Veljesseura.org

Miksi raamatussa puhutaan ylösnousemuksesta ja kaikissa kuoleman tilan kuvauksissa annetaan ymmärtää, että ihminen on jossain alhaalla maan sisällä odottamassa herättämistään?
Ihminenhän luodaan uudelleen paratiisiin - ei siinä ketään mistään nosteta eikä herätetä.
Jos uuteen tietokoneeseenkin siirretään vanha data, niin ei kyse ole kuitenkaan vanhan tietokoneen herättämisestä tai ottamisesta jälleen käyttöön. Tiedoston siirto on eri kuin vanha kone.
Mikä on ihmiskunnan yhteinen hauta, jos kerran kaikki ovat uusia luomuksia?

Jos ihminen on ollut transsukupuolinen, niin saako hän paratiisissa pyytää jumalaa hieman fiksaamaan kroppaansa, johon ei kenties eläissään ollut lainkaan tyytyväinen vai jotuuko hän koko ikuisuuden kärvistelemään kelvottomassa kuoressa?
Entä saako lapsi, jonka vanhempia tai sukulaisia ei ole otettu paratiisiin, pyytää itselleen saman tien aikuisen kroppaa vai pitääkö hänen 15 vuotta kärvistellä lapsena?

Ja maaksi sinä olet tuleva. Jos ensimmäinen ihminen muovattiin maasta, niin kait jumala siihen uudelleen pystyy? Entä naiset ylösnousemuksessa? Ehkä miehet anteliaasti lahjoittavat kylkiluunsa heille?

[quote="Jaakko Ahvenainen"]No, onneksi kristinuskoon ei kuulu oppi sielunvaelluksesta[/quote]
Veri kuitenkin virtaa/vaeltaa tai ihminen liikkuu.

Filosofiassa toki tutkitaan sellaisiakin maailmoja, joiden kontaktipinta havaitsemaamme todellisuuteen on ohut tai on olemassa ainoastaan mielissämme. Jälleensyntyminen on kiehtova ajatus sinänsä - olen hieman tutustunut buddhalaiseen näkemykseen siitä (ihan viimeksi taustoihin Asko Parpolan toimittaman Intian kulttuuri -kirjan kautta, suosittelen). Se ei kuulosta yhtä tylsältä kuin ikuinen elämä samassa ruumiissa ja lisäksi, unohtaen jälleensyntymisen spirituaalinen puoli, ajatus kaikenkattavasta kierrätyksestä ei ole niinkään kaukana nykytieteen käsityksestä.

Niinsanottu (tietämyksen) aukkojen jumala ei enää ole edes filosofien suosiossa. Joskus ajateltiin, että jonkun täytyisi pitää aurinkokuntaa pyörimässä, kunnes parisen sataa vuotta sitten osoitettiin, että se on riittävän vakaa ilmankin. Vähän pidempään kesti ajatus, että jonkun olisi pitänyt ainakin vetää aurinkokunta käyntiin, mutta aurinkokuntia syntyykin tuosta noin vain - ja mikä ettei myös niitä maailmankaikkeuksia. Yksi aukkojen jumalan puolustajia Suomessa oli K.V.Laurikainen, jonka mielestä moderniin fysiikkaan oli jäänyt pieni kolo, jossa hänen jumalansa voisi operoida, mutta uusin tietämys ei oikein jätä enää sitäkään koloa. Odotan vain, milloin joku loppusijoittaa jumalansa avaruuden ekstradimensioihin, joita emme katsomaan pääse.

Palaan hieman vielä siihen mitä sanoin eilen: Kun sanotaan Jumalan olevan kaikkivoipa, se on mielekäs (ja tyylikäs) lausahdus uskonnollisessa kehyksessä. JT-kirjallisuudessa erityisen koomisia ovat senkaltaiset ilmaukset kuin että "suuri on hänen dynaaminen energiansa." Mitä oleellista uutta se viestii? Runolliseltakaan se ei kuulosta edes alkukielessä (engl).

[quote="Malachi Constant"]Antimateria on aika arkinen ei-mystinen juttu ja sille on hyötykäyttöäkin: [url]http://fi.wikipedia.org/wiki/Antimateria[/url]. Joku heitti tälle palstalle joskus nauhoitteen Raimo Kuokkasen höpinöistä antimateriasta, vaan miksi ihmeessä tätäkään tieteellistä käsitettä pitäisi uskontoon sekoittaa. Energia on käsitteenä luonnontieteessä hieman varhaisempi kuin antimateria.[/quote]
Kiitän mainiosta oppitunnista hyvine linkkeineen. Toin esille ainoastaan aksiooman sen filosofisessa merkityksessä ja rinnastin sen, ehkä kömpelyyttäni, nykytietämykseen verrattuna nyt tietämäämme 1700-1800-luvun tietoa vasten. Kehitys tässä suhteessa on huima. Myös kiitän erinomaisista linkkivinkeistä. Myönnän tietoni olevan hyvin rajallista tällä alueella. Totean kuitenkin sen lähes säännöksi havaitun totuuden, että yhden asian ratkaiseminen tuo esille kymmenen uutta kysymystä.

En lähde vastaamaan kiintoisaan, mutta sinänsä itsestään selvään arvoitukseesi. Tämän jätän toisten harkintaan. Tämän sijaan tuon esiin pohdinnan immanenttisuuden käsittämisestä versus tanssendenttisuus. Eläimillä tätä ominaisuutta ei liene havaittu, mutta ihminen sitä pohtii. Ennen tieteellisesti todettua faktaa täytyy käsittääkseni olla olemassa idea, mistä seuraa teoria, jota voidaan tarkastella sen totuusarvoja vasten, joko hyväksyen tai hyläten. Idea-asteella kysmykseen tullee nähdäkseni lähinnä usko(mus) tai aksiooma. Tästä ylösnousemuksessakin lienee kyse.

Se, että käytin puhtaasti fyysikaalisia termejä kontra filosofia, sen tein ainoastaan asiaa konkretisoidakseni suhteessa siihen, mitä tiedetiin ennen ja mitä tiedetään nykyään, otaksumalla, ettei tiede ole vielä tullut matkansa päähän. Tässä merkityksessä kyse ei ole ollut sekoittamisesta, mutta ymmärrän hyvin tämänkaltaisen kommentin. Se oli hyvinkin ansaittu täsmentävä kysymys.

Palaan tarnsendenttisyyden käsitteeseen. Muistelen lukeneeni, mahdollisesti "Tieteen kuvalehdestä" artikkelin koskien neandertaalinihmisen hautalöytöä. Artikkelissa kerrottiin haudasta löydetyn kukkia, mikä saattaisi viitata siihen, että jo Homo neanderthalensisksella saattoi olla käsitys tansendenttisuudesta, elihän tämä laji vielä tunnetusti yhdessä Homo sapiens sapiensiksenkin kanssa, mahdollisesti sitä opettaen. Niin ikään hautaamisista lasten osalta on artikkeli "Tiede"-lehdessä. http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2771 noin 27000 vuoden takaa, mikä nähdäkseni todistaa niin ikään tarnsendenttisesta ajattelusta. Tämä vastoin joittenkin nykyisten aasialaisten heimojen tapaa jättää kalmo luonnon hoitoon, kuten zarathustralaisuudessa tai joittenkin intiaaniheimojen osalta.

Millään edellämainitusta ei tietenkään voida eksaktisti todistaa yhtään mitään, mutta idea lienee ollut olemassa. Mitä siis oli ennen uskoa tuonpuoleisuuteen ja mitä ihmisen kuoleman jälkeen seuraa, on toistaiseksi filosofisen pohdinnan alainen kysymys.

Jos leikitään ajatuksella ylösnousemuksesta, niin minusta ongelmista pienin olisi se saman "sielun" palauttaminen uuteen ruhoon. Pidän aivojamme varsin kehittyneenä tietokoneena ja mikäli joku taivaallinen administraattori ottaa siitä backupit säännöllisesti, niin eihän siinä tarvii sitten tehdä muuta kuin luoda uudet aivot ja ladata niihin varmuuskopiosta data sisään. Helppoa kuin heinänteko (mitenkään maajusseja vähättelemättä). :wink:

[quote="Jaakko Ahvenainen"]Kysymyshän kuulunee: Onko olemassa edes teoreettisesti sellainen ulottuvuus tai maailma, joka mahdollisesti leikkaa tai sivuaa omaamme, mutta jota emme ole toistaiseksi eksaktisti voineet tunnistaa, mutta mistä saatamme olla osa? Ei kukaan puhunut parisataa vuotta sitten antimateriankaan olemassa olosta, mustista aukoista tai mustasta energiasta, eikä monesta muustakaan nykypäivän itsestäänselvyydestä. Tämän sijaan käsittääkseni kiistämättä tunnustettu fysiikan laki on, ettei energia katoa, mutta se voi muuttaa muotoaan, vai?[/quote] Luonnontieteen tuntema energia ei tiettävästi katoa, mutta luonnollisissa prosesseissa energia muuttuu kelvottomampaan muotoon. Pari linkkiä: [url]http://fi.wikipedia.org/wiki/Energia[/url] ja [url]http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_lopullinen_kohtalo[/url]. Uskonnollisessa yhteydessä energian käsite mielestäni aiheuttaa ainoastaan sekaannusta.

Teoreettisesti on olemassa sellainenkin maailma, jossa hindujen käsitys on oikea. Tämä ei ole kettuilua, tulin vaan sopivasti eilen katsoneeksi seuraavan hienon videon, jossa kohta alun jälkeen hindujen maailmanselitys saa pääosan: [url]http://www.youtube.com/watch?v=4E-_DdX8Ke0[/url].

Antimateria on aika arkinen ei-mystinen juttu ja sille on hyötykäyttöäkin: [url]http://fi.wikipedia.org/wiki/Antimateria[/url]. Joku heitti tälle palstalle joskus nauhoitteen Raimo Kuokkasen höpinöistä antimateriasta, vaan miksi ihmeessä tätäkään tieteellistä käsitettä pitäisi uskontoon sekoittaa. Energia on käsitteenä luonnontieteessä hieman varhaisempi kuin antimateria.

Arvoitus: Miksi Kristus ja Antikristus välttävät kättelemästä toisiaan?

[quote="rippeli"]Jenni Vartiaelta tuli ihan kiva biisi tuossa muutama viikko sitten.[/quote]
x/


joo ite en oo koskaa uskonu et kuoleman jälkee olis jotain muuta tiedossa.. tietty JT aikana usko ylösnousemuksee :)

jos nyt miettii ihan maalaisjärel, me ollaa tomusta tehty, pelkkää lihaa ja verta, ni eihän täs voi siirtyy johonki toisee maailmaa, oli se sit taivas tai jollain joku hevosen ruumis. emmä ainakaan jaksa uskoo siihen.

tää on nyt tässä, that's it! ;)

No, onneksi kristinuskoon ei kuulu oppi sielunvaelluksesta, ties millaisena aasina seuraavaan elämänkiertoon lähtisin. Jokin korento tai perhonen olisi parempi. Kävisi tuo kierrätys vikkelämmin. Itse asiassa puutuit yhteen hyvin keskeiseen kiistaan: onko ihminen sielu vai onko ihmisellä sielu ja mikäli on, mitä se on. Ei niin, ettenkö olisi ns. rajatila-kokemuksista keskustellut. Niistä ihmiset eivät yleensä halua keskustella, paitsi hyvin turvallisessa ympäristössä, hulluksi leimautumisen pelosta. Jätetään nämä tuonnemmas, koskapa eivät varsinaisesti aihetta koske.

Kysymystä ei voida tieteellisesti ratkaista, onhan kyse siitä, mitä ihmisen persoonallisuudelle tapahtuu kuolemansa jälkeen. Oma isäni oli sitä mieltä, etteivät madot hänen kroppaansa syö ja äitini yhtyi tähän näkemykseen, joten tuhkaksi tulivat. Kummankin vakaan käsityksen voisi luonnehtia lauseella: Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Itse olen päätynyt hieman pidemmälle: Ihan hyvää ruumista olisi suoranainen synti heittää menemään. Tästä syystä olen lahjoittanut sen lääketieteen käyttöön ja kun tarpeeksi ovat preparoineet, tuhkaavat. Onhan näet ihan oikealla ihmisruumiilla parempi lääketiedettäkin opiskella kuin jollakin kissanruholla. Omalta kannaltani tämä, mitä ruumiilleni kuolemani jälkeen tapahtuu, on jokseenkin yhdentekevää.

Pääkysymys koskettaa siis uskoa ja sitä mitä filosofisesti ymmärrämme kuolemanjälkeisellä olemisella tai olemattomuudella. Toisaalta lähtökohtana voisi hyvinkin olla Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Tätä mainiota Lars Aejmelaeuksen trilogiaa lueskelen, mutta erinomaisen hankaluuden minulle tuottavat sen lukuisat saksankieliset viittaukset, jotka toki tulee suomentaa, voidakseen saada selvyyttä, mitä joku toinen eksegeetikko on asiasta ajatellut tai millä näkemystään perustellut. Tältä pohjalta opiskeluni on kesken, mutta sangen kiintoisia mielleyhtymiä se toki antaa.

Kysymyshän kuulunee: Onko olemassa edes teoreettisesti sellainen ulottuvuus tai maailma, joka mahdollisesti leikkaa tai sivuaa omaamme, mutta jota emme ole toistaiseksi eksaktisti voineet tunnistaa, mutta mistä saatamme olla osa? Ei kukaan puhunut parisataa vuotta sitten antimateriankaan olemassa olosta, mustista aukoista tai mustasta energiasta, eikä monesta muustakaan nykypäivän itsestäänselvyydestä. Tämän sijaan käsittääkseni kiistämättä tunnustettu fysiikan laki on, ettei energia katoa, mutta se voi muuttaa muotoaan, vai?

Jenni Vartiaelta tuli ihan kiva biisi tuossa muutama viikko sitten.

Sanat oli aika kuvaavat myöskin jehovantodistajuuteen nähden.
Mä en haluu kuolla tänä yönä... Itsekin pelkäsin joskus käydä nukkumaan, koska ajattelin että se sama keho joka herää ei olisikaan enää minä, vaan joku toinen. Ylösnousemus olisi myös sitä, että tehtäisiin kopio, mutta se en olisi minä kuitenkaan.
Kuolleen ja maatuneen ihmisen palauttaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Mutta jos ihmisellä olisi sielu, niin se helpottaisi ylösnousemisen ajatusta aika paljon.