Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:
BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 24.03.2010 17:57

ex palv.valvoja kirjoitti:Kiitän toisaalta luojaani,että taivaan Isä johdatti minut väkevällä kädellä pois tuosta lahkosta,ihan kuin Israelin Egyptin maasta.
Tästä onkin syytä kiittää, mutta erityisesti siitä, että osaa olla hyvin armollinen kanssaihmisiään kohtaan muistaen, että ainoa ihminen, jonka voin tuomita olen minä itse, hän, joka peiliin katsottaessa vastaan kuristaa - ja hänetkin hellävaroen. En itse välttämättä aina osaa olla, eikä tarvitsekaan. Nöyrä sopii olla, mutta ei nöyristelijä.

Mitä tarkoitan? Tätä: "Kyllä minä sinua rakastan ja itken puolestasi syvästi kärsien, mutta kadotetuksi joudut, ellet, jos, koska, syystä että, jne...". Tällaisen käyttäytymisen taustalla on pyrkimys oman enemmän tai vähemmän näennäisen "hurskautensa" ja syyllistämisen nojalla vaatimus: Sinun on tultava minun kaltaisekseni tai edustamani yhteisön kaltaiseksi, kuten olemme tätä keskusteluketjua seuratessamme huomanneet olevan. Joita Jeesuksen jäljittelijöiksi kutsutaan, tulee huomata, ettei Jeesus menetellyt näin. No, tekopyhät tekivät ansaitun poikkeuksen pääsäännöstä.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja ex palv.valvoja » 24.03.2010 16:06

Muistutettakoon myös tässä yhteydessä erään isän toiminnasta,kun paikallinen palvelusvalvoja kävi kurittamassa salilla kaksivuotiasta poikaa,ilman mitään varoituksia,kesken väliajan,ilman tuon pojan isän lupaa.Riepotti poikaa hiuksista,niin että tullo hiuksia lähti pojan päästä.
Kun vanhin meni takas paikalleen,salin eteen,meni sinne myös pojan isä vanhimman luo ja sanoi kuuluvalla äänellä,kaikkien kuullen:"Valikoi kahdesta:"vedän sua turpaan tai soitan poliisit?"
Vanhin veti henkeä,"sniif...sniiff",oli naama valkoisena ja koska isä muisti tuon käppänen iän,yli 70 vuotta,jätti koko tutisevan hemmon siihen,otti poikansa ja lähti kotiin.Se oli viimeisiä kertoja kun isä kävi salilla.
Kiitän toisaalta luojaani,että taivaan Isä johdatti minut väkevällä kädellä pois tuosta lahkosta,ihan kuin Israelin Egyptin maasta.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 24.03.2010 10:23

Kerrotaan erään isän pieksäneen poikaansa kovin. Parkumisensa ohessa sai poika kysyttyä isältään: "Isä, miksi sinä hakkaat minua?", mihin isä: "Koska rakastan sinua niin paljon", johon poika: "Isä, kun sinä olet vanha ja minä aikuinen, voinko minä rakastaa sinua samalla tavalla?".

Tapa, miten jehovantodistajuudessa rakkaudellisuutta, sääliväisyyttä ja inhimillisyyttä yleensä kielletään osoittamasta ei ole sen enempää Raamatulla kuin Jehovallakaan perusteltavissa. On lähes käsittämätöntä nähdä sokeus jumalallista hallinto-elintä kohtaan. UMK:ssä vaikuttanee sanonta: "Kaikkea saa pilkata, Jehovaankin. Se annetaan anteeksi, mutta hallinto-elimen arvostelua ei anneta, ei nyt eikä hamaan akikojen hämärään", mutta oman vatsan ollessa täysi, ei nälkäisiä kerta kaikkiaan voi olla olemassa.

Tarkemmin asiaa harkittuani olen päättänyt muuttaa tekstiä. poistan sanan osoitetaan ja vaihdan sen sanoiksi "kielletään osoittamasta" tässä asiayhteydessä.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Sukututkija » 24.03.2010 08:52

Salkkumies kirjoitti:Toisaalta Vartiotornin opetukset siitä miten "tosi palvojia" vainotaan ja vihataan saavat ainoastaan tukea, jos yleinen mielipide alkaa paheksua Jehovan todistajien harjoittamaa julmuutta ja henkistä väkivaltaa.
Totta, mutta pitäisin sitä pienemmän pahan vaihtoehtona. Elämänsä seuralle pyhittäneet on "menetetty sukupolvi", eikä heitä ulkopuolelta voida auttaa taikka heihin muutenkaan vaikuttaa. Kuitenkin, mitä laajemmassa tiedossa nämä asiat ovat maailmallisten keskuudessa, sen vaikeampaa on ovityö ja, toivon mukaan, sen vaikeampaa on saada uusia ulkopuolisia liittymään lahkotoimintaan.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Salkkumies » 24.03.2010 07:38

Tuollainen on niin sairasta, niin sairasta. Ja kuitenkaan mikään lainsäädäntö ei voi tuota estää. Sille ei oikein tunnu voivan yhtään mitään.

Julkisuus on kai ainoa, mitä yleensä voi yrittää tehdä. Ehkä edes joitakin yksittäisiä todistajia alkaa hävettää, jos heidän naapurinsa ja työtoverinsa alkavat olla selvillä siitä miten todistajat kohtelevat jopa omien perheidensä erotettuja tai eronneita jäseniä.

Toisaalta Vartiotornin opetukset siitä miten "tosi palvojia" vainotaan ja vihataan saavat ainoastaan tukea, jos yleinen mielipide alkaa paheksua Jehovan todistajien harjoittamaa julmuutta ja henkistä väkivaltaa.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Aaac » 24.03.2010 07:27

Ruotsinsuomalainen Noomi sai tämän kirjeen äidiltään odottaessaan tytärtään vuonna 2002. He eivät olleet puhuneet moneen vuoteen, mutta Noomi halusi silti kertoa äidilleen, että tästä tulee isoäiti. Parin viikon kuluttua Noomi sai kirjeen:

Hei Noomi

Kiitos kirjeestäsi. Kun sain kuulla sinun olevan raskaana, jouduin tunteideni valtaan. Sydämeni toive sai minut uskomaan hetken, että seurustelemalla sinun ja tulevan lapsesi kanssa voisin antaa positiivisemman kuvan Jehovasta ja voisin saada sinut tuntemaan vetoa takaisin Jehovaan.

Mutta se oli vain sydämeni petollista järkeilyä! Vasta kun itse haluat, Hän vetää sinua puoleensa!

Mutta niin kauan kuin sinä seurasi ja elämäntapasi valinnalla osoitat, että halveksit Jehovan neuvoja ja ohjausta etkä halua suojaa Hänen luonaan - en jatka seurustelua kanssasi! Jättämällä Jehovan pois elämästäsi olet jättänyt pois myös minut!

Olen kerran luovuttanut elämäni Jehovalle ja haluan jatkaa uskollisena Hänelle! Hän antaa meille elämän ja ylläpitää sitä.

Äidinrakkauteni sinua ja tytärtäsi kohtaan ei kuole koskaan. Sydäntäni särkee, että olet hylännyt kaiken sen hyvän, mitä Jehova tarjoaa meille ja sen sijaan olet päättänyt käyttää elämäsi rakentaaksesi tätä pahaa, kuolevaa maailmaa.

En kyllä koskaan lakkaa toivomasta, että sinä jonakin päivänä kuitenkin palaat rakkaudellisen, armollisen taivaan isämme huomaan - että sinä jonakin päivänä etsit suojaa Hänen siipiensä alta ja ohjausta Häneltä.

Vasta kun oikaiset suhteesi Jehovaan, voi meidän suhteemme palautua.

Äitisi

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Ariadna » 23.03.2010 20:25

Aaac olisiko sinulla mahdollisuus saada Noomin äidin kirje suomennettuna tänne. Se oli aiemmin hjälpkällanissa, mutta en nyt löytänyt sitä. Sisällöltään "karmivampi" kuin aloittajan saama.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Aaac » 23.03.2010 20:09

Tuo kirje on niin järkyttävä osoitus mielenhallinnasta, että se pitäisi julkaista ja laajalti. Kuka tahansa ei-jehovantodistaja voi saada vähän yrjöä suuhunsa tuon luettuaan - siis saa todellisen kuvan siitä, mitä jehovantodistajien kiiltokuvan takana todellisuudessa on.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja tumpelo » 23.03.2010 19:13

Kynsilakka kirjoitti:Tässä sen juuri näkee kuinka monta lukijaa, yhtä monta selostusta. Itse en ottaisi ollenkaan noin jyrkkää kantaa. Mielestäni kirjeestä heijastuu aito vilpittömyys, rakkaus, sukulaistaan kohtaan. MUTTA kirjoittaja itse on niin kiinni järjestössä, ettei vaan huomaa karttamisasian todellista tarkoitusta. Yhtään en epäile, etteikö kirjeen kirjoittaja itse kokisi tuskaa olla erossa sukulaisestaan mutta ei vain ole rohkeutta tehdä toisin. Ja se on surullista.
Uskon, että ainakin tässä tapauksessa tilanne on juuri kuvailemasi. Pelottavaa on myös se, että lahkovuosina tuon olisi voinut itsekin allekirjoittaa.
Missään vaiheessa jälkeenkään päin en ole kokenut vihaa siskoani kohtaan, lahkon mielenhallintaa kohtaan kyllä. Sääli on kuvaavampi sana ja se ahdistava tietoisuus, että itsellä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tuollaiseen ajatteluun.
Olisin erittäin onnellinen jos jonain päivänä voisin vielä olla normaalisti tekemisissä siskoni kanssa.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja tumpelo » 23.03.2010 19:05

Tony Syrjänen kirjoitti:Onhan tuo niin kovin absurdia että jehovantodistajat jakelevat Jehovansa nimissä erilaisia tuomioita pois jääneille, eivätkä ymmärrä että kyse on ainoastaan jenkkiläisen lahkon propagandasta. Kun tällaiseen epäinhimilliseen fundamentalismiin törmää, se pysäyttää aina uudestaan. Sääliksi käy ihmisiä jotka elävät Ainoan Oikean Totuuden illuusiossa - sen toteutustavasta riippumatta. Hiukan enemmän käy toki sääliksi niitä jotka joutuvat syyttöminä kärsimään Ainoiden Oikeiden Totuuksien täysin turhista epäinhimillisyyksistä.
Erittäin hyvin kiteytetty sanoiksi. Luopioajattelua pahimmillaan :shock:

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja tumpelo » 23.03.2010 19:02

ex palv.valvoja kirjoitti:Jos minä sattuisin saamaan joltain aktivistijehovantodistajasukulaiseltani(joita ei onneksi ole enää montaa) tuollaisen kirjeen,niin,siitä huolimatta että tunnustan olevani uskossa,minä yksinkertaisesti pyyhkäisisin sillä peräpeiliäni,noin ja laittaisin sen takas kirjekuoreen ja kirjoittaisin kirjeen päälle:"palautetaan lähettäjälle".Niin sairasta on tuollaisten lippulappujen ja kirjeiden lähettely.Suorastan perverssiä.
Minun pyyhkäisynihän ei sitä ole tuohon verrattuna.
Surullista tossa on se, että monesti tuollaiset kirjeet tulee eteen siinä vaiheessa, kun olet aika puolustuskyvyttömässä tilanteessa, kaikkein heikoimmillasi. Monesti vielä siinä vaiheessa uskoo itsekin asioista samalla tavalla ja se aiheuttaa valtavan syyllisyyden tunteen.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja tumpelo » 23.03.2010 18:56

Markku Meilo kirjoitti:Jokainen noista viittauksista Jehovaan on todellisuudessa viittaus Vt-seuraan ja sen säännöstöön, mutta Jehova-nimen pitkään jatkunut hokeminen estää jehovantodistajaa käsittämästä että oppiohjeistoa sorvaavalla hallintoelimellä on yhteys ainoastaan omaan itseriittoisuutensa.
Tuo on ihan totta. Sen huomasi vasta itsekin pitkän ajan kuluttua siitä, kun oli päässyt irti lahkosta.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Voimantorni » 23.03.2010 17:08

tumpelo kirjoitti:Kirje tuli erittäin läheiseltä siskolta, josta en erottamisen jälkeen ole kuullut kertaakaan kymmeneen vuoteen:
"Jehova tuntee ihmisluonteen, hän tietää mikä auttaa meitä parhaiten muuttumaan".
Tähän on pakko esittää kaksi kysymystä. Ensinnäkin miksi ihmisluonteen luoja vaatisi ihmisiä toimimaan luonnollisten tunneperäisten reaktioidensa (esim. kiintymys lähisukulaisiin) vastaisesti?

Toiseksi on kysyttävä: miksi tämä rakkauden personoitumaksi mainittu luoja käyttää täsmälleen samoja keinoja kuin kaikki ihmishallitsijat ovat kautta aikojen käyttäneet ihmismassojen hallitsemiseksi: uhkailua ja kiristämistä sosiaalisilla suhteilla? Miksi tämä "rakkaudellinen järjestely" on nimenomaan yksi kulttien tunnuspiirteistä?
"They use intimidation or psychological manipulation to keep members loyal to their ranks. This could be in the form of threats of dire calamity sent by God if they leave; certain death at Armageddon; being shunned by their family and friends etc. This is a vital part of the mind control process."

http://www.culthelp.info/index.php?opti ... 7&Itemid=5
Vastaus: jehovantodistajuudessa valtaa käyttää Jumalan sijasta ainoastaan hallintoelin, joka ei ole vuosikymmenten aikana kokenut lainkaan vääräksi kohdistaa jäsenistöönsä suoranaista kiristämistä sen enempää kuin manipuloimista tai valehteluakaan. Tärkeintä heille on aina ollut säilyttää oma ehdoton valta-asemansa. Kyse on aktiivista mielenhallintaa käyttävästä korkean kontrollin järjestöstä. Aivan samalla tavalla, kun joku irrottautuu epäterveestä ihmissuhteesta, jossa hyväksikäyttävä narsistinen osapuoli on vuosikausia kontrolloinut toista, jättää uskonnollisesta kultista irrottautuminen monenlaista pahaa jälkeä ihmiseen. Ei ole ollenkaan ihme, että tuntuu pahalta.

Voimia ja jaksamista viestiketjun aloittajalle!

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Kynsilakka » 23.03.2010 16:46

ex palv.valvoja kirjoitti:Jos minä sattuisin saamaan joltain aktivistijehovantodistajasukulaiseltani(joita ei onneksi ole enää montaa) tuollaisen kirjeen,niin,siitä huolimatta että tunnustan olevani uskossa,minä yksinkertaisesti pyyhkäisisin sillä peräpeiliäni,noin ja laittaisin sen takas kirjekuoreen ja kirjoittaisin kirjeen päälle:"palautetaan lähettäjälle".Niin sairasta on tuollaisten lippulappujen ja kirjeiden lähettely.Suorastan perverssiä.
Minun pyyhkäisynihän ei sitä ole tuohon verrattuna.
Tässä sen juuri näkee kuinka monta lukijaa, yhtä monta selostusta. Itse en ottaisi ollenkaan noin jyrkkää kantaa. Mielestäni kirjeestä heijastuu aito vilpittömyys, rakkaus, sukulaistaan kohtaan. MUTTA kirjoittaja itse on niin kiinni järjestössä, ettei vaan huomaa karttamisasian todellista tarkoitusta. Yhtään en epäile, etteikö kirjeen kirjoittaja itse kokisi tuskaa olla erossa sukulaisestaan mutta ei vain ole rohkeutta tehdä toisin. Ja se on surullista.

Tsemppii tumpelolle, hienoa että kerroit kokemuksen, auttaa muitakin jaksamaan eteenpäin.

Re: Erottamisen tuska, jäähyväiskirje rakkaalta isosiskolta

Kirjoittaja Tony » 23.03.2010 16:04

Voihan se tietenkin olla että haarakonttoreiden tiedottajilla on joku keskinäinen velmu veto päällä, että kuka saa suollettua tuhdimpaa jöötiä julkisuuteen. Häviäjä joutuu puhumaan tiedotusvälineille vuoden totta. :shock:

Mutta takaisin aiheeseen. Onhan tuo niin kovin absurdia että jehovantodistajat jakelevat Jehovansa nimissä erilaisia tuomioita pois jääneille, eivätkä ymmärrä että kyse on ainoastaan jenkkiläisen lahkon propagandasta. Kun tällaiseen epäinhimilliseen fundamentalismiin törmää, se pysäyttää aina uudestaan. Sääliksi käy ihmisiä jotka elävät Ainoan Oikean Totuuden illuusiossa - sen toteutustavasta riippumatta. Hiukan enemmän käy toki sääliksi niitä jotka joutuvat syyttöminä kärsimään Ainoiden Oikeiden Totuuksien täysin turhista epäinhimillisyyksistä.

Ylös