Kirjoittaja Vieras » 06.06.2010 22:48
Hassunkurinen muisto jäi myös jonkin Oooon kirjoituksesta mihinkään kuulumattomuudesta.
Mikä lie napsauttelee tunne-elämässä noita juttuja, jäi mieleen kun puiston penkillä jututin neiti/rouvaihmistä ja hän nuoruudestaankin huolimatta jutteli "mannermaisesti" ja sitten tuli esiin että hän oli ollut vaihto-oppilaana ulkomailla, jolloin päätelmäksi tuli että hän oli maailmalla kantapään kautta oppinut, mitä juttelemalla saat, se on sun, muuten ei mieli niin hyvä olekaan.
Tuo O:n selän takaa kuultu, siinä jää epävarmemmiksi vaihtoehdoiksi korostuiko se O:n kokemuksena vai halusiko O vain tuoda sen esiin. Niitä voi teoriassa kääntää omalla otteellaan, aktiivisuudellaan.
Jäi se Harlamovin kohtalo mieleen, maailman paras amatöörikiekkoilija, kohta ens. avioliiton solmimisen jälkeen puoliso kuoli onnettomuudessa, sitten toinen avioliitto, samoin kävi. Sitten valmentaja jätti joukkueesta amerikan turneelta. H ajoi itsemurhan rekan alle, Täytyy sanoa että ihminen voi yksin olla ja kuitenkin tulisi jotain ja jostain keksiä mitä voisi kokea itselleen edes mielekkääksi, jos sitten se elämänilokin rupeaisi näkymään.
Juuri töllö kertoi N-liittoon luovutetusta suomalaisesta, leski muisteli että palattuaan poloinen ei kyennyt kuin kävelemään edestakaisin ja muistelemaan vankileiriä. Tämä vahvisti käsitystä että tulisi silloin kun kykenee aktiivisesti pyrkiä haitallisista muistoista tunnetiloineen. Kun ne on loppuun ajateltu niin piste ja ongelle/pilkille....
Miksei O voisi kertoa puolisolleen asiasta, jotta tämä voisi vain mainita monille tutuilleen aina yhdessä olleen että O tuntee menneisyytensä vuoksi joskus erillisyyttä, joka auttaisi jutustelun alkuun pääsyssä.
Voiko sitä erillisyyden tunnetta arvioida vain yhtenä tunteena, joka vain tulee vaikka ei pitäisi ? Miksi sellainen pitäisi olla ? Onhan O:lla taatusti muitakin tunteita. Pitäisi enentää niiden vaikutusaikaa ja vähentää sen erillisyystunteen, kuten liiknnevaloissa vähentää punaisen paloaikaa ja lisätä vihreän, jotta liikenne sujuisi nopeammin.
Hassunkurinen muisto jäi myös jonkin Oooon kirjoituksesta mihinkään kuulumattomuudesta.
Mikä lie napsauttelee tunne-elämässä noita juttuja, jäi mieleen kun puiston penkillä jututin neiti/rouvaihmistä ja hän nuoruudestaankin huolimatta jutteli "mannermaisesti" ja sitten tuli esiin että hän oli ollut vaihto-oppilaana ulkomailla, jolloin päätelmäksi tuli että hän oli maailmalla kantapään kautta oppinut, mitä juttelemalla saat, se on sun, muuten ei mieli niin hyvä olekaan.
Tuo O:n selän takaa kuultu, siinä jää epävarmemmiksi vaihtoehdoiksi korostuiko se O:n kokemuksena vai halusiko O vain tuoda sen esiin. Niitä voi teoriassa kääntää omalla otteellaan, aktiivisuudellaan.
Jäi se Harlamovin kohtalo mieleen, maailman paras amatöörikiekkoilija, kohta ens. avioliiton solmimisen jälkeen puoliso kuoli onnettomuudessa, sitten toinen avioliitto, samoin kävi. Sitten valmentaja jätti joukkueesta amerikan turneelta. H ajoi itsemurhan rekan alle, Täytyy sanoa että ihminen voi yksin olla ja kuitenkin tulisi jotain ja jostain keksiä mitä voisi kokea itselleen edes mielekkääksi, jos sitten se elämänilokin rupeaisi näkymään.
Juuri töllö kertoi N-liittoon luovutetusta suomalaisesta, leski muisteli että palattuaan poloinen ei kyennyt kuin kävelemään edestakaisin ja muistelemaan vankileiriä. Tämä vahvisti käsitystä että tulisi silloin kun kykenee aktiivisesti pyrkiä haitallisista muistoista tunnetiloineen. Kun ne on loppuun ajateltu niin piste ja ongelle/pilkille....
Miksei O voisi kertoa puolisolleen asiasta, jotta tämä voisi vain mainita monille tutuilleen aina yhdessä olleen että O tuntee menneisyytensä vuoksi joskus erillisyyttä, joka auttaisi jutustelun alkuun pääsyssä.
Voiko sitä erillisyyden tunnetta arvioida vain yhtenä tunteena, joka vain tulee vaikka ei pitäisi ? Miksi sellainen pitäisi olla ? Onhan O:lla taatusti muitakin tunteita. Pitäisi enentää niiden vaikutusaikaa ja vähentää sen erillisyystunteen, kuten liiknnevaloissa vähentää punaisen paloaikaa ja lisätä vihreän, jotta liikenne sujuisi nopeammin.