Veljesseura.org

Minä taas olin niin rehellinen kenttä palveluksessa , että annoin vain rehellisiä vastauksia , miltä itsestä todella tuntui , kun ihmiset sitä kysyivät ja , seurakuntalaiset säikähtivät tätä , eivätkä voineet ymmärtää , koska Jehovan palvojanhan pitäisi olla onnellinen.
Eräs ovenavaaja kerran sanoikin , kun minua katseli , että Jehovan todistajat ovat niin... jotenkin epävarmoja , hän huomioi sen , että minulla oli paha olo. Ja sellaistakin sanoin toisinaan maailmallisille , että kun se Jehova tappaa kaikki...paitsi Jehovan todistajia , siis hyvin rehellisesti esitin.

MInä ajattelin , että jos ei ole rehellinen , niin Jehova rankaisee ja oikeastaan tavallaan vedin mattoa pois todistustyöltä , kun Jehovan pelossa ja ahdistuksessa ,epätoivoisesti suu vaahdossa, kiertelin ihmisten ovia 60 h kuukaudessa.(tuotin siis paremminkin häpeää Jehovalle,mutten tahallaan,vaan pelosta)
Mutta ei se haittaa nyt kun ymmärrän , että se olikin puppua ja punajuurta alusta loppuun , koko touhu.Ei tarvii pelätä enää.

En siis oppinut olemaan sillä tavalla kentällä , että olisin antanut "oikean" vastauksen , eikä sitä voi oppiakkaan semmoinen henkilö , jjoka hirveästi pelkää Jehovaa ja hirveästi pelkää Saatanaa. Ei tarvi kuin nurkassa vähän risahtaa, nii kynnet pitkällä jo hypitään seinillä. (demonipelko)
Kerran menin syyspimeällä hakemaan liiteristä puita , ja pelkäsin kuollakseni että siellä on demoneita ja menin vaan ja huusin niille hirveästi ja kirosin ,että tulkaa vaan , olen valmis ,pannaan saatana tasaseks kaikki nyt heti, mutta eipä sieltä mitään tullut. On siinä naapurit ihmetelly varmaan.

Oikean vastauksen antaminen mielestäni on mahdollista , jos jaksaa keskittyä Seuran kirjallisuuden lukemiseen , mutta minulla ei ollut ollenkaan keskittymiskykyä.
Siksi olen lisännyt nimimerkkiini tuon babylon , se tarkoittaa sekaannusta , olin aina sekaisin noina järkyttävinä aikoina.
Olen oikeastaan mennyt läpi omakohtaisen Suuren Ahdistuksen ja omakohtaisen Harmagedonin.

Niin ja kiitoksia myötätunnosta ja ymmärtämyksestä Rippeli.

Tämän pitäisi varmaan olla yksityisiä viestejä, mutta tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä siuhun.

Ihmiset tekevät juttuja ja uhraavat elämäänsä moniin asioihin. Harmittaa ihan älyttömästi että olin 30v kun vasta tajusin lähteä lahkosta. Silti olen ylpeä siitä kokemuksesta jota lahkossa sain.
Olen ylpeä siitä siitä että voin pitää puheen vaikkapa 4000 ihmiselle. Se harmittaa että olen maailman paras valehtelija. Lahko opetti sen, ettei ole rehellistä vastausta, vaan vain oikea vastaus.

No , mulla aiheuttaa ongelmaa siinä , että ollessani jotain 8v. , niin minuun totuus lyötiin pelottelun avulla , ja oikeastaan voisi sanoa , että Jehova oli minulle aina pelkoa ja hätää herättävä olento , jota piti miellyttää , aina siihen pisteeseen asti , että väsyi , eikä enää jaksanut.

En ole siis ollut "totuudessa" aivan lapsesta saakka ja kasteellakin kävin vasta 18 vuotiaana , kun siihen painostettin jotenkin tutkisteluissa.

Nykyäänkin koen , että kasteelle menoni johtui vain ja ainoastaan tuosta järjettömästä Jehovan pelosta , jos en mene kasteelle , niin Harmagedonissa Jehova lähettää linnut nokkimaan silmät päästäni ja mädättää lihan luideni ympärille.
Ja jos jokin epäilevä ajatus tuli mieleeni, niin se piti unohtaa , sitä ei saanut ajatella , koska se oli Saatanan panema ajatus , ja tämä esti siis minua ajattelemasta omaehtoisesti.

Tämä aiheutti , että koko uskossa olemiseni oli pelkoa ja pahaa oloa , jota yritin tilkitä Seuran lääkkeillä - ei auttanut.
Muistan kun tuli aika mennä kasteelle , niin itkin edellisenä iltana , kun en olisi halunnut mennä , mutta tuo Harmagedonin pelko pakotti minut menemään seuraavana paivänä kasteelle.
Ja se , että minun piti näyttää tavallaan esimerkkiä - tätini mielestä - serkkupojalleni , vanhemmilleni ,veljelleni ,velipuolelleni ja sisarelleni , että hekin tulisivat mukaan , Harmagedonin takia. En halunnut läheisteni kuolevan Harmagedonissa , joka oli siihen aikaan 2-3 vuoden päässä NatsiJeppuliTätini mielestä.

Ja sitten kun kasteen aika tuli ja oli se haasattelu lavalla , että kuinka onnellista oli olla Jehovan todistaja , niin sanoin siinäkin aivan rehellisesti koko konventin kuullen , että" muutenhan se Jehova tappaa ", ainakin tätini huomasi sen ja sanoi siitä minulle myöhemmin , kun koko touhu riistäytyi käsistä , että " taisit mennä vähän väärästä syystä kasteelle...nyt pitää vaan rukoilla Jehovaa avuksi.." - yritin , mutta mitään yhteyttä ei ollut yläkerran Jehovaan -olin syntinen ,paha ,alhaisista alhaisin olio.

Olen nyt kuitenkin päässyt kusetuksesta yli hyvin ja näen "kaiken lävitse" , mitä tulee Vt Seuran opetuksiin nähden , eikä minua enää pelota , veljeni oli samanlainen yltiöinnokas ja tappoi itsensä.

Se harmittaa kyllä kusetuksessa , että kuinka saatoin olla niin heikko , etten voinut sanoa tätilleni vastaan missään asiassa , kun hän Jehovan pelolla takoi minut littanaksi. Olisin voinut ryhtyä kyseenalaistamaan , ja sanomaan ystävällisesti ,ettei kuule kiinnosta , uskon ettei olis paljon tarvinnut sanoa vastaan , niin olis auttanut.
Olin tosin kyllä ollut sairaskin , jo lapsesta asti , jonkinlainen "omissa maailmoissa olo" ,ja kyvyttömyys minkäänlaiseen sosiaalisuuteen, rakkaudeton ,kylmä ilmapiiri alkoholisti perheessä .

Sitten seurakuntalaisten rakkauspommitus teki vaikutuksen , kun ei kotona ollut rakkautta saanut , ja toisaalta tuo Jehovan kauhea pelko - eikö olekkin hirveän ristiriitaista , kaikki se shitti . Tämä kaikki sekoitti ainakin minun jo valmiiksi sairaan pään.

Ja voisi sanoa että katkeruus tulee siitä , että lapsi pakotetaan mukaan Seuran ajatteluun siten , että Jehova esitetään hirviönä , jota pitää totella ehdottomasti , vailla ommia ehtoja tai muuten kuolet , tai Jehovan salama tulee taivaista jne...

Mutta onneksi olen alkanut päästä yli pahimmasta katkeruudesta ja nykyään harrastelen kaikkea sitä , mikä minua on aina kiinnostanutkin.

Sitä vaan ajattelin ja ihmettelin, että miten eri tavoilla me olemme hoitaneet jehovantodistajuuttamme. Minä olin täysin ehdoton ja innokas lapsena ja nuorena. Vanhempanakin olin aika tiukkis, vaikka lepsuilin ja lipsuilin houkutusten perään.
Jarkkeparken viestejä luettuani huomaan olleeni samanlainen miellyttäjätyyppi joka aloittaa tienraivausksen koska kokouksessa käsketään.

Jotkut kokevat että on ihan ok olla rento ja antaa asioitten mennä. Jotkut eivät pääse kusetuksesta yli. Joidenkin elämän tarkoitus on kettuilla kaikille lahkoon hairahtuneille, taikka siitä eroon pyrkiville.

Miten sinä koet kusetuksen ylipääsemisen? Minä itse olen katkera siitä kaikesta työstä jota tein lahkon eteen, mutta toisaalta ylpeä kaikista niistä poikkeuksellisista kokemuksista joita tavalliset maailmalliset harvoin pääsevät kuulemaan taikka näkemään-.