Kirjoittaja YksinäinenSusi » 28.06.2010 07:30
Moi !
Minua on yksinpuheleminen ja kaikenlainen tyhmä hoilottaminen ja pelleily vaivannut jo vuosikausia ja oikeastaan nuoruudesta saakka. Vaikka en olekkaan täysin sekaisin ja pystyn selviytymään jopa pätkätöissä , niin kotona tätä ominaisuutta ei voi oikein hillitä. On sattunut sellaistakin , että naapuri on tehnyt valituksen ja olen joutunut muuttaan pois , kun olen ollut niin omituinen. Töissä ei voi hoilotella , eikä pelleillä ja mölistä ja siellä pystyn vaivoin hallitsemaan itseni ja olemaan vain asiallinen. Jopa kaikkinaisen huumorin olen töissä jättänyt kokonaan pois , kun ihmiset eivät ymmärrä huumoriani ja menevät vaikean näköisiksi jos yritän sellaista. niinpä minä olen töissä vain kiireinen ja niin ahkera , ettei kerkeis jutella mitään - suorittaa vain kuin robotti. Kaikkinaiset ihmiskontaktit ovat minulle hyvin vaikeita ja jännitän mahottomasti , että mitä voin sanoa mihinkin. Tyttöystävää en voi saada , naiset heti huomaavat outouoteni ja pyrkivät lähtemään pois luotani , ja itsekkin olen jo luovuttanut sellaisen yrittämisenkin. Olen onneton , mutta en niin onneton kuin vielä 3-4 vuotta sitten , kun hulluus näkyi vielä paljon selvemmin . Käytin 2 vuotta sitten viinaa ja kaljaa , nykyään olen absolutisti sen suhteen ,enkä käytä mitään päihteitä , en edes lääkkeitä. Se on saanut minut tulemaan vähän terveemmäksi, edes hiukan. Mutta monesti muistan jonkin häpeällisen muiston ja minun pitää lujalla äänellä kirota ja huutaa ja mölistä.
Moi !
Minua on yksinpuheleminen ja kaikenlainen tyhmä hoilottaminen ja pelleily vaivannut jo vuosikausia ja oikeastaan nuoruudesta saakka. Vaikka en olekkaan täysin sekaisin ja pystyn selviytymään jopa pätkätöissä , niin kotona tätä ominaisuutta ei voi oikein hillitä. On sattunut sellaistakin , että naapuri on tehnyt valituksen ja olen joutunut muuttaan pois , kun olen ollut niin omituinen. Töissä ei voi hoilotella , eikä pelleillä ja mölistä ja siellä pystyn vaivoin hallitsemaan itseni ja olemaan vain asiallinen. Jopa kaikkinaisen huumorin olen töissä jättänyt kokonaan pois , kun ihmiset eivät ymmärrä huumoriani ja menevät vaikean näköisiksi jos yritän sellaista. niinpä minä olen töissä vain kiireinen ja niin ahkera , ettei kerkeis jutella mitään - suorittaa vain kuin robotti. Kaikkinaiset ihmiskontaktit ovat minulle hyvin vaikeita ja jännitän mahottomasti , että mitä voin sanoa mihinkin. Tyttöystävää en voi saada , naiset heti huomaavat outouoteni ja pyrkivät lähtemään pois luotani , ja itsekkin olen jo luovuttanut sellaisen yrittämisenkin. Olen onneton , mutta en niin onneton kuin vielä 3-4 vuotta sitten , kun hulluus näkyi vielä paljon selvemmin . Käytin 2 vuotta sitten viinaa ja kaljaa , nykyään olen absolutisti sen suhteen ,enkä käytä mitään päihteitä , en edes lääkkeitä. Se on saanut minut tulemaan vähän terveemmäksi, edes hiukan. Mutta monesti muistan jonkin häpeällisen muiston ja minun pitää lujalla äänellä kirota ja huutaa ja mölistä. :roll: