Veljesseura.org

lavanpalvelija kirjoitti:Tupakointi on aina viestittänyt pyrkimyksestä hallita itse omaa elämäänsä-- muiden valmiiksi kirjoittaman käsikirjoituksen sijasta.

Oli sitten todistajuuden jälkeinen tupakoinnin aloitus merkki mistä hyvänsä, niin säännöllisen tupakoinnin aloituksen yleisyyttä olen minäkin hieman ihmetellyt. Olisiko kyseessä jo aiemmin harjoiteltu tapa, joka puhkeaa varsinaiseen kukkaansa jt-eron jälkeen?

Vieras kirjoitti:Varsinkin baari-iltojen kääntyessä yöksi ja porukan huvetessa lopuksi jäävä porukka tupakoi melko estottomasti.

Tupakointi on aina viestittänyt pyrkimyksestä hallita itse omaa elämäänsä-- muiden valmiiksi kirjoittaman käsikirjoituksen sijasta.

odette80 kirjoitti:Eikö olisi helpompaa vain käyttää aikaa niihin, jotka oikeasti kiinnostuvat eikä vain juosta jakamassa mahdollisiman paljon lehtiä.

Täällä periferiassa tämä olisikin oiva juttu. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä kentälle. Kukaties sellainen esiparatiisimaa perustetaankin tänne.

Edit: oiottu kirjoitusvihreitä

Tällä, nyt jo vanhalla sedällä, oli "kapakkakielto" aina vuodesta 1969 vuoteen 1970 ja vuodesta 1972 vuoteen 2004, mieli pitää duunipaikkansa.Oman seurakunnan hurskaat pitivät tästä huolen, joten ei ainoastaan Jt-juttu tämä. Ei silti ei sitä perheellisenä ja normaalisti 60-tuntista työviikkoa tehden moisiin rietntoihin jaksanutkaan. 1970 kusi kintuille. Sain potkut "kyllä sinä tiedät"-periaatteella, että tuttua tämäkin, eikä yksinomaan Jehovan todistajien yksinoikeus.

Eikä perheen mentyäkään. Sitä ryyppäsi, jos ja kun ryyppäsi hiljaa asunnossaan, mistä ulosastui raittiina poikana. Paikallista ALKOakaan ei käyttää sopinut. Muistan yhden koulutusreissun eteläiseen Suomeen. Paluumatkalla poikettiin useammassakin alkossa varastoja täydentämässä. Niitä sitten vähin erin tyhjentelin, yksin tietenkin.

Oman ikäpolveni nuoriso ei juuri ryypännyt nuoruudessaan. Tähän oli syynä viinakortti ja sodanjälkeinen rahapula. Seuraava kylläkin. Eikä ainoastaan ryypännyt, vaan veti ränniin, minkä ehti jalompiakin aineita ja pössytteli pilveä. Elettiin vapaata 70-lukua. Nykyäänkään täällä ei jehovantodistajanuoriso ryyppää eikä rällää. Syy on hyvin yksiselitteinen. Jt-seurakunnasta puuttuu nuoriso, vain vanhat ovat jäljellä ja jokunen syntymänsä perusteella oleva keski-ikää lähestyvä. Pari kolme lasta on ja sama määrä nuoria. Jotta hyvin menee.

Nykyajasta en tiedä, mutta minun nuoruusaikana ei kukaan minun silmissä polttanut, mutta eräs tuttu kertoi polttaneensa kouluikäisenä ja myöhemmin. Viinaa kyllä kului. Baarissa tuli käytyä, mutta harvemmin. Joku ongelma siitä tuli, kun mukana oli erään vanhimman tyttö joka jäi "kiinni". Mitään siellä ei tapahtunut erikoista, mutta huvittavinta oli se että tämä vanhin oli mukana keskustelemassa asiasta. Jotenkin outoa, koska ei voinut minusta keskustella ulkopuolisena. Ihmettelen muutenkin sitä kapakoissa käymisen pahuutta. Mitään suoranaista kieltoa en ole koskaan kuullut olleen. Moni kävikin siksi vain lomilla muissa kaupungeissa tai ulkomailla ettei kukaan näe. Huvittavaa.

Eräät tutut kävi kentällä eli kahvilla parin oven jälkeen. Myös pitkien matkojen päähän mentiin ja aloitettiin ja lopetettiin kaupungissa joten tuntejahan siitä sai helposti. En edes tajua miten jotkut jaksaa minuutilleen tehdä noita tunteja ja juosta ovilla. Itse kun en siitä ikinä perustanut. Lähinnä tyhjää lätinää ihmisten kanssa jotka sitten pistivät saunan lämmitykseen kaikki lehdet ja yms.

Eikö olisi helpompaa vain käyttää aikaa niihin, jotka oikeasti kiinnostuvat eikä vain juosta jakamassa mahdollisiman paljon lehtiä. Aika harva oikeasti koko sydänmestään kertovat asiasta. Pakollinen kuukausittainen pakkopulla se on monille, vaikka kokemuksista kerrotaankin muka niin ihanina asioina.

En kovin monen ole kuullut myöskään harrastaneen seksiä ennen avioliittoa, mutta varmasti on vaiettu asia, koska se on sen verta paha asia. Ehkä se ongelma tulee esiin myöhemmin, kun ei se asia kohtaa puolison kanssa. Paljon on sisaria, jotka ei jaksa ja kiinnostu puolisoistaan. Pakko oli vain päästä naimisiin. Eli orjuudesta toiseen. Ei tuollainen enää nykyään ole helppoa. Ennen kun kaikki oli siveellisiä ;D niin helpompaa varmasti oli myös todistajilla. Säälittää nämä nyt nuoriksi ja aikuisiksi kasvavat. Aika kovaa aikaa tulee olemaan.

Vieras kirjoitti:Muistan itsekin kun vielä noin 10-15 vuotta sitten festareillakävijöitä katsottiin murhaavasti, nyt niissä käy joka toinen.

Vunna 1965 ei tullut mieleenikään mainita kokouksessa, että kävin Yyterissä Rolling stonesin konsertissa.

Natsku kirjoitti:Muistan, kuinka mm. Die hard-leffa oli kiellettyjen listolla ja esim. Michael Jacksonia ei saanut kuunnella. Nyt nuoret ramppaavat keikoilla ja katselevat mitä sattuu huvittamaan ja pelaavat väkivaltapelejä. Ei ole mitään rajaa. Mutta mielestäni se on terveempää, kuin tiettyjen asioiden kieltäminen.
Veljeni (edelleen JT) kaveripiiriin kuuluu tienraivaajaveli, entinen? huumeidenkäyttäjä ja rattijuoppo, poliisien vanha tuttu, jota käsittääkseni ei ole ikinä erotettu. Muutenkin tuntuu olevan railakasta porukkaa, kaukana mistään "hengellisesti puhtaasta" kansasta... :lol:

Muistan itsekin kun vielä noin 10-15 vuotta sitten festareillakävijöitä katsottiin murhaavasti, nyt niissä käy joka toinen.

Mun mutu tuntuma on ainakin nuorista miehistä sellainen,että kannattaa pysyä hyvissä maineissa ainakin 30 vuotiaaksi asti.Muuten kenkä heilahtaa ja Vekarajärvi kutsuu.Tai Santahamina.
No,äkkiä sitä on 30 v. ja sitten voikin sanoa vartiotornijärjestölle:"soronoo".Eli antaa itse koko touhulle kenkää.

Muistan, kuinka mm. Die hard-leffa oli kiellettyjen listolla ja esim. Michael Jacksonia ei saanut kuunnella. Nyt nuoret ramppaavat keikoilla ja katselevat mitä sattuu huvittamaan ja pelaavat väkivaltapelejä. Ei ole mitään rajaa. Mutta mielestäni se on terveempää, kuin tiettyjen asioiden kieltäminen.
Veljeni (edelleen JT) kaveripiiriin kuuluu tienraivaajaveli, entinen? huumeidenkäyttäjä ja rattijuoppo, poliisien vanha tuttu, jota käsittääkseni ei ole ikinä erotettu. Muutenkin tuntuu olevan railakasta porukkaa, kaukana mistään "hengellisesti puhtaasta" kansasta...

Varsinkin baari-iltojen kääntyessä yöksi ja porukan huvetessa lopuksi jäävä porukka tupakoi melko estottomasti. Katsotaan vaan ettei porukassa ole juorukelloa matkassa. Merkittävä osa polttelee aika ajoin. Mitäpä tuota kieltämään.

Esiaviollinen seksi on tietysti harvinaisempaa. Mutta kun kerran on "saanut", seuraava kerta on jo helpompi. Niin se vaan menee.

JT-nuoriso polttelee usein tupakkaa ja moni JT-nuori käyttää alkoholia humaltumistarkoituksessa (omassa JT-kaveripiirissäni eka perskännit oli tyypillisesti otettu yläasteikäisenä) ja melko tavallisesti samanhenkisten luotettavien JT-kavereiden seurassa. Nämähän ovat kuolemansyntejä eli JT-jargonilla ilmaisten ne ovat erottamisperuste ja jos et jääkään kiinni niin tiedossa on kirvestä otsaan Harmagedonissa - mutta silti. Miksi siis monet JT-nuoret eivät harrastaisi seksiä myös? Etenkin kun seksuaalisuuteen liittyy voimakas fyysinen tarve. Näitä asioita JT-nuoret tekevät ja aika yleisesti. Piste. Nuoret luovuudessaan kehittävät ihmeellisiä selviytymisstrategioita JT-ympyröissä siinä missä muuallakin ja tekevät paljon sellaista mistä eivät vanhemmilleen kertoisi. Mutta taakkana on valtakunnansalilla vuosien mittaan ohjelmoitu syyllisyys, joka voi pitkään estää elämästä täyttä elämää, vaikka monia kiellettyjä asioita tulee kokeiltua ja harrastettua.

Vieras kirjoitti:-Ei pidä unohtaa että ei ole olemassa mitään ryhmää "ei-jt:t"

Vertailukohdaksi tulisikin ottaa joku vastaavanlainen uskonnollinen ryhmä, vaikka sittenkin vertailu on helposti pelkkää omaa käsitystä asiasta.

"Suurin ero lienee se ettei esiaviollista seksiä harrasteta kovinkaan paljoa (käsittääkseni?) mutta esimerkiksi alkoholin käyttö on usein (vähintään) miltei samaa tasoa kuin ei-Jt-piireissä"

-Ei pidä unohtaa että ei ole olemassa mitään ryhmää "ei-jt:t" ja raittius taikka kohtuukäyttö kuten ikävämpi hillittömämpi kännääminen ovat kenen osana milloinkin. Tosin seksuaalikielteisyys on vissiin nykyään harvinaisempaa ja siten seksin harrastamattomuus poikkeuksellisempaa. Korostetaan turvallista seksiä, irtosuhteiden karttamista ja taudeilta suojautumista, ehkäisyä.

Vieras kirjoitti:Järjestö taitaakin olla tässä(kin) suhteessa aikamoisessa kriisissä nyt kun ei ole enää Kankaanpäätäkään konventin loppupuheessa nuoria ravistelemassa. Havaintoja tai kokemuksia aiheen tiimoilta?

Tuosta aiheesta oli jo vuosia sitten puhuttu USA:n seurakunnissa ja nimenomaan kiinnitetty huomiota siihen, ettei ole kasvamassa riittävää massaa vanhinainesta. Vt-seuralle jäsenmäärä on toissijainen sen rinnalla, että on riittävästi asialle omistautuneita työnjohtajia.

Voidaan varmaankin sanoa että suuri (suurin?) osa Jt-nuorisosta ja nuorista aikuisista (alle 30v) tänä päivänä ei ole sellaisia millaisia järjestö heidän kovasti haluaisi olevan. Tämän huomaa jo pelkästään feisbuukin kuvia ja kommentteja selailemalla ja myös esimerkiksi siitä, miten harvoja nuoria miehiä kiinnostaa seurakunnan tehtävät; kenttätunnit jätetään minimaalisiksi, jottei vaaraa mistään tehtävien saamisesta ole. Silti useimmat haluavat roikkua Jt-porukassa mukana (pelkona kaverien menetys?) vaikka käytännössä monien elämä ei enää kovinkaan paljoa poikkea ei-Jt-nuorten elämästä. Suurin ero lienee se ettei esiaviollista seksiä harrasteta kovinkaan paljoa (käsittääkseni?) mutta esimerkiksi alkoholin käyttö on usein (vähintään) miltei samaa tasoa kuin ei-Jt-piireissä. Suhtautuminen opiskeluunkin on muuttunut selvästi viime vuosina; järjestön varoitteluista huolimatta yhä useammat nuoret opiskelevat yliopistoissa jne. Vaikka kokouksissa usein käydäänkin, hengelliset asiat eivät tavallisesti kuulu puheenaiheisiin. Elämässä pääosassa monien kohdalla ovat koulutus ja työ, harrastukset ja hauskanpito eikä ”teokraattisen uran” luominen.

Tämä kaikki ei tietysti vastaa lainkaan sitä mitä Vartiotorni sanoo, jonka mukaan eron todistajien ja ei-todistajien välillä tulisi tulla aina vain selvemmäksi ja että seurakunnan asioiden tulisi olla ensi sijalla elämässä. Suuri osa Jt-nuorista ei vastanne Vt-seuran ihannekuvaa ”hengellismielisistä nuorista kristityistä”. Taitaa jäädä vähemmistöön tänä päivänä se porukka josta voitaisiin sanoa toisin.

Järjestö taitaakin olla tässä(kin) suhteessa aikamoisessa kriisissä nyt kun ei ole enää Kankaanpäätäkään konventin loppupuheessa nuoria ravistelemassa. Havaintoja tai kokemuksia aiheen tiimoilta?