Veljesseura.org

Luin parinkymmenen vuoden ajalta kaiken mitä vt-seura painoi. Lukemista ei nopealle lukijalle tullut kovin paljon. Ainoastaan silloin olin lukemisen kanssa jonkin aikaa kiireinen, kun julkaistiin Insight-kirjat ja UM-käännöksen viitelaitos. Kelasin ne läpi niin nopeasti kuin pystyin. Jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä sitä miten tyhjää ja itseään toistavaa materiaali pääosin oli. Nykyään katselen seuran kirjoja joskus harvoin mutta pidän ne piilossa lapsilta. Viimeisinä jt-vuosina konventissa istuessani odotin aina, että edes joku puhuja sanoisi jotain uutta tai että jossain julkaistavassa kirjassa tulisi jotain uutta enemmän kuin parin kappaleen verran. Useimmiten kicksit jäivät vaisuiksi, olisin kaivannut kovempaa kamaa. Oleellisin uusi oli tavallisesti vanhan vesittämistä ja muilta osin uusi ns valo oli joidenkin raamatunkohtien tulkintojen nippeleiden tuunaamista.

Tunnistan tuon ilmiön, mutta (ainakin omalta kohdaltani) puhuisin mieluummin syyllisyydestä kuin narkomaniasta. Jos lankeaa olettamaan että kaikki uskollisen jne. tuottama materiaali on viisautta, herää pakonomainen tarve tutustua siihen, koska muuten ei ole kelpo muurahainen. Kirjallisuuden esittämästä veljes-ja sisarrakkaudesta kyllä saa aluksi narkomaniaan verrattavia kicksejä, mutta ympäröivä todellisuus vie siltä parhaan terän. Jäljelle jää vain pohjaton syyllisyys, ja sen sammuttamisen yritykset.

[quote="Vieras"]Eli JT kirjallisuudesta ja lehdistä on kyse.[/quote]
Kumma kyllä juuri tähän ylenpalttiseen materiaaliin perehtyminen sai minussa aikaan vallan päinvastaisen reaktion. Kirjalisuutta kaadettiin niskaani niin paljon, että olin siihen tukehtua. Ajanoloon sen toki selvitin ja sen ristiriitaisuus oli huomattava ei ainoastaan keskenään, vaan myös muuhun käyttämääni taustamateriaaliin nähden.

[quote="Vieras"]Kaikki tekstit oli laadittu henkilökohtaisesti puhutteleviksi ja niissä oli käytetty ylisanoja (Esim. ilmestyksen [i]suurenmoinen [/i][i]huipentuma[/i], [i]paratiisitoivo[/i] ym.).[/quote]
Toinen osa on uskomuslääkinnästä ja maasäteilystä tuttua vetoamista voimiin ja vaikutuksiin, joita ei kyetä tarkemmin määrittämään. Samoin on oleellista, että henkilössä on lähinnä jokin paha vika jos hän kyselee näiden voimien ja vaikutusten toteennäyttämistä. Tosin arkipäivän markkinointi ja mainostus ei jää jälkeen tuollaisesta suostuttelusta. Uskonnoissa ja uskomuksissa vaan on kyseessä vakavammat asiat, joiden takapakit uskovainen sitten paikkaa odottamalla Jehovaa ja turvautumalla paratiisitoivoon.

[quote="Vieras"]Eli JT kirjallisuudesta ja lehdistä on kyse.[/quote]
Teeskennellen tehdyt kuvat liittyvät valheeseen. Siis ei totuutta.

Teräviä empiirisiä havaintoja!

Kiitos että kirjoitit näistä ajatuksistasi, koska monella Veljesseuran lukijalla voi olla juuri nyt meneillään samanlainen prosessi.

Eli JT kirjallisuudesta ja lehdistä on kyse.

Kun aloin tutkia pidin kaikkea kovin yksinkertaisena ja simppelinä. Tutkistelutilaisuudet merkitsivät kuitenkin aina sällskapia ja tästä sain kipinän lukea materiaalia omaehtoisestikin.

Aineisto esitettiin "hengellisenä ravintona", jota ei voi hakea kullekin sopivasta "noutopöydästä", tämä olisi ainoa oikea lähde.

Rakkauspommitus salilla kannusti olemaan "jättämättä yhteen kokoontumista". Samoin painotettiin omaehtoisen tutkimisen tärkeyttä.

Kaikki tekstit oli laadittu henkilökohtaisesti puhutteleviksi ja niissä oli käytetty ylisanoja (Esim. ilmestyksen [i]suurenmoinen [/i][i]huipentuma[/i], [i]paratiisitoivo[/i] ym.).

Vähitellen minulle muodostui eräänlainen narkomania lukea JT-kirjallisuutta, manipuloin itse itseäni koko ajan. Se oli lumipallo, joka vyöryi rinnettä koko ajan kasvaen. Mutta on huomattava, että se vyöryi [i]alaspäin[/i]. [i]Päivän tekstin[/i] luin joka päivä ja sain aina uusia ideoita, miten voin parantaa palvelustani. Näistä parannuksista sain gloriaa salilla. Vartiotornini oli aina alleviivattu, jotta kaikki näkisivät minun lukeneen ne ja annoin harkittuja vastauksia ja omia kuvauksia. Kaikki oli niin paratiisimaisen kaunista. Sain lukemisesta muka tyydytystä elämääni, jonka puitteet olivat itse asiassa kangistumassa kaavoihin ja elämänpiiri supistumassa.

Sitten aloin epäillä itse asian sisältöä. Huomasin kermakakun alta epäkohtia, muuttuvia opetuksia, paikkaansa pitämättömiä ennusteita, kritiikitöntä lähteiden käyttöä ja epäilin uskonnollista valhetta. Aloin epäillä [i]Uuden maailman käännöstäkin[/i], koska luin [i]Puhu perustellen[/i] kirjasta, että kääntäjiä ei (heidän vaatimattomuudessaan) haluttu tuoda esiin.

Vaikka tajusin valheellisuuden, pysyin ruodussa jatkuvan kokousadrenaliinin tuottamassa ylisanasuitsutuksessa ja kun yritin lukea kaikki julkaisut, minulla ei ollut koskaan aikaa koetella uskoni todellisia perusteita. Ja miettiä totuutta Totuudesta.

Veljien, sisarten ja vanhimpien käytös olivat seikkoja, jotka saivat mieleni matalammalle: en huomannut lopulta "rakkautta keskuudessa", vaan kohtasin melko kylmän maailman, jossa ylläpidettiin ulkoisesti, muodollisesti päteviä seremonioita. Eräänlaista sirkusta, jossa vallitsi kauhun tasapaino syntien ja vanhurskauden välillä.

Se, että narkomaniani lukea väheni, selitettiin "hengelliseksi heikentymiseksi", jota pitäisi "auttaa". Onneksi liuin "avun" ulottumattomiin ja oma apuna aloin lukea muutakin kuin JT-kirjallisuutta, joka yksipuolistaa ihmisen ajattelun. Nyt ajattelen, että tapa, millä kirjoitukset on laadittu on koukuttava, mutta tosiaan silkkoa sisältä.

Nykyään en pysty lukemaan JT-matskua, se tuntuu niin fuulalta kaikkeen oikeaan kirjallisuuteen verrattuna. Olin vain oman aikani järjestön rattaissa ja kirjallisella materiaalilla luodun manipulointiohjelman kohteena. Olinpas minä vietävissä kuin pässi narussa! Olen nyt kuin huumeviroituksen läpikäynyt ja uusi elämä edessä.

Mutta mielestäni JT koko totuus on kirjallisuus ja lehdet, joiden avulla luodaan mielikuva jostain "paremmasta" ja "hengellisestä", vaikka oikestaan kyse on maailmallisesta kirjapainofirmasta ja kirjallisuuden ilmaisesta verkostomarkkinoinnista. Näin ajattelen nyt, kun en ole enää koukussa.