Veljesseura.org

Kiitos, RaM. Nytpä muistinkin, jottas tieto paisuttaa, mutta rakkaudellinen paimennus rakentaa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: (en tiedä Jehovan todistajien joukosta ainuttakaan teologian tohtoria tai oppiansioiltaan tohtoreita yleensäkään)

Voi voi Jaska. Etkös sinä ole vielä tähän mennessä oppinut sitä, että hallintoelimellä on suora kuuma linja jahvetille ja siinä on sinun teologisi kevyttä kamaa. Nuo tohtorit ovat pelkkiä puoskareita ja nappikauppiaita isojen poikien leikeissä.

Vieras kirjoitti: Erityisessä kirjoituksessa lahko on avostellut pappi Albert Schweizeria, joka ensin kouluttautui lääkäriksi ja meni Afrikkaan perustamaan sairaalan ja kirkon (Gaboniin, tiesi Ahvenainen joskus) lahkon arvio oli varovaisen vihjaileva, osasiko hän todella opettaa jehovan tarkoittamalla tavalla.

Niinpä tiesin ja syytä arvostelulle onkin (en tiedä Jehovan todistajien joukosta ainuttakaan teologian tohtoria tai oppiansioiltaan tohtoreita yleensäkään), onhan A. Schweitzer edelleen varteenotettava teologi. Tämä kolminkertainen tohtori työskenteli lähes koko elämänsä Gabonin Lambarenessa, ollen paitsi suuri humanisti ja aikansa huomattava teologi ennen muuta lääkäri ja J.S. Bach'in tulkitsija. Schweitzerin ansiot ovat kuitenkin lääketieteen puolella, vaikka saikin Nobelin-rauhanpalkinnon vuonna 1952.

Internetissä on lukuisa joukko viitteitä Albert Schweitzeriin. Tässä niistä yksi.
P.S. Olisi mukavaa saada enemmän informaatiota mainitsemistasi arvosteluista.

Lisäys: Tietenkin Schweitzer oli aikansa lapsi omine rajoitteineen siinä, missä toisetkin ihmiset. Kuitenkaan häntä tuskin suljetusta mielestä voidaan arvostella.

USA:ssa on alkanut se rikkaiden (lievästi sanottuna) liike jossa jäsenyyden ottanut lupaa lahjoittaa 50 % varoistaan hyväntekeväisyyteen. USA:n 2 rikkainta, Microsoft-Gates ja osakesijoittaja-Buffet ovat mukana, Buffet on puhunut lahjoittavansa 99 %. (heidän varansa, oliko kummallakin noin 40 miljardia ?).

Siinä on vartiotorniseuralla, onko helppo vai vaikeaa suunnitella arvostelua ? saatanan juonia ? he eivät osaa lahjoittaa jehovan tarkoittamalla tavalla ?

Erityisessä kirjoituksessa lahko on avostellut pappi Albert Schweizeria, joka ensin kouluttautui lääkäriksi ja meni Afrikkaan perustamaan sairaalan ja kirkon (Gaboniin, tiesi Ahvenainen joskus) lahkon arvio oli varovaisen vihjaileva, osasiko hän todella opettaa jehovan tarkoittamalla tavalla.

Suljettuun mieleen liittyy valikoiva lukeminen ja kuulo. Vain sellaiset asiat noteerataan, jotka jotenkin pönkittävät oppien totuutta. Uutiset, tiedejulkaisut aina joskus kertovat jotakin, mistä voidaan ennustaa Harmagedonia ja viimeisiä päiviä tai ylistää Luojan luomistyötä. Jos teksti tai ohjelma on JT-vastainen se suljetaan rationaalisen mielen ulkopuolelle. Tätä osoittaa ja se, että on sääntö, ettei ovilla jäädä väittelemään. Vastakkaisten näkemysten esittäjä nimittäin leimataan riidanhaluiseksi väittelijäksi, joka ei halua kuulla totuutta. Itse asiassa hän voi tuntea totuuden hyvin ja olla siitä eri mieltä. Todistajien on poistuttava valikoivan kuulon nimissä.

Vieras kirjoitti:Kun erosin kirkosta liittyäkseni jehoviin, en tuntenut minkäänlaista rikkinäisyyttä. Sen sijaan JT:n jättämisen jälkeen olin aika lailla hajalla. Liittyminen takaisin kirkkoon tuntui armeliaalta paluulta kotiin. En kuitenkaan ollut enää uskonnollisesti fanaattinen...

Hyvä kirjoitus. Kiitos.

Hyvä huomio RaMilta. Kun erosin kirkosta liittyäkseni jehoviin, en tuntenut minkäänlaista rikkinäisyyttä. Sen sijaan JT:n jättämisen jälkeen olin aika lailla hajalla. Liittyminen takaisin kirkkoon tuntui armeliaalta paluulta kotiin. En kuitenkaan ollut enää uskonnollisesti fanaattinen, mutta olen onnellinen, kun saan käydä joulukirkossa ja kuunnella kauniita joululauluja ja saan pääsiäisenä myös osallistua vertauskuviin, miettimättä sen enempää, kuka seurakuntalaisistani kuuluu minkäkinlaiseen luokkaan tai joukkoon ja mikä toivo kullakin on tai ei ole.

Suljetun mielen logiikkaan kuuluu arvella tällaisia kummallisia luokitteluja siitä, minkäkälainen asema kullakin henkilöllä on Jumalan pelastusjärjestelyssä. Sitten, kun esim. sukupolvioppia muutetaan, tämä esitetään ladatulla kielellä (kuuluu suljetun mielen ajatteluun) "uutena valona". Toinen selitys on, että on annettu toteutumattomia ennustuksia - ja niinhän Raamatun mukaan väärä profeetta toimii.

Saan käydä taas sukulaisteni haudoilla viemässä kukkia ja muistella ja kunnioittaa edesmenneitä. Nämä ovat minulle omatuntoni mukaan tärkeitä asioita, joita haluan tehdä ja Seura kielsi ne vuosikaudet.

Olin myös onnellinen, kun sain erottuani JT:stä vapaasti opiskella ja viedä JT:n hidastamat opintoni loppuun. Jos olisin noudattanut vanhinten neuvoja, olisin nyt valmistumaton ja äärettömän katkera siitä, että olisin käyttänyt aikaani tienraivaajana kiittämättömälle, kasvottomalle Seuralle, jolta erotessaan suomeksi sanottuna saa vain "paskan palkakseen".

Eikös ne vanhat ole erivapaudella lahkon jäseniä ? Koska he uskovat esim. että tämän sukupolven aikana tulee maailman... järjestelmäasiain päätös.

VE kirjoitti:Mietin usein, että en ehkä edes haluaisi että kovin vanhat ihmiset hoksais koko huijausta. Se olis varmaan musertavaa, huomata vuosikymmenten jälkeen tuo asia. Parempi ehkä elää kuplassa sitten ihan loppuun, onhan noita ihmisiä kuitenkin mitkä on onnellisia uskossaan.

Tuossa on se karmea tosiasia, että suuri osa vanhoista jehovantodistajista on odottanut koko ikänsä Harmagedonia ja Uutta Maailmaa. He ovat kuvitelleet näkevänsä henkilökohtaisesti paratiisin alun kuolematta itse ollenkaan. Ja kun karu totuus alkaa rollaattori-iässä paljastua...

En yhtään ihmettele, että monet vanhat JT:t ovat niin katkeria. En ole montaa iloista ja onnellista vanhaa jehovantodistajaa nähnyt. Tuo on ymmärrettävää. Säälittävää. Tiedän erään vanhan koko ikänsä "hurskaana" ja "hyvämaineisena" JT-elämää eläneen kuolinvuoteellaan olleen todella todella pettynyt ja ärtynyt. Hän ei halunnut edes kaikkein läheisimpien "ystävienkään" tulevan katsomaan vielä hiukan liikkuvaa ruumista. Hän oli aina seurakunnan "keskiössä" puolisonsa kanssa. Pettymys hänen kohdallaan oli totaalinen. Koko elämä oli mennyt hukkaan.

Se "kuplassa" eläminenkään ei taida olla oikein hyvä ratkaisu, mutta toki se on helpompi kuin vanhoilla päivillään murtautua kuplan sisältä ulos edes kerran hengittääkseen vapaata ilmaa.

Monen entisen Jehovan todistajan kohdalla on todettavissa se, että lahkosta eroamisen tai erottamisen jälkeen henkilön mieli on särkynyt. Toisilla enemmän ja toiset ovat selvinneet pienemmillä kolhuilla.
MIKSI näin on?
MIKÄ rikkoo jehovantodistajuudessa ihmisen mieltä?
Onhan pettymys normaalistikin osa elämää ja moni ihminen on vaihtanut uskontoaan. Toiset jopa entisestä uskonnostaan Jehovan todistajaksi tuntematta silti mielensä särkyneen.

Ongelman ydin on varmasti juuri tämän keskustelun alkuperäinen otsikko. Jehovantodistajuudessa sen jäsenten mieli suljetaan. Ihmisen oma tahto ja oikeus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla otetaan häneltä pois. Tilalle työnnetään illuusio onnellisesta kansasta, jonka keskellä pitää kulkea muovinen hymy huulillaan. Tervehtiä ystävällisesti 'veljiä ja sisaria'. Uskotella itselleen elävänsä rakkaudellisessa kansainvä'lisessä veljesseurassa, vaikka ei todellisuudessa tunne kuin nimeltä edes oman seurakuntansa ihmisiä. Kaikkia ei aina edes nimeltä. Jäsenet pidetään kiireisinä lyömällä kouraan lista tehtäviä; käy säännöllisesti kentällä, käy kaikissa kokouksissa, osallistu kokouksiin, tutki lahkon kirjallisuutta yksin, tutki sitä lastesi kanssa ja raportoi säännöllisesti osoittaaksesi ahkeruutesi 'maailman tärkeimmässä työssä'. Omista koko elämäsi lahkolle.
Tuon päälle on annettu kieltolista; älä ole tekemisissä maailmallisten kanssa, älä käytä nettiä kuin sähköposteihin, älä lue maailmallista kirjallisuutta tai lehtiä, älä vietä aikaasi television tai muun viihteen äärellä, älä opiskele liikaa, älä vietä tarpeettomasti aikaasi maallisessa työssä äläkä ahnehdi rahaa, älä ole eroottinen ihminen äläkä saata itseäsi kiusaukseen edes ajatuksen tasolla, älä kuuntele muiden uskontojen tai toisinajattelijoiden mielipiteitä, älä käytä vapaa-aikaasi väärin vaan keskity lahkoon, älä etsi nautintoja elämääsi vaan tyydy siihen mitä lahkon kautta saat, älä usko omaan mieleesi ja viisauteesi vaan noudata lahkon määräyksiä ja näkemyksiä, älä milloinkaan kritisoi niitä tai ole skeptinen niiden suhteen, älä tuota pettymystä tai ole häpeäksi vanhemmillesi tai niille sukulaisillesi jotka kuuluvat lahkoon, älä ylipäätään milloinkaan ajattele tai toimi missään asiassa lahkon etujen ja määräysten vastaisesti, älä tee sitä edes silloin kun se tuntuu sinusta omien etujesi vastaiselta tai oman terveytesi vastaiselta. Älä ylipäätään milloinkaan ajattele tai tee mitään sellaista, jonka edes epäilet olevan ristiriidassa hallintoelimen määräysten kanssa tai olevan edes rajamailla ns. harmaalla alueella.

Mikä tuosta kaikesta on seurauksena? Ihmisen sisäinen tyytyväisyys ja onnellisuus tapetaan. Ihmisellä jonka tyytyväisyys ja onnellisuus on tapettu, särkyy samalla mieli. Jatkuva pakko ja velvollisuus suorittaa lahkon eteen uuvuttaa ihmisen henkisesti. Työuupumuksen on todettu johtavan jopa vakavaan sairastumiseen, uskonnollinen uupuminen on vieläkin vaarallisempaa. Siihen ei auta edes loma ja pillerit - jos niitä nyt edes voisi yrittää käyttää lääkkeenä. Lahkon lääke on kehoitus panostaa entistäkin enemmän lahkotyöhön. Se on puoskarien lääkitsemistä, josta vastuulliset henkilöt tulisi saattaa virallisen oikeusjärjestelmän käsiin. Vastuuseen teoistaan. Lahko joka sairastuttaa jäseniään ja särkee heiidän mielensä, on vaarallinen lahko. Sellaiset tulisi kieltää ja niiden toiminta lopettaa.

JarkkeParkke, sun tekstin olisin voinut itsekin kirjottaa. Niitä tuntemuksia on vaikea pukea sanoiks, mitä mielessä käy, mutta tuo sinun postaus kyllä meni ihan nappiin. Harmittaa kun ei itse aina löydä sanoja, onneks toisilta silloin löytyy :).

Vaikea oli myös katsoa peiliin ja todeta että on ollut totaalisen mielenhallinnan uhri. Kun kaikki perustui niin "järjellä ajatteluun" ym. Miten hölmöksi tunsin itseni sillä hetkellä, ja miten siltä tuntuu vieläkin kun asiaa liiaksi miettii. Sen takia on todella haasteellista olla katkeroitumatta todistajille, ja sen sijaan yrittää ajatella se niin, että nuo kaikki muutkin on mielenhallinnassa. Vaikea mieltää, että ihan oikeasti esim. omat vanhemmat luuli olevansa pelastamassa mun elämää, ja kasvatti mut siihen uskontoon mun "omaks parhaakseni".

Toisaalta taas, olen iloinen että havahduin silloin kun havahduin. Mietin usein, että en ehkä edes haluaisi että kovin vanhat ihmiset hoksais koko huijausta. Se olis varmaan musertavaa, huomata vuosikymmenten jälkeen tuo asia. Parempi ehkä elää kuplassa sitten ihan loppuun, onhan noita ihmisiä kuitenkin mitkä on onnellisia uskossaan.

Törkypostin tekee töryksi se, että se antaa pienen piston suljettuun mieleen, kysymällä ja todistamalla, että totuus ei oliskaan totuus. (Näin kognitiivinen dissonassi peilautuu takaisin todistajaan). "Törkyposti" halventaa opetuksen antajaa (sen omaa materiaalia)osoittamalla opetuksen muuntuvaksi epätotuudeksi, jota joskus valheeksikin kutsutaan. Ellei tuollaista törkypostia torju mielensä tasolla, saattaa käydä niin, että koko ajatusrakennelma ja maailman- ja elämänkatsomus romahtaa ja silloin todistaja onkin varsin alastomassa tilanteessa. Keisarin on hankittava uudet vaatteet. On yksinkertaisesti helpompaa leimata posti asiattomaksi ja jatkaa suljetun mielen tiellä.

Se olisikin hyvä idea toimia uteliaisuuden kautta, kuten lahko itse toimii. "Törkyposti" on ollut osa aiempien vuosien ja vuosikymmenten jehovantodistajien silloista suljetun mielen mukaista ajattelumaailmaa. Silloin se oli "totta". Nyt se on "luopioiden valhetta". Se usein kuvattu sanonta, että jos lahko sanoo, että vihreä kirja on musta, niin kai se sitä sitten on.

Mielen avaamisessa auttaa, jos esimerkiksi tutkii oppimuutoksia. On outoa, että muuttumattoman Raamatun mukainen oppi voisi muuttua jonakin "uutena valona"! "Uusi valo" on jehovantodistajien omaa ladattua kieltä, joka on omiaan sulkemaan mielen "harhaoppisilta" pohdinnoilta. Filosofia on syytä kieltää, sillä sehän varsinkin opettaa oikeasti ajattelemaan. Oikeastaan uskonasioiden pohdiskelu olisi hyvä aloittaa muun kuin UMK:n käännöksen kautta ja ilman JT-kirjallisuutta. Kirjasto on täynnä Raamattua tulkitsevaa muunlaista kirjallisuutta.

Kognitiivisen dissonanssin käsitän informaationa, jossa on joitakin ristiriitoja, jotka herättävät mielessä ratkaisuyrityksiä. Wikipediasta siitä kaiketi voi lukea.

Todellakin , näin on.
Uskon haaksirikossa pannaan koko mieli uuteen järjestykseen ja on hirveää huomata ,että ikuinen elämä ei ollutkaan totta.
Se aiheuttaa sellaisen tunteen ,että on levoton olo ja hirveä paino harteilla , ja mieli kiertää jonkinlaista noidankehää , eikä siitä tahdo päästä eteenpäin. Mutta siihen ei kuole , vaikka se siltä tuntuukin.

Ja aika rientää avuksi ja ryhtyy lääkitsemään onnettoman haavoja.

Mutta se ensimmäinen päivä , jona uskonhaaksirikko tapahtuu on kaikkein kauhein kestää ja usein ihminen silloin saa huomata olevansa yksin ja hyljätty. Ja oma mieli estää kääntymästä ex-jehovantodistajien palstoille , kun tuo oma mieli pelkää Jehovan kostoa ja raivoa.

Jehovan pahuus on kaikkein hirveintä pahuutta. Koska se on ainoan tosi jumalan pahuutta , tuo pahuus on kaikkein suurinta , mitä universsumi vain voi sisällään pitääkkään , sille ei fysiikan laitkaan mahda mitään.

Joskus tuntuu että sitä mielenhallinnan ja kognitiivisen dissonanssin asiaa ei suoraan pysty ymmärtämään, mutta vertaamalla voi saada jonkinlaisen aavistuksen.

Esim. ajateltaessa pientä lasta, jonka vaikkapa isä voi olla ympäristön silmissä "kyseenalainen", sanotaan juoppo. Jos lapselle todistellaan asiaa ja tivataan myöntämistä, niin nämä tivaajat ovat jotakin uhkaavaa, kun muuten alkoholisteja voi olla myös perheelleen sinänsä rakkaudellisia vaikka käytännön toimintamahdollisuuksia tähän ei heillä ole. Ei lapsella ole muuta turvaa kuin isä joka ei siten ole alkoholisti, voihan hän juoda joskus kuin sankari tai mitä kaikkea lapsi ajatteleekaan.

Niistä vanhan, kiusallisen lahkokirjallisuuden näytteiden jakamisista todistajien postiluukkuihin on kuulemma saanut kuulla erilaisia luonnehdintoja todistajilta, kuten että se on ollut törkypostia taikka propagandaa.

Todistajan intensiivisestä mielentilasta voi toisaalta nähdä, että hän kokee tuon propaganda/törkypostin erikoisesti, esim. pelkän muun kirkkokunnan julkaisun taikka pornolehden hän veisi varsin tyynesti roskalaatikkoon.

Toisto olisikin tuossa vanhan kirjallisuuden näytteiden jakelussa yksi avainasioista. Kontaktissa psykologiset seikat, kuten että ei olisi vastakkaisasetelma vaan pikemmin yhteinen asian selvilleotto ja eikä syyttely vaan kiinnostus. Pikemmin kuin vaatia myöntämään väärässäoloa tulisi enemmän inspiroida uteliaisuuteen.