Kirjoittaja Torninvartija » 02.06.2010 11:00
Uskonnollisissa yhteisöissä ilmeneviä ihmisoikeusloukkauksia tulee tutkia
"Yksilön oikeuksien toteutumista vaikeuttaa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä kontrolli, jonka mekanismit ovat eri yhteisöissä hyvin samankaltaisia."
Viime aikoina on käyty keskustelua uskonnollisissa yhteisöissä paljastuneista hyväksikäyttötapauksista. Rikosten lisäksi uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy ongelmallisia ilmiöitä, jotka eivät välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Suomessa on uskonnollisia yhteisöjä, joissa ihmisten perusoikeudet eivät toteudu täysimittaisesti.
Näiden yhteisöjen eristyneisyys ja yksityiskohtaiset säännöt rajoittavat jäsenten elämää monella tavalla. Esimerkiksi ystävyyssuhteita ja vapaa-ajanviettoa muiden kuin yhteisöön kuuluvien kanssa ei pidetä suotavana. Yhteisöt myös asettavat jäsenilleen rajoituksia esimerkiksi puolison valintaan, koulutukseen ja ammattiin liittyen.
Yhteisö voi jopa kieltää jäseniltään yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen, kuten äänestämisen tai vaaleissa ehdokkaaksi asettumisen. Näin tapahtuu Jehovan todistajien keskuudessa.
Yksilön oikeuksien toteutumista vaikeuttaa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä kontrolli, jonka mekanismit ovat eri yhteisöissä hyvin samankaltaisia.
Jehovan todistajien keskuudessa kurinpitotoimiin kuuluvat niin sanotut oikeuskomiteoiden kuulustelut, joissa uskonnon sääntöjä rikkoneita kuulustellaan ja tuomitaan erilaisiin yhteisön langettamiin rangaistuksiin. Komitea kuulustelee myös alaikäisiä. Rangaistuksena vääränlaisesta käyttäytymisestä tai vääristä mielipiteistä Jehovan todistaja voi tulla yhteisöstä erotetuksi ja sen karttamaksi.
Vakavien ongelmien myös ajatellaan tuovan koko yhteisölle huonoa mainetta, joten ongelmia piilotellaan ja ne pyritään hoitamaan yhteisöjen sisällä ottamatta yhteyttä viranomaisiin.
Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että uskontokuntien jäsenet eivät aina voi vapaasti päättää jäsenyydestään. Alaikäisen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa. Aikuiseksi kasvettuaan ihmisen valinnanvapaus tässä asiassa ei välttämättä juurikaan lisäänny yhteisön käyttämien painostuskeinojen vuoksi. Yhteisöstä hylätyksi tuleminen on voimakas painostuskeino. Uskonnosta eroaminen johtaa usein läheisten ihmissuhteiden katkeamiseen.
Uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy myös entisen jäsenen syrjimiskäytäntöjä. Esimerkiksi Jehovan todistajien sääntöjen mukaan entistä jäsentä ei saa tervehtiä, eikä hänen kanssaan saa keskustella; myös lähisukulaiset ja omaiset ovat velvollisia katkaisemaan yhteydenpidon entisen jäsenen kanssa uskonnollisten kurinpitotoimien uhalla.
Ihmisoikeuksien toteutumiseen uskonnollisten yhteisöjen sisällä ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Myös valvontaa voi pitää puutteellisena. Ortodoksisen kirkon ja evankelisluterilaisen kirkon toiminnasta säädetään laissa, mutta muita rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia ei juurikaan rekisteröinnin jälkeen valvota.
Uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneet ihmiset ovat ongelmiensa kanssa yksin. Monet heistä eivät kykene hakemaan apua. Yhteiskunnassa ei ole oikeastaan mitään tahoa, jonka puoleen uskonnon taholta painostusta tai hengellistä väkivaltaa kokenut voisi kääntyä turvatakseen perusoikeutensa.
Viranomaisten on oltava kiinnostuneempia uskonnollisten yhteisöjen toimintatavoista. Rajojen asettaminen uskontojen toiminnalle on vaikea tehtävä, koska se merkitsee ristiriitaa joidenkin vapauksien välille: uskonnonvapaus on yksi niistä ihmisoikeuksista, joka yhteiskunnan pitää turvata jäsenilleen, ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnan sääntely voitaisiin tulkita uskonnonvapauden rajoittamiseksi.
Kun uskonnolliset yhteisöt toiminnallaan loukkaavat jäsentensä ihmisoikeuksia, on tähän syytä kiinnittää huomiota. On syytä tutkia tarkemmin, millaisia ihmisoikeusongelmia uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy, pyrkiä ehkäisemään niitä sekä osallistua aktiivisemmin jälkien paikkaamiseen.
Milla Aaltonen
asiantuntija
Ihmisoikeusliitto ry
Joni Valkila
puheenjohtaja
Uskontojen uhrien tuki ry
[b]Uskonnollisissa yhteisöissä ilmeneviä ihmisoikeusloukkauksia tulee tutkia[/b]
"Yksilön oikeuksien toteutumista vaikeuttaa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä kontrolli, jonka mekanismit ovat eri yhteisöissä hyvin samankaltaisia."
Viime aikoina on käyty keskustelua uskonnollisissa yhteisöissä paljastuneista hyväksikäyttötapauksista. Rikosten lisäksi uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy ongelmallisia ilmiöitä, jotka eivät välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Suomessa on uskonnollisia yhteisöjä, joissa ihmisten perusoikeudet eivät toteudu täysimittaisesti.
Näiden yhteisöjen eristyneisyys ja yksityiskohtaiset säännöt rajoittavat jäsenten elämää monella tavalla. Esimerkiksi ystävyyssuhteita ja vapaa-ajanviettoa muiden kuin yhteisöön kuuluvien kanssa ei pidetä suotavana. Yhteisöt myös asettavat jäsenilleen rajoituksia esimerkiksi puolison valintaan, koulutukseen ja ammattiin liittyen.
Yhteisö voi jopa kieltää jäseniltään yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen, kuten äänestämisen tai vaaleissa ehdokkaaksi asettumisen. Näin tapahtuu Jehovan todistajien keskuudessa.
Yksilön oikeuksien toteutumista vaikeuttaa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä kontrolli, jonka mekanismit ovat eri yhteisöissä hyvin samankaltaisia.
Jehovan todistajien keskuudessa kurinpitotoimiin kuuluvat niin sanotut oikeuskomiteoiden kuulustelut, joissa uskonnon sääntöjä rikkoneita kuulustellaan ja tuomitaan erilaisiin yhteisön langettamiin rangaistuksiin. Komitea kuulustelee myös alaikäisiä. Rangaistuksena vääränlaisesta käyttäytymisestä tai vääristä mielipiteistä Jehovan todistaja voi tulla yhteisöstä erotetuksi ja sen karttamaksi.
Vakavien ongelmien myös ajatellaan tuovan koko yhteisölle huonoa mainetta, joten ongelmia piilotellaan ja ne pyritään hoitamaan yhteisöjen sisällä ottamatta yhteyttä viranomaisiin.
Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että uskontokuntien jäsenet eivät aina voi vapaasti päättää jäsenyydestään. Alaikäisen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa. Aikuiseksi kasvettuaan ihmisen valinnanvapaus tässä asiassa ei välttämättä juurikaan lisäänny yhteisön käyttämien painostuskeinojen vuoksi. Yhteisöstä hylätyksi tuleminen on voimakas painostuskeino. Uskonnosta eroaminen johtaa usein läheisten ihmissuhteiden katkeamiseen.
Uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy myös entisen jäsenen syrjimiskäytäntöjä. Esimerkiksi Jehovan todistajien sääntöjen mukaan entistä jäsentä ei saa tervehtiä, eikä hänen kanssaan saa keskustella; myös lähisukulaiset ja omaiset ovat velvollisia katkaisemaan yhteydenpidon entisen jäsenen kanssa uskonnollisten kurinpitotoimien uhalla.
Ihmisoikeuksien toteutumiseen uskonnollisten yhteisöjen sisällä ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Myös valvontaa voi pitää puutteellisena. Ortodoksisen kirkon ja evankelisluterilaisen kirkon toiminnasta säädetään laissa, mutta muita rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia ei juurikaan rekisteröinnin jälkeen valvota.
Uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneet ihmiset ovat ongelmiensa kanssa yksin. Monet heistä eivät kykene hakemaan apua. Yhteiskunnassa ei ole oikeastaan mitään tahoa, jonka puoleen uskonnon taholta painostusta tai hengellistä väkivaltaa kokenut voisi kääntyä turvatakseen perusoikeutensa.
Viranomaisten on oltava kiinnostuneempia uskonnollisten yhteisöjen toimintatavoista. Rajojen asettaminen uskontojen toiminnalle on vaikea tehtävä, koska se merkitsee ristiriitaa joidenkin vapauksien välille: uskonnonvapaus on yksi niistä ihmisoikeuksista, joka yhteiskunnan pitää turvata jäsenilleen, ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnan sääntely voitaisiin tulkita uskonnonvapauden rajoittamiseksi.
Kun uskonnolliset yhteisöt toiminnallaan loukkaavat jäsentensä ihmisoikeuksia, on tähän syytä kiinnittää huomiota. On syytä tutkia tarkemmin, millaisia ihmisoikeusongelmia uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy, pyrkiä ehkäisemään niitä sekä osallistua aktiivisemmin jälkien paikkaamiseen.
Milla Aaltonen
asiantuntija
Ihmisoikeusliitto ry
Joni Valkila
puheenjohtaja
Uskontojen uhrien tuki ry