Kirjoittaja Aamu » 05.08.2007 12:20
Hiivuin aluksi hiljaa pois ja sitten vaan omassa päässäni päätin lähteä. Lähdin kuitenkin avoimin mielin, asenteella "eihän sitä tiedä jos vaikka joskus tulisin uskoon ja palaisin todistajaksi". Vuosien kuluttua tajusin ettei niin tule koskaan käymään, joten virallistin eroni. Kun sitten maistraatilta tuli kirje, jossa luki että olet eronnut järjestöstä Jehovan todistajat, niin se tuntui aluksi tosi epätodelliselta. Oli ilmassa jonkinlaista haikeutta, että nyt sitä paluuta ei tosiaan ole ja yksi aikakausi minun elämästäni on lopullisesti ohi. Tunsin kuitenkin ylpeyttä kun olin kerrankin tehnyt oman päätöksen pelkästään oman mielipiteeni pohjalta tekemättä mitään kompromisseja. Oikeastaan oli hautajaisfiilis, sellainen surullinen mutta kuitenkin ylevä ja sankarillinen. Osa minusta kuoli ja parempi niin.
Hiivuin aluksi hiljaa pois ja sitten vaan omassa päässäni päätin lähteä. Lähdin kuitenkin avoimin mielin, asenteella "eihän sitä tiedä jos vaikka joskus tulisin uskoon ja palaisin todistajaksi". Vuosien kuluttua tajusin ettei niin tule koskaan käymään, joten virallistin eroni. Kun sitten maistraatilta tuli kirje, jossa luki että olet eronnut järjestöstä Jehovan todistajat, niin se tuntui aluksi tosi epätodelliselta. Oli ilmassa jonkinlaista haikeutta, että nyt sitä paluuta ei tosiaan ole ja yksi aikakausi minun elämästäni on lopullisesti ohi. Tunsin kuitenkin ylpeyttä kun olin kerrankin tehnyt oman päätöksen pelkästään oman mielipiteeni pohjalta tekemättä mitään kompromisseja. Oikeastaan oli hautajaisfiilis, sellainen surullinen mutta kuitenkin ylevä ja sankarillinen. Osa minusta kuoli ja parempi niin.