Kirjoittaja hymynaama » 10.03.2010 22:02
En saa ihan kiinni edelleenkään, että ollaanko RaMin kanssa täysin vaiko vain osittain eri linjoilla, mutta tässä en ala siitä vääntää. Menee muuten melko kauan selittäessä... ;) Palaan takaisin kysymykseen jt-lapsen koulunkäynnistä ja siihen liittyvistä kokemuksista vanhemman taikka lapsen näkökulmasta. :)
(Espoohon viittasin siksi, että sen verran jo sivistin itseäni lukemalla, että siellä sijaitsee pääkonttori. Pohdin, että kysynkö materiaalia sieltä vaiko täältä paikalliselta väeltä, ja kun en hirveästi kaipaa ovelleni todistajia, niin kumminko kannattaa tehdä. - Joo, täällä pohjoisen perillä monikulttuurisuutta on se, että luokassa on joku muu kuin luterilainen suomalainen. ;) Jo pelkästään oman paikkakunnan romanit ovat sitä. Meillekin päin vain alkaa rantautua monenlaista vähitellen - ja uskonnollisesti esim. Jehovan todistajuus on eri kulttuuri kuin evlut. Ja kun näille sivuille päädyin jotain kautta, niin päätin ottaa tilaisuudesta kiinni ja kysellä. Uskonnonopetuksen jätän uskontotunneille ja muilla tunneilla siitä ei puhuta. Uskontotunnilla pidän kuiten kiinni siitä, mikä on oppiaineen sisältö.)
Onko tuosta musiikinopetuksesta kerrottavaa jollakin? Ja mitä jt-lapsi tekee kaikki musiikkitunnit joulukuussa, vai voiko hän olla paikalla hiljaa, vai rikkooko sekin omantunnonvapautta vastaan? Minulla ei tosiaan ole tietoa tästä - vanhoillislestadiolaisten kanssa täällä on kyllä opittu toimimaan, mutta en hahmota yhtään, mitä pitäisi opettajan tietää jt-käsityksestä musiikista. Onko liikunnassa jotain erityistä, esim. musiikkiliikunnan tunneille osallistuminen?
Miksi muuten jt-sivuilla ei koskaan puhuta kirkosta? Entä miten se näkyy oppilaskorteissa: niissä oli ainakin taannoin uskontokunta rastiruutuun-menetelmällä evl, ort, siviilirekisteri (ja olikohan muu)? Siviilirekisterissä olivat yleensä sekä uskonnottomat että esim. helluntailaiset. Miten jt:t?
RaMille kommentoin vielä lapsen joustavuudesta siinä mielessä, että toki lapsi on monessa asiassa täysin auktoriteettien vietävissä. Mutta sitä joustavuutta toisiin ihmisiin suhtautumisessa tuntuu löytyvän enemmän kuin aikuisilta. Samoin aika monesta esim. lastensuojelun toimenpiteitä vaatineesta tilanteesta kärsinyt lapsi selviytyy yllättävän hyvin.
Muttamutta, sen lisäksi, että olen siihen uskontoon erikoistunut (mikä on kyllä pitkälti historiaa sekä kriittistä tarkastelua, erillään henkilökohtaisesta uskosta), niin sivuaineina on myös kasvatuspsykologia, alkuopetus ja erityisopetus. Se antaa myös näkökulmaa maailmaan. Ei se, että henkilökohtaisesti uskon jotenkin, vaikuta minun työhöni - tai sen ei pidä vaikuttaa. Jos lapsi kysyy, uskonko johonkin tai miksi minulla on risti kaulassa (jos on), voin vastata siihen. Raamattua en lue kirjaimellisena vaan vertauskuvallisena. Evoluutio ei häiritse ;) Kriittistä ajattelua ja itsereflektiota täytyy opettajan(kin) harrastaa, ettei syöttäisi omaa maailmankuvaansa lapsille ainoana oikeana totuutena. Kysymistä, pohtimista ja tiedon etsimistä pitää lapsillekin opettaa, ja filosofisesta pohdinnasta saa jo 8-vuotiaiden kanssakin kivasti keskustelua, jos on totuttu siihen, että asioita voi koulussa pohtia ja kysyä.
Koulutyössä en hahmota lasta ensisijaisesti uskonnollisena objektina tai subjektina. Mie näen ihmisiä. Tässä keskustelussa tietysti tuo uskontonäkökulma korostuu, koska yritän ymmärtää itselleni täysin vierasta kulttuuria (käsittäen tässä uskon ja sen myötä tulevat tavat ja käsitykset). Ja et-opetuksen osalta keskustelen toisaalla (oletko muuten RaM Huitsissa
www.huitsinnevada.info keskustellut? sieltä haen niitä ajatuksia). Tässä toivon kokemuksia, tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat minua opettajana toimimaan jt-lapsen kohdalla niin, että tulee mahdollisimman vähän ongelmia. :)
(Miksi muuten jt:t eivät vietä joulua? Ovatko kaikki joululaulut, niin maalliset kuin hengelliset, kiellettyjä? Ovatko lapset et-tunneilla, vai miten heidän uskonnonopetuksensa järjestyy? Veriruoka-asia on tiedossa eikä ole ongelma.)
En saa ihan kiinni edelleenkään, että ollaanko RaMin kanssa täysin vaiko vain osittain eri linjoilla, mutta tässä en ala siitä vääntää. Menee muuten melko kauan selittäessä... ;) Palaan takaisin kysymykseen jt-lapsen koulunkäynnistä ja siihen liittyvistä kokemuksista vanhemman taikka lapsen näkökulmasta. :)
(Espoohon viittasin siksi, että sen verran jo sivistin itseäni lukemalla, että siellä sijaitsee pääkonttori. Pohdin, että kysynkö materiaalia sieltä vaiko täältä paikalliselta väeltä, ja kun en hirveästi kaipaa ovelleni todistajia, niin kumminko kannattaa tehdä. - Joo, täällä pohjoisen perillä monikulttuurisuutta on se, että luokassa on joku muu kuin luterilainen suomalainen. ;) Jo pelkästään oman paikkakunnan romanit ovat sitä. Meillekin päin vain alkaa rantautua monenlaista vähitellen - ja uskonnollisesti esim. Jehovan todistajuus on eri kulttuuri kuin evlut. Ja kun näille sivuille päädyin jotain kautta, niin päätin ottaa tilaisuudesta kiinni ja kysellä. Uskonnonopetuksen jätän uskontotunneille ja muilla tunneilla siitä ei puhuta. Uskontotunnilla pidän kuiten kiinni siitä, mikä on oppiaineen sisältö.)
Onko tuosta musiikinopetuksesta kerrottavaa jollakin? Ja mitä jt-lapsi tekee kaikki musiikkitunnit joulukuussa, vai voiko hän olla paikalla hiljaa, vai rikkooko sekin omantunnonvapautta vastaan? Minulla ei tosiaan ole tietoa tästä - vanhoillislestadiolaisten kanssa täällä on kyllä opittu toimimaan, mutta en hahmota yhtään, mitä pitäisi opettajan tietää jt-käsityksestä musiikista. Onko liikunnassa jotain erityistä, esim. musiikkiliikunnan tunneille osallistuminen?
Miksi muuten jt-sivuilla ei koskaan puhuta kirkosta? Entä miten se näkyy oppilaskorteissa: niissä oli ainakin taannoin uskontokunta rastiruutuun-menetelmällä evl, ort, siviilirekisteri (ja olikohan muu)? Siviilirekisterissä olivat yleensä sekä uskonnottomat että esim. helluntailaiset. Miten jt:t?
RaMille kommentoin vielä lapsen joustavuudesta siinä mielessä, että toki lapsi on monessa asiassa täysin auktoriteettien vietävissä. Mutta sitä joustavuutta toisiin ihmisiin suhtautumisessa tuntuu löytyvän enemmän kuin aikuisilta. Samoin aika monesta esim. lastensuojelun toimenpiteitä vaatineesta tilanteesta kärsinyt lapsi selviytyy yllättävän hyvin.
Muttamutta, sen lisäksi, että olen siihen uskontoon erikoistunut (mikä on kyllä pitkälti historiaa sekä kriittistä tarkastelua, erillään henkilökohtaisesta uskosta), niin sivuaineina on myös kasvatuspsykologia, alkuopetus ja erityisopetus. Se antaa myös näkökulmaa maailmaan. Ei se, että henkilökohtaisesti uskon jotenkin, vaikuta minun työhöni - tai sen ei pidä vaikuttaa. Jos lapsi kysyy, uskonko johonkin tai miksi minulla on risti kaulassa (jos on), voin vastata siihen. Raamattua en lue kirjaimellisena vaan vertauskuvallisena. Evoluutio ei häiritse ;) Kriittistä ajattelua ja itsereflektiota täytyy opettajan(kin) harrastaa, ettei syöttäisi omaa maailmankuvaansa lapsille ainoana oikeana totuutena. Kysymistä, pohtimista ja tiedon etsimistä pitää lapsillekin opettaa, ja filosofisesta pohdinnasta saa jo 8-vuotiaiden kanssakin kivasti keskustelua, jos on totuttu siihen, että asioita voi koulussa pohtia ja kysyä.
Koulutyössä en hahmota lasta ensisijaisesti uskonnollisena objektina tai subjektina. Mie näen ihmisiä. Tässä keskustelussa tietysti tuo uskontonäkökulma korostuu, koska yritän ymmärtää itselleni täysin vierasta kulttuuria (käsittäen tässä uskon ja sen myötä tulevat tavat ja käsitykset). Ja et-opetuksen osalta keskustelen toisaalla (oletko muuten RaM Huitsissa www.huitsinnevada.info keskustellut? sieltä haen niitä ajatuksia). Tässä toivon kokemuksia, tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat minua opettajana toimimaan jt-lapsen kohdalla niin, että tulee mahdollisimman vähän ongelmia. :)
(Miksi muuten jt:t eivät vietä joulua? Ovatko kaikki joululaulut, niin maalliset kuin hengelliset, kiellettyjä? Ovatko lapset et-tunneilla, vai miten heidän uskonnonopetuksensa järjestyy? Veriruoka-asia on tiedossa eikä ole ongelma.)