santtu70 kirjoitti:Kovasti ihmettelen kun ystäväni sanoi että on tullut uskoon,käynyt kasteella ja on vakuuttunut siitä että on korkeampi voima eli varmasti Jehova joka tarkkailee häntä.
Kaveruutemme on vähitellen hiipunut ja pelkään sen lakkaavan kokonaan.
En keksi enää keinoa jolla saisin hänet heräämään tähän päivään.
Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.
Minulla on aiheeseen liittyvä kokemus 2006 kesän tienoilta.
Juuri kun olin vakavissani miettinyt meneväni kasteelle, oli minun suhtautuminen
vakaumukseen samanlainen kuin kaverillasi. Minulla oli hyviä ja oikeastaan parhaat
seurakunnan ulkopuoliset kaverit ympärillä joille kerroin useasti näkemyksistäni ja
Vartiotorni-seuran opeista.
Jonkin aikaa kasteeni jälkeen, suoranaisesti kavereille
ehdotin kokouksissa käymistä ym. että saisivat "hyvän kuvan" asiasta, mutta heidän
mielestä sellainen ei sopinut ollenkaan. Heille oli liikaa nämä monet säännöt, joiden
käyttöönotto rajaisi heidän elämänsä aika huomattavasti, eivätkä he halunneet sitä.
Joten eräänä syysiltana, kerroin kaverille, että muutoksen paikka olisi.
En kuitenkaan halunnut laittaa välejä poikki ja puhe oli hänen kanssaan vielä tavata
ja olla harrastuksien parissa, vaikka vanhimmat eivät suosittelisi asiaa.
Hän ymmärsi aluksi tilanteeni, mutta sen illan jälkeen ei häneen saanut millään yhteyttä.
Pommitin viesteillä, kyselin kaikilta tilanteesta ja hän oli asiasta suuttunut minulle.
Toisaalta syy on minun.
Luulenpa, että kaverisi on kertonut (kuten minä silloin) muillekkin todistajille, ehkäpä
vanhimmille asiasta ja he ovat valmiina manipuloimaan hänet rajaamaan teidän
ystävyys-suhteen kokonaan. Minusta se tuntui oikeuttavalta silloin, mutta nyt kun ajattelee,
se on raakaa peliä. Todistajien kanssa kaveeraamisessa on riskinsä.
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja jos yrität hänen kanssaan keskustella asiasta, että
minkälaisen askeleen hän on ottamassa, hän saattaa kertoa siitä muille seurakuntalaisille,
jotka antavat hänelle ns."opastusta" asiassa.
En tällä hetkellä osaa antaa sopivaa neuvoa, toisaalta vihjailu tahdikkaasti on hyvä,
mutta siinä on riskinsä.
[quote="santtu70"]Kovasti ihmettelen kun ystäväni sanoi että on tullut uskoon,käynyt kasteella ja on vakuuttunut siitä että on korkeampi voima eli varmasti Jehova joka tarkkailee häntä.
Kaveruutemme on vähitellen hiipunut ja pelkään sen lakkaavan kokonaan.
En keksi enää keinoa jolla saisin hänet heräämään tähän päivään.
Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.[/quote]
Minulla on aiheeseen liittyvä kokemus 2006 kesän tienoilta.
Juuri kun olin vakavissani miettinyt meneväni kasteelle, oli minun suhtautuminen
vakaumukseen samanlainen kuin kaverillasi. Minulla oli hyviä ja oikeastaan parhaat
seurakunnan ulkopuoliset kaverit ympärillä joille kerroin useasti näkemyksistäni ja
Vartiotorni-seuran opeista.
Jonkin aikaa kasteeni jälkeen, suoranaisesti kavereille
ehdotin kokouksissa käymistä ym. että saisivat "hyvän kuvan" asiasta, mutta heidän
mielestä sellainen ei sopinut ollenkaan. Heille oli liikaa nämä monet säännöt, joiden
käyttöönotto rajaisi heidän elämänsä aika huomattavasti, eivätkä he halunneet sitä.
Joten eräänä syysiltana, kerroin kaverille, että muutoksen paikka olisi.
En kuitenkaan halunnut laittaa välejä poikki ja puhe oli hänen kanssaan vielä tavata
ja olla harrastuksien parissa, vaikka vanhimmat eivät suosittelisi asiaa.
Hän ymmärsi aluksi tilanteeni, mutta sen illan jälkeen ei häneen saanut millään yhteyttä.
Pommitin viesteillä, kyselin kaikilta tilanteesta ja hän oli asiasta suuttunut minulle.
Toisaalta syy on minun.
Luulenpa, että kaverisi on kertonut (kuten minä silloin) muillekkin todistajille, ehkäpä
vanhimmille asiasta ja he ovat valmiina manipuloimaan hänet rajaamaan teidän
ystävyys-suhteen kokonaan. Minusta se tuntui oikeuttavalta silloin, mutta nyt kun ajattelee,
se on raakaa peliä. Todistajien kanssa kaveeraamisessa on riskinsä.
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja jos yrität hänen kanssaan keskustella asiasta, että
minkälaisen askeleen hän on ottamassa, hän saattaa kertoa siitä muille seurakuntalaisille,
jotka antavat hänelle ns."opastusta" asiassa.
En tällä hetkellä osaa antaa sopivaa neuvoa, toisaalta vihjailu tahdikkaasti on hyvä,
mutta siinä on riskinsä.