Kirjoittaja YksinäinenSusi » 24.06.2010 22:47
Sky kirjoitti:
Kuinka voin tukea pientä tyttöäni hänen kasvaessaan, jottei hän joutuisi mukaan liikkeeseen, jota itse pidän suorastaan vahingollisena?
Mielipiteitä?
Itse aina - poikani ollessa pieni - selitin hänelle , että meidän tulee ajatella omilla aivoillamme , sitä mikä on oikein ja väärin . Tämä oli vaikeaa , etenkin silloin kun poikani ilkeili , en kuitenkaan mitenkään kurittanut häntä , vaan yritin saada hänet käyttämään aivojaan , sen ratkaisemiseksi , että miten vastaisuudessa kannattaisi toimia , ettei joutuisi vaikeuksiin. Selitin , että meillä on yksilöinä oikeus määrätä toiminnastamme , mutta me joudumme myös kantamaan vastuun teoistamme. Esim. jos ilkeilee , voi menettää hyvän kaverin jne. Tosin tällainen kasvatus on vaikeaa , mutta se on tehonnut minun poikani tapauksessa , ja on pelastanut poikani tuhoisalta mielenhallinnalta , esim Harmagedonin pelko , jonka Jehnuvanhemmat iskostavat lapsiinsa jo varhain , jotta he tottelisivat.
Kerran hän juoksi metsän läpi pakoon mummoansa ja pappaansa kun nämä yrittivät viedä häntä väkisin konventtiin , minä satuin tulemaan poikaani vastaan metsäpolulla ja sanoin hänelle ,että odota täällä metsässä ,niin minä sanon mummolle ja papalle , etten ole tietoinen missä sinä olet.
No mummo ja pappa joutuivat turhautuneena menemään hikiseen konventtiinsa ilman poikaani.
Eli jo varhain ,kun opettaa lapsensa ajattelemaan , että järjen käyttö on sallittua , niin lapsi itsekkin alkaa huomata , ja nähdä sen uskonnollisen höpötyksen läpi.
Mutta pojastani on kasvanut vahva henkisesti ja hän aina sanoo ei selkeästi ja määrätietoisesti , jos hän ei halua tehdä jotain ja itse olen kunnioittanut hänen päätöksiään. Se on myös auttanuut poikaani luottamaan minuun , että voin antaa hänelle jotain ohjeita tarvittaessa.
Toivottavasti tämä voisi olla jotain suuntaa antavaa ...
[quote="Sky"]
Kuinka voin tukea pientä tyttöäni hänen kasvaessaan, jottei hän joutuisi mukaan liikkeeseen, jota itse pidän suorastaan vahingollisena?
Mielipiteitä?[/quote]
Itse aina - poikani ollessa pieni - selitin hänelle , että meidän tulee ajatella omilla aivoillamme , sitä mikä on oikein ja väärin . Tämä oli vaikeaa , etenkin silloin kun poikani ilkeili , en kuitenkaan mitenkään kurittanut häntä , vaan yritin saada hänet käyttämään aivojaan , sen ratkaisemiseksi , että miten vastaisuudessa kannattaisi toimia , ettei joutuisi vaikeuksiin. Selitin , että meillä on yksilöinä oikeus määrätä toiminnastamme , mutta me joudumme myös kantamaan vastuun teoistamme. Esim. jos ilkeilee , voi menettää hyvän kaverin jne. Tosin tällainen kasvatus on vaikeaa , mutta se on tehonnut minun poikani tapauksessa , ja on pelastanut poikani tuhoisalta mielenhallinnalta , esim Harmagedonin pelko , jonka Jehnuvanhemmat iskostavat lapsiinsa jo varhain , jotta he tottelisivat.
Kerran hän juoksi metsän läpi pakoon mummoansa ja pappaansa kun nämä yrittivät viedä häntä väkisin konventtiin , minä satuin tulemaan poikaani vastaan metsäpolulla ja sanoin hänelle ,että odota täällä metsässä ,niin minä sanon mummolle ja papalle , etten ole tietoinen missä sinä olet.
No mummo ja pappa joutuivat turhautuneena menemään hikiseen konventtiinsa ilman poikaani.
Eli jo varhain ,kun opettaa lapsensa ajattelemaan , että järjen käyttö on sallittua , niin lapsi itsekkin alkaa huomata , ja nähdä sen uskonnollisen höpötyksen läpi.
Mutta pojastani on kasvanut vahva henkisesti ja hän aina sanoo ei selkeästi ja määrätietoisesti , jos hän ei halua tehdä jotain ja itse olen kunnioittanut hänen päätöksiään. Se on myös auttanuut poikaani luottamaan minuun , että voin antaa hänelle jotain ohjeita tarvittaessa.
Toivottavasti tämä voisi olla jotain suuntaa antavaa ... :)