Veljesseura.org

rippeli kirjoitti:Kirjoittelin tässä yhden ystäväni kanssa, joka pelkäsi edes lukea näitä sivuja.
Miten saataisiin pelko pois ihmisiltä jotka ovat haluaisivat toipua lahkosta, mutta ovat omaksuneet kaikki opetukset perinpohjin?

Ajatus "lahkosta pois käännyttämisestä" näyttää olleen aina välillä esillä. Olisiko toisaalta niin että minkään palstan tai toipumista edistävän organisaation ei välttämättä kannattaisi ottaa ainakaan ihan suoraan anti-Vartiotornin roolia? Jokaisen JT-uhrin tausta on niin omanlaisensa, että ehkä juuri se ystävän oleminen olemassa voisi olla yksi vaihtoehto? Oma vaatimaton kokemukseni on, että epäilevää ex-todistajaa tukemalla tarpeen mukaan joutuu kyllä tekemään paljon työtä ja olemaan joskus jopa kaiken pahan ruumiillistumana, mutta lopputulos voi olla ihan hyvä. Yhden Järjestöön jääneen ystävän silmät avautuivat pienessä hetkessä (ja ihan ilman apuani), toinen taas on tarvinnut vuosikausia ajatustensa selvittämiseen. Nyt pelko kuviteltuja "luopio-oppeja" kohtaan näyttää olevan voitettu.

Tuommoinen henkilöhistoriikki onnellisíne loppuineen tai ainakin sinne suuntautuen on hyvä idea.

Enempi höpötys pahaksi.

Tsemppiä

Aaac antoikin Sinulle, Rippeli, hyvää palautetta. Auttaisikohan, mikäli postaisit osiosta "Kirjoittajien esittely" jonkun kiintoisan tapauskertomuksen siitä, mitä joku on kirjoittanut tuntemuksistaan. Ei tarvitsisi avata tätä "saatanallista" sivustoa. Sitä otaksuisi toisen olevan tällaisesta kiinnostunut ja mikäli on, voisit varovaisesti laittaa lisää luettavaa. Etusivun altakin löytyy kaikkea kivaa tapauskertomuksina tai otteina esim. Franzin kirjasta tai Barbara Andersonilta. Viimemainitusta kertomuksesta käy ilmi mm. ketkä ovat kirjoittanee Jehovan todistajien oivallisen historiikin. Eihän nimiä tarvitsisi mainita, eikä nimimerkkejä ja tuskin lähdettäkään. Voisit kysyä, mitä kaverisi oli mieltä lukemastaan ensimmäisen postauksen jälkeen.

Käytä jo oppimaasi taktiikkaa, nyt toisinpäin. Riku Richterilläkin voi olla sanottavaa.

Äh. Piti editeerata, kun honasin Sinun olevan kirjeenvaihdossa.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mua auttoi pelkojen voittamisessa se , että kun aloin lukemaan sitä - oliko se sen niminen kuin Vt-seura uudessa valossa - niin heti kun olin muutaman sivun lukenut , niin menin yliopiston kirjastoon tarkistamaan vanhoista vt ja he lehdistä , nämä kohdat .

Totta, tämä on varmasti aika neutraali tapa lähestyä aihetta. Kirjan nimi on muuten Valtakunta uudessa valossa: http://www.booky.fi/kirja/turunen_pasi/ ... 9515851352. Asiasisältönsä puolesta tiedän suositella, vaikka muuten joiltain osin vähän lapsellinen onkin.

Mua auttoi pelkojen voittamisessa se , että kun aloin lukemaan sitä - oliko se sen niminen kuin Vt-seura uudessa valossa - niin heti kun olin muutaman sivun lukenut , niin menin yliopiston kirjastoon tarkistamaan vanhoista vt ja he lehdistä , nämä kohdat . Yliopistossa suhtautuivat hyvin asiallisesti ja antoivat myös valokopiot mukaani kohdista , joista pyysin saada valokopiot.

Tämä vei pelot pois , kun näinkin virallinen instanssi kuin yli-opiston kirjasto , osoitti että luopiokirjallisuus on oikeassa.

Ajattelin , että ehdota hänelle tällaista menetelmää , että hän kävisi varmistautumassa yliopiston kirjastossa , koska eihan yliopiston kirjasto voisi olla salaliitossa luopioiden kanssa.

Muistelen, että oli itselläkin aikanaan melkoinen kynnys tulla tänne sivuille ihan vaan juttuja lukemaan. Sitä tuli mietittyä mm. että entä jos vanhimmisto saakin tietää käynneistäni "luopiofoorumilla", entä jos heille jotenkin mystisesti päätyy tieto rekisteröitymisestäni palstalle, entä jos he pääsevät lukemaan postauksiani, ja entä jos he tietävätkin kuka nimimerkin takana on, sun muuta hepulointia aiheen tiimoilta. Jälkeenpäin ajateltuna silloiset epäilykset olivat toki täysin irrationaalisia, jopa naurettavia, mutta järjestön useita vuosia mieleen iskostama luopiomateriaalin karttamiskielto ja tiukka elämän kontrollointi olivat näemmä tehneet tehtävänsä yllättävänkin hyvin.
Veikkaisin, että pelkoja esiintynee enempi seurakuntaan vielä aktiivisesti kuuluvien osalta, joilla vanhimmiston/johdon jäseniä kohtaan harjoittama kontrolli on vielä tuoreena mielessä. Hiipumisen aloittaneilla tms ei-niin-tiukasti seurakunnan vaikutuspiirissä olevilla tilanne on varmasti siltä osin helpompi, ettei järjestön tiukka kuri ja elämän kontrollointi tunnu ehkä enää niin merkitykselliseltä, omiin valintoihin vaikuttavalta tekijältä.

Entä Suomi24:n JT-palsta? Se on kyllä kehnosti moderoitu, mutta ei ole ainakaan entisten jehovantodistajien ylläpitämä.

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3781

Hienoa muuten, että käyt keskustelua tämän henkilön kanssa. Vertaistukea parhaimmillaan.

rippeli kirjoitti:Niin kyllä. Mutta nyt on kysymys siitä, että tämä ystäväni ei uskalla lukea esim tätä sivustoamme. Eli siis miten saada pelko pois jotta voisi perehtyä näihin valheisiin ja vääriin opetuksiin?

Ystäväsi auktoriteetti ei selvästikään ole Raamattu, vaan jokin muu - mikähän lienee...

Tonin kysymyksen lisäksi voisit viitata vaikka Paavallin:

2. Kor. 13:4-6 kirjoitti: 4 Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

Paavalihan nimenomaan sanoo toivovansa, että ihmiset koettelevat uskoansa ja toteavat tämän koettelemisen kautta, että Jeesus on heissä. Ellei ole, he eivät kestä, jos on, he kestävät. Ystäväsi ilmeisesti pelkää että paljastuu, että hän on niitä jotka eivät koettelemusta kestä.

Itse kartoin näitä sivuja, kun eräs tuttu neuvoi täällä käymään. Syynä se että monet entiset todistajat on aika katkeran oloisia ja itse en halunnut sellaiseksi muuttua. Se elämä on mennyttä niin mitä sitä sinällään murehtimaan. Turha itkeä kun pissat on jo housuissa.

Itse tosin toivon että jotain järjen häivää opetuksissa olisi ettei koko lapsuus mennyt ihan puihin. Siksi ehkä en halua liian tarkkaan pohtia, koska eihän asialla enää väliä ole, kun lopputulos kaiketi on "oikea". Selvisin painajaisesta, mutta en halua tietää mitä kauhuja taakseni jäi, jos noin voi sanoa.

Ehkä tuttu luulee että joutuu sörkkimään mehiläispesää, kun tulee tänne, mutta voihan se katsoa niitä mehiläisiä kauempaa ja aloittaa kertomalla omatarina kuten itse tein ja sitten miettiä jatkaako vaiko nou, nou. Pakko ei ole kaikkea lukea, jos ahdistaa.

Miun neuvvo..

Tuossa edellä on hyvin kysytty että mitä pelko oikein koskee.


"haluaisivat toipua lahkosta" - ? Kenenkään ei väitetä kuolleen näitä sivuja lukemalla. Jos he epäröivät vielä lahkossa pysymyisen välillä, voisiko sanoa, että he voisivat sivuilta keksiä jotain osoitettavaa, joka "auttaisi luopioita lahkoon takaisin".

Totuus voi selvitä vain asiaan perehtymällä, kieltääkö Raamattu totuuden etisimisen, kysyisin.

Voisi mainita yhtenä puolena että täällä käsitellään myös lahkon vanhempaa kirjallista tuotantoa. Haluaako todella olla jäsenenä yhteisössä, joka antaessaan uuden painotuotteen kieltää katsomasta vanhempaa painotuotettaan, kysyisi vielä.

Neuvoisin pohtimaan mitä tosiaan on Raamatun perusteella syytä pelätä.

Ja jos voisi mainita nimiä, jotka ovat ennen olleet lahkossa, mutta nykyään poissa ja voisivat ystävälle kertoa asioista ja paremmasta voinnistaan nyt.

Mitä pelko tarkkaanottaen koskee?

Itse noudatin järjestön käskyä pysyä pois luopiosivuilta siksi etten halunnut asettaa Totuutta todelliseen puntariin. Ajatus siitä että se punnittaisiin kevyeksi oli pelottava. Ehkä tässä pelätään samantyylistä uhkakuvaa? Näin jälkeenpäin on helppo ymmärtää että pelko Totuuden painoluokasta johtui siitä, että jollain tasolla sen tiesi itsekin painivan höyhensarjassa, kun faktoja aletaan pistämään jonoon.

Loppuviimein tämähän on melko yksinkertaista matematiikkaa. Totuudella ei ole mitään pelättävää eikä hävittävää. Jos Totuus osoittautuu joksikin muuksi kuin Totuudeksi, vika ei ole missään sivustoissa tai sivuston keskusteluihin osallistujissa, vaan siinä Totuudessa, eli tarkemmin ottaen Totuudeksi tituleeratussa illuusiossa. Ehkä pelkääjälle voisi heittää hypoteettisluonteisen kysymyksen pelon todellisesta luonteesta. Eli kumpi todella pelottaa, ajatus illuusiossa elämisestä vai siitä vapautuminen?

Kenties häntä voisi muistuttaa Jeesuksesta, joka Raamatun mukaan jutteli vääräuskoisten fariseusten, saddukeusten, demonien ja itse Saatanankin kanssa ilman mitään ongelmia ja tunnontuskia. Voisi myös kysyä mitä hän oikeastaan pelkää palstan lukemisessa: täällähän on vaan sanoja peräkkäin. Jos hän pelkää että täällä oleva materiaali tuhoaa hänen uskonsa Vt-seuran oppeihin, niin voisi kehottaa häntä miettimään mitä Jeesus tekisi nykyaikana, jos sattuisi asumaan Suomessa: totuuden puolustajana hän todennäköisesti olisi yksi palstan aktiiveista ja laittaisi jauhot suuhun vääräuskoisille. Jos Vt-seuran opeilla ei sitä pysty tekemään, niin syy lienee Vt-seuran opeissa.

Niin kyllä. Mutta nyt on kysymys siitä, että tämä ystäväni ei uskalla lukea esim tätä sivustoamme. Eli siis miten saada pelko pois jotta voisi perehtyä näihin valheisiin ja vääriin opetuksiin?

Pahimmat pelot liittyvät ehkä Harmagedoniin ja demoneihin. Monelle on auttanut se, että he ovat huomanneet jehovantodistajien opetukset höpöhöpöksi. Samalla menee Harmagedoniin ja demoneihin kohdistuva pelkokin.

Eli kannattaa tutustua oppien historiaan ja muutoksiin, ja jos Raamattuun luottaa, niin raamatullisiin perusteluihin.

Kirjoittelin tässä yhden ystäväni kanssa, joka pelkäsi edes lukea näitä sivuja.
Miten saataisiin pelko pois ihmisiltä jotka ovat haluaisivat toipua lahkosta, mutta ovat omaksuneet kaikki opetukset perinpohjin?