijoida [i]Vartiotornia[/i], vaan senkin ajan voi käyttää johonkin kivaan ja hyödylliseen. Joskus voi olla mukavampi istua oppiluennoilla kuin kuunnella samana toistuvia puheita ja joskus uhkauksiakin. Konventtien piinapenkki ja hävettävä rintakyltin esitteleminen ovat mennyttä.
Näkemys maailmasta ja ajattelutavoista avartuu. Maailma ympärillä ei ole pelkästään uhkaava, täynnä vihamiehiä tai vihamielinen. Häpeä omasta jehovantodistajuudesta helpottuu: jollekin läheiselle voi kertoa olleensa lahkossa mukana ja nauraa koko jutulle ja antaa asian jäädä taakse. On muitakin syitä, jotka voivat pilata elämän: epätyydyttävä avioliitto, vankeustuomio tms. Nekin liittyvät omaan hölmöyteen, josta voi olla pitkäkantoisia seurauksia.
Kyllähän täällä voisi kirjoitella kaikesta ihanasta oikean elämän mukanaan tuomista jutuista, mitä on löytänyt, keksinyt tilalle, kun uuvuttava raataminen ja Jumalan suosion hakeminen teoilla on päättynyt. Harrastukset, esimerkiksi ovat ihmisille tärkeitä ja niistä saa paljon iloa, kun kerrankin alkaa olla aikaa. On myös hienoa osallistua työpaikkakeskusteluihin, jotka aiemmin olivat valjastettu käännytystilaisuuksiksi.
Omasta uskonnosta ja uskosta tai uskomattomuudesta voi puhua, jos joku kysyy. Ei ole pakko saada niitä käännynnäisiä tai raportoida esim. kirkolle, paljonko on käyttänyt aikaa käännytysyrityksiin. Ts. vapautuu valvonnasta ja voi toimia oman omatuntonsa ohjaamana ja silloin tuntee tehneensä oikein - niin kuin oma sydän haluaa ja tuntee.
On ero siinä, onko llut lapsesta asti mukana tai vieraiden opettama. Koska olen vollut vieraiden opettama, paluuni maailmaan on sujunut kitkattomammin kuin arvaisn lapsesta asti ollen kohdalla käyvän. Maailma pitää joka tapauksessa opetella uudelleen eikä se ole manipuloinnin maailma.