Kirjoittaja YksinäinenSusi » 07.09.2010 12:16
No tämä ei ole kauhu-fiktio , vaan todellinen kokemus vähääkään liioittelemata:
Mentiin kerran kentälle kaksistaan minä ja yksi h:n päältä puhuva Tervolalainen jänkhästä. Mentiin sitten taloon ja siellä avasi oven eräs nais-immeinen , no hän lempeästi varoitteli kyllä ,että ei heille kannata tulla , mutta ei osannut sitä tehdä kunnolla selväksi.
Sitten tämä tervolalainen kaverini oli niin voimakas uskossa , että alkoi vääntäytyä yhä enemmän sisään samalla puhuen ja todistellen , kuulin kuinka olohuoneesta kuului tympeä ja ahdistunut kiroilu.
Minä pelkäsin jo tässä vaiheessa , kun en oikein koskaan ollut pystynyt sisäistämään kentällä käynnin tarkoituksellisuutta ja aavistelin jo että nyt on jokin pielessä.
Ilmassa väreili painostavuutta ja talon emäntä oli ahdistuneen oloinen , ketään muita ei ollut näkyvissä , emäntä vain siinä käytävällä. Eräänlainen uhkan tuntu leijui ilmanalassa.
Kenttäkaverini siinä samalla puhuen alkoi jo riisumaan kenkiä eteiseen , että voisimme siirtyä yhä pitemmälle asuntoon(aika röyhkeää meiltä).
Minusta tuntui , että kaikki ei ollut kohdallaan , kuulin hiljaisen kiroilun lisääntyvan olohuoneesta , ilma suorastaan paksuuntui lähestyvän uhkan tunnusta.
Ja sitten kaikki räjähti...salaman leimahduksen tavoin - yhtäkkiä. Talon isäntä , hyvin vihainen ja raivostunut pomppasi olohuoneesta huutaen ja kiroillen , tuli uhkaavan nopeasti sisäeteiseen , hän huusi meille niin lujaa ja kiroillen oman mielipiteensä meistä ja tivasi meiltä kulkukauppa lupaa.
Ja kun meillä ei ollut sellaista hän suutus päissään vaati meitä lähtemään sillä hetkellä tai muuten ...
Talon emäntä yritti puolustaa meitä , ja sanoi tulistuneelle miehelleen , että älä nyt noin kovasti huuda , kyllä pojat lähtee...
...mutta mies huusi vielä kovemmin melkein kirkuen , että "MUTTA NUO EI MUUTEN USKO !!!"
Ja tämä talon emäntä murheissaan sanoi takaalalta miehensä takaa, että minähän varoitin teitä , ettei kannata tulla sisään , mutta te ette uskoneet.
Kaveri vetäisi nättiin kengät takaisin jalkaa ja lähdimme valoa nopeammin pois ovelta.
Yritimme vielä kenttäillä ja kaveri pystyikin , mutta minä en pystynyt enää ja lopetimme kohta , olin heikko kristitty , en pystynyt jatkamaan kohdattuamme vastustusta.
Minua pelotti vielä jälkeenpäinkin tämä tilanne , se tuntui niin kauhealta , varsinkin kun tiesin , että samanlainen kokemus voisi toistua missä vain ovella ja kun rehellisesti ajatellen tajusin , että kulkukauppaahan tämä vähänniinkuin onkin , vaikkakin puettu uskonnoksi.
Tämä oli katkera kokemus , joka sai jonkin laisen kammon minulla syntymään kenttätyötä kohtaan , ja vähitellen huomaamaan , miten typerää se työ onkaan.
No tämä ei ole kauhu-fiktio , vaan todellinen kokemus vähääkään liioittelemata:
Mentiin kerran kentälle kaksistaan minä ja yksi h:n päältä puhuva Tervolalainen jänkhästä. Mentiin sitten taloon ja siellä avasi oven eräs nais-immeinen , no hän lempeästi varoitteli kyllä ,että ei heille kannata tulla , mutta ei osannut sitä tehdä kunnolla selväksi.
Sitten tämä tervolalainen kaverini oli niin voimakas uskossa , että alkoi vääntäytyä yhä enemmän sisään samalla puhuen ja todistellen , kuulin kuinka olohuoneesta kuului tympeä ja ahdistunut kiroilu.
Minä pelkäsin jo tässä vaiheessa , kun en oikein koskaan ollut pystynyt sisäistämään kentällä käynnin tarkoituksellisuutta ja aavistelin jo että nyt on jokin pielessä.
Ilmassa väreili painostavuutta ja talon emäntä oli ahdistuneen oloinen , ketään muita ei ollut näkyvissä , emäntä vain siinä käytävällä. Eräänlainen uhkan tuntu leijui ilmanalassa.
Kenttäkaverini siinä samalla puhuen alkoi jo riisumaan kenkiä eteiseen , että voisimme siirtyä yhä pitemmälle asuntoon(aika röyhkeää meiltä).
Minusta tuntui , että kaikki ei ollut kohdallaan , kuulin hiljaisen kiroilun lisääntyvan olohuoneesta , ilma suorastaan paksuuntui lähestyvän uhkan tunnusta.
Ja sitten kaikki räjähti...salaman leimahduksen tavoin - yhtäkkiä. Talon isäntä , hyvin vihainen ja raivostunut pomppasi olohuoneesta huutaen ja kiroillen , tuli uhkaavan nopeasti sisäeteiseen , hän huusi meille niin lujaa ja kiroillen oman mielipiteensä meistä ja tivasi meiltä kulkukauppa lupaa.
Ja kun meillä ei ollut sellaista hän suutus päissään vaati meitä lähtemään sillä hetkellä tai muuten ...
Talon emäntä yritti puolustaa meitä , ja sanoi tulistuneelle miehelleen , että älä nyt noin kovasti huuda , kyllä pojat lähtee...
...mutta mies huusi vielä kovemmin melkein kirkuen , että "MUTTA NUO EI MUUTEN USKO !!!"
Ja tämä talon emäntä murheissaan sanoi takaalalta miehensä takaa, että minähän varoitin teitä , ettei kannata tulla sisään , mutta te ette uskoneet.
Kaveri vetäisi nättiin kengät takaisin jalkaa ja lähdimme valoa nopeammin pois ovelta.
Yritimme vielä kenttäillä ja kaveri pystyikin , mutta minä en pystynyt enää ja lopetimme kohta , olin heikko kristitty , en pystynyt jatkamaan kohdattuamme vastustusta.
Minua pelotti vielä jälkeenpäinkin tämä tilanne , se tuntui niin kauhealta , varsinkin kun tiesin , että samanlainen kokemus voisi toistua missä vain ovella ja kun rehellisesti ajatellen tajusin , että kulkukauppaahan tämä vähänniinkuin onkin , vaikkakin puettu uskonnoksi.
Tämä oli katkera kokemus , joka sai jonkin laisen kammon minulla syntymään kenttätyötä kohtaan , ja vähitellen huomaamaan , miten typerää se työ onkaan.