Kirjoittaja Vieras » 15.04.2010 19:21
Vanhimmaksi pääsy on pitkä ja portaikkoinen tie järjestön hierarkiassa. Vaikka kaikki ovat "veljiä" (tai sisaria) nimellisesti, marssijärjestys muotoutuu vanhimpien ja vanhimmistojen silmälläpidon alla. Seura on kirjannut hyvän vanhimman ominaisuudet.
Oman kokemukseni mukaan vanhimmat pyrkivät olemaan hyvin auktoritäärisiä valvojia, jotka määräävät marssijärjestyksen. Seurakuntalaisten tulee nöyrtyä niiden miesten mukaan, joiden "neuvot" ovat oikeastaan käskyjä. Kyse on alistussuhteista.
Vanhimman ei tarvitse välttämättä olla kovin ajattelevaista ainesta, sillä heidän kaikkien toimiensa ohjeet ovat luettavissa seuran kirjallisuudesta. (Esim. ns. "Vanhinten salainen opaskirja"). Opastajat eivät osanneet mielestäni ottaa huomioon mitään muuta kuin seuran vaatimukset. Elämä lahkon sisällä muotutui tämän mukaan eikä elävän elämän, aidon todellisuuden mukaan.
Vanhimmat pyrkivät kangistamaan seurakuntalaisen koko elämän valmiiksi laadittuun muottiin, jolla ei todellakaan kyetty ratkaisemaan kaikkia pieniäkään ongelmia, vaikka seura mainostaakin ratkaisevansa kaikki maailman ongelmat maailmanlaajuisesti ja ikuisesti. Vanhinten pakettiratkaisu kuitenkin kaikille sama: lisää kenttää, kokouksia ja tutkimista, mikä saattoi vain pahentaa asioiden kulkua.
En kokenut kaikkia vanhimpia kovin rakkaudellisiksi, vaan koin joskus eräänlaista henkistä väkivaltaa joidenkin heistä taholta, varsinkin jättäessäni järjestön: silloin näin vanhinten todellisen karvan. Poikkeuksiakin oli, mutta ne olivat poikkeuksia.
Myös Betelissä toimiva seurakuntamme esivalvoja oli ominaisuuksiltaan sellainen, että hän ei ymmärtänyt ihmisten normaalin elämän kuvioita, kun oli itse ollut tässä suljetussa Veljesseurassa lapsesta saakka. Hän ei ollut mielestäni kykenevä neuvomaan asioissa, jotka vaativat oikeaa elämänkokemusta ja toimintaa muuallakin maailmassa kuin valtakunnansaleilla.
Kunnianhimo naamioituna palvelijan nöyryydeksi vaikutti usein väikkyvän vanhimpien vaikuttimina. Tai vaikutin saattoi olla myös oma alkoholismi, jonka hoitaminen vaati omalla kohdalla tiivistä järjestön jäsenyyttä.
Vanhimmat pyrkivät hallitsemaan tiedolla: he tietävät asioita toisten yksityiselämästä. Tiedot eivät vain vaikuttaneet pysyvän vanhimpien tiedossa, vaan heidän vaimojensa kautta (ilmeisesti) levisivät seurakunnan yleiseen tietoisuuteen. Vanhimpiin ei voinut aina luottaa omissa asioissaan.
Jotkut lavapuhujat eivät itsekään noudattaneet omia neuvojaan, vaikka usein koin vanhimmat eräänlaisksi pakottajiksi, jotka pyrkivät siihen, että ihminen ei tekisi esimerkiksi omatuntonsa mukaisia ratkaisuja. Varsinkin muista kouluja käymättömien vanhimpien koulutusta arvostelevat ja halveeraavat puheet. Ajattelin aina, miten joku duunari voi tietää, mitä yliopistolla tapahtuu ja miksi lapsille olisi parempi lukea Vartiotornia kuin teettää hyödyllisiä koululäksyjä?
Millaisina olette kokeneet vanhimmat? Ovatko he seuran kuvaamanlaisia ja vaatimusten mukaisia, vai onko kokemusta muunlaisesta käytöksestä? Olen tässä kursivoinut piirteitä, jollaisina itse koin vanhinten ominaisuudet eräässä seurakunnassa.
Vanhimmaksi pääsy on pitkä ja portaikkoinen tie järjestön hierarkiassa. Vaikka kaikki ovat "veljiä" (tai sisaria) nimellisesti, marssijärjestys muotoutuu vanhimpien ja vanhimmistojen silmälläpidon alla. Seura on kirjannut hyvän vanhimman ominaisuudet.
Oman kokemukseni mukaan vanhimmat pyrkivät olemaan hyvin [i]auktoritäärisiä [/i]valvojia, jotka määräävät marssijärjestyksen. Seurakuntalaisten tulee nöyrtyä niiden miesten mukaan, joiden "neuvot" ovat oikeastaan käskyjä. Kyse on [i]alistussuhteista[/i].
Vanhimman ei tarvitse välttämättä olla kovin [i]ajattelevaista ainesta[/i], sillä heidän kaikkien toimiensa ohjeet ovat luettavissa seuran kirjallisuudesta. (Esim. ns. "Vanhinten salainen opaskirja"). Opastajat eivät osanneet mielestäni ottaa huomioon mitään muuta kuin [i]seuran vaatimukset[/i]. Elämä lahkon sisällä muotutui tämän mukaan eikä elävän elämän, aidon todellisuuden mukaan.
Vanhimmat pyrkivät kangistamaan seurakuntalaisen koko elämän valmiiksi laadittuun muottiin, jolla ei todellakaan kyetty ratkaisemaan kaikkia pieniäkään ongelmia, vaikka seura mainostaakin ratkaisevansa kaikki maailman ongelmat maailmanlaajuisesti ja ikuisesti. [i]Vanhinten pakettiratkaisu[/i] kuitenkin kaikille sama: lisää kenttää, kokouksia ja tutkimista, mikä saattoi vain pahentaa asioiden kulkua.
En kokenut kaikkia vanhimpia kovin [i]rakkaudellisiksi[/i], vaan koin joskus eräänlaista [i]henkistä väkivaltaa[/i] joidenkin heistä taholta, varsinkin jättäessäni järjestön: silloin näin vanhinten todellisen karvan. Poikkeuksiakin oli, mutta ne olivat poikkeuksia.
Myös Betelissä toimiva seurakuntamme esivalvoja oli ominaisuuksiltaan sellainen, että hän ei ymmärtänyt ihmisten normaalin elämän kuvioita, kun oli itse ollut tässä [i]suljetussa Veljesseurassa lapsesta saakka[/i]. Hän ei ollut mielestäni kykenevä neuvomaan asioissa, jotka vaativat oikeaa elämänkokemusta ja toimintaa muuallakin maailmassa kuin valtakunnansaleilla.
[i]Kunnianhimo [/i]naamioituna palvelijan nöyryydeksi vaikutti usein väikkyvän vanhimpien vaikuttimina. Tai vaikutin saattoi olla myös oma alkoholismi, jonka hoitaminen vaati omalla kohdalla tiivistä järjestön jäsenyyttä.
Vanhimmat [i]pyrkivät hallitsemaan [/i]tiedolla: he tietävät asioita toisten yksityiselämästä. Tiedot eivät vain vaikuttaneet pysyvän vanhimpien tiedossa, vaan heidän vaimojensa kautta (ilmeisesti) levisivät seurakunnan yleiseen tietoisuuteen. Vanhimpiin ei voinut aina luottaa omissa asioissaan.
Jotkut lavapuhujat eivät itsekään noudattaneet omia neuvojaan, vaikka usein koin vanhimmat [i]eräänlaisksi pakottajiksi[/i], jotka pyrkivät siihen, että ihminen ei tekisi esimerkiksi omatuntonsa mukaisia ratkaisuja. Varsinkin muista kouluja käymättömien vanhimpien koulutusta arvostelevat ja halveeraavat puheet. Ajattelin aina, miten joku duunari voi tietää, mitä yliopistolla tapahtuu ja miksi lapsille olisi parempi lukea Vartiotornia kuin teettää hyödyllisiä koululäksyjä?
Millaisina olette kokeneet vanhimmat? Ovatko he seuran kuvaamanlaisia ja vaatimusten mukaisia, vai onko kokemusta muunlaisesta käytöksestä? Olen tässä kursivoinut piirteitä, jollaisina itse koin vanhinten ominaisuudet eräässä seurakunnassa.