PÄÄYHDISTYS (WTBTS-P)
- varsinainen jäsenyys perustunut alkujaan osakkeiden muodossa ostettavaan äänioikeuteen
- 10 dollaria kappale maksaneilla osakkeilla saattoi riittävän rikas ihminen ostaa itselleen tai haluamalleen henkilölle paikan yhdistyksen johtokuntaan = hallintoelimeen
- johtokunta/hallintoelin toimi puheenjohtaja keskeisesti (=seuran presidentti) vuodesta 1884 vuoteen 1975, jolloin presidentin valta jaettiin kuudelle uudelle hallintoelimen jäsenten muodostamalle ja johtamalle komitealle – näissä komiteoissa voidaan käyttää apuna myös ’asiantuntevia’ ulkojäseniä’ = suureen joukkoon kuuluvia
- 1945 osakkeiden myyminen lopetettiin ja osakkaiden määrää ei haluttu enää lisätä.
äänestämisen sijaan johtokunnan valitsi nyt osakkaat keskuudestaan
- varsinaisten osakkaiden määrä nykyään rajallinen, jäljellä noin 300 osakasta;
alkuperäiset osakkaat = 144 000 luokan jäseniä ja valitsevat tarpeen mukaan keskuudestaan hallintoelimeen uusia jäseniä (jäsenmäärästä tuli rajaton 1971)
- ulkojäsenillä ei minkäänlaisia oikeuksia eikä päätösvaltaa
- yhdistys omistaa lahkon kaikkien muiden yhtiöiden/yhdistysten päätösvallan
- voittoa tuottamattomana yhdistyksenä sen jäsen ei voi vaatia rahallista osuuttaan sen omaisuudesta, koska voittoa tuottamattoman yhdistyksen asioista päättää sen äänioikeutettu enemmistö eikä sillä toisaalta voi olla jäsenille jaettavaa omaisuutta; yhdistyksen lakatessa olemasta sen hallitus päättää omaisuuden käytöstä säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai viimekädessä ne menevät valtiolle. Ei koskaan kuitenkaan suoraan jäsenille!
ALAPUOLELLA TOIMIVA YHDISTYS (WTBTS-NY)
- käytännön asioita ja julkaisutoimintaa harjoittava yhdistys
- WTBTS:n hallintaoikeuden alainen
MUUT USA:N YHDISTYKSET JA YRITYKSET
- tarkoitukset ja olemassaolokin piilotettu
- WTBTS:n hallintaoikeuden alaisia, yrityksissä myös omistusoikeus
MUIDEN MAIDEN YHDISTYKSET
- kirjallisuusmyynti ja jäsenvärväys; omaisuuden kerääminen
- WTBTS-P:n hallintaoikeuden alaisia
Pääyhdistyksen omistavat noin 300 jäsentä eli osakasta ovat 1945 mennessä hankkineet tai sen jälkeen perineet osakkeita, joilla aikoinaan USA:laisen lainsäädännön puitteissa voitiin ostaa äänioikeutettu osakkuus uskonnollisen yhdyskunnan hallintoelimestä. Vain heillä ja etenkin keskuudestaan valitsemallaan johtokunnalla eli hallintoelimellä on oikeus päättää koko maailmanlaajuisen lahkon asioista.
Nuo osakkaat omistavat siis käytännössä koko Jehovan todistajien maapallon laajuisen kymmenien miljardien suuruisen omaisuusmassan. Heille on kuitenkin muodostunut rakenteesta johtuva käytännön ongelma. He voivat elää lahkon päätoimistossa eli Betel-kodissa taloudellisesti huoletonta ja riippumatonta elämää odottaen kassavirran kasvattavan kaiken aikaa yhteistä omaisuuttaan.
Heidän omistuksensa on kuitenkin kollektiivista yhteisomistajuutta, joka on ilman erillisiä sopimuksia rajatonta ja määrittelemätöntä. Tuo omistus ilmaistaan prosentteina tai murtolukuna.
Koska kaikki omaisuus on käytännössä alistettu tuon yhden pääyhdistyksen alaiseksi, yksikään osakas ei kykene vaatimaan itselleen mitään tai eroamaan lahkosta vieden siivun sen omaisuudesta.
Taloudellista hyötyä tuottamaton yhdistys saa huomattavia verohelpotuksia, mutta toisaalta sen omaisuus ei jakaudu sen lopettaessa toimintansa jäsenilleen, vaan yhdistys joutuu lahjoittamaan varansa sen säännöissä mainittuun käyttötarkoitukseen… esim. toiselle vastaavalle yhdistykselle.
Viimekädessä sen omaisuus menee valtiolle.
Vartiotorni seuran - WTBTS-P - omistajat ovat siis käytännössä monimiljonäärejä, joilla ei ole kuitenkaan henkilökohtaista käyttöoikeutta rahoihinsa vaan ovat niiden käytön suhteen muista osakkaista riippuvaisia. Jos yksi menettäisi uskonsa ja haluaisi saada omaisuudesta hyötyä, se ei onnistu muiden uskonsa säilyttävien enemmistön äänestäessä sitä vastaan.
Käytännössä omaisuudestaan kiinni pitävän osakkaan ei siis kannata menettää asemaansa Jehovan todistajana, koska samalla hän menettäisi myös asemansa monimiljonäärinä.
JOS osakkaan tai hallintoelimen jäsenen mieleen tulee epäilyksiä, niistä on parempi olla hiljaa. Jos hän huomaa seuran oppien olevan valheellisia, niin hänen ei kannata siitä suurella äänellä kysellä – eikä aina pienelläkään äänellä varmistamatta selustaansa. Eli sitä ettei lennä sen vuoksi ulos lahkosta. Samalla katoaisi mahdollisuus päästä kenties joskus hyötymään jättiomaisuudesta.
Jos minä kuuluisin noiden osakkaiden joukkoon, olisin valmis kumartamaan Jehovan nimellä tunnettua mammonan jumalaa ja keksimään mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita sekä jakamaan UUTTA VALOA sen kuin ehtisin pitääkseni WTBTS-P rahasammon toiminnassa. Sen aikaa kun sillä vielä on toimintaedellytyksiä.
Lisäys 9.3.:
Korostan varmuuden vuoksi vielä tätä vt-seuran kollektiivisen yhteisomistajuuden keskeisintä ongelmaa rautalankamallilla.
Jos kolme ihmistä perisi vaikkapa maatilan, josta jokaiselle kuuluuisi 1/3. Kyseessä on yhteisomistajuus, jossa kukaan ei omistaisi mitään tiettyä osaa tai palaa tuosta maatilasta. Jokainen kolmesta osakkaasta voisi myydä tuon osuutensa jollekin neljännelle osapuolelle, mutta hän ei voisi myydä mitään tiettyä rakennusta tilalta tai tiettyä määräalaa. Vain sen kolmanneksen osuutensa yhteisomistamisesta. (Erillisillä ns. hallinnonjakosopimuksilla voidaan omistusalueita rajata, mutta se ei kuulu tähän.)
Tilanne mutkistuu huomattavasti, jos tuo omistajuus perustuukin noiden kolmen yhteiseen voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen. Jos tuo tila onkin lahjoitettu tuon yhdistyksen omaisuudeksi, niin kukaan noista kolmesta jäsenestä ei voi myydä siitä yhdistyksen kautta kollektiivisesti omistamaansa 1/3, koska sen omistaja on yhdistys ja tuon päätöksen voi tehdä vain yhdistyksen hallitus. Jos siellä 2/3 hallituksesta (ja jäsenistöstä) ei halua myydä tilasta osuuksia, niin osuuksia ei silloin myydä. Jos tämä myyntihaluinen 1/3 eroaa suutuspäissään yhdityksestä, hän menettää samalla tuon kollektiivisen omistuksensa.
Jehovan todistajien osakkaiden omistusprobelmatiikka (ja se ettei kukaan voi käyttää omin päin yhdistyksen varoja) perustuu juuri tähän ongelmaan.
Kun koko lahkon hallinta ja omistajuus on aikoinaan perustunut WTBTS-P:n keskeiseen asemaan, jonka alle kaikki kertynyt omaisuus, yritykset ja yhdistyksen on alistettu, tuon valtavan omaisuuden henkilökohtainen hyödyntäminen onnistuu vain ja ainoastaan osakkaiden määräävän enemmistön päätöksellä. Vasta kun osakkaista enemmistä päättää luopua Jehova-uskostaan ja haluaa pistää omaisuuden mutkan kautta lihoiksi, se onnistuu. Tässäkin tapauksessa heidän täytyy toimia yhtä aikaa, sillä tipoittainen uskonsa menettäminen ja sen julkinen osoittaminen saa aikaan ainoastaan vaaran joutua erotetuksi, jolloin menettää myös tuo osakkuutensa. (Ilman voimassa olevaa WTBTS-P:n yhdyskuntajärjestystä ei tiedetä, vieläkö osakkuus perustuu osakkeiden määrään ja sen tuomaan äänioikeuteen, vai onko... kuten oletan... säännöt muutettu sellaisiksi, että jokaisella on vain yksi ääni.)
Osakkuuden periytyminenkin on siis merkityksellistä vain silloin, jos perijä on Jehovan todistaja ja kuuluu tuohon yhdistykseen. Yhdistyksen ulkopuolinen ei hyödy perinnöstään, sillä kyse ei ole omistusoikeutta antavasta osakkeesta vaan ainoastaan aikoinaan täysjäsennyyden ja äänioikeuden antamasta jonkinlaisesta voittoa tuottamattoman yhdistyksen liittymisosakkeesta.
Kenelläkään uskonnollisen yhdyskunnan varsinaisella jäsenellä ei ole henkilökohtaista omistusoikeutta mihinkään yhdyskunnan omistamaan!
Toivottavasti osasin selittää asian mmärrettävästi.
