Kirjoittaja YksinäinenSusi » 14.09.2010 21:12
Olen usein ajatellut ,näitäkin foorumeita lukiessani , että sosiaalisten taitojen kehitys alkaa jo sieltä hiekkalaatikolta.
Hiekkalaatikolla leikkiessään lapset oppivat sanomaan ein luonnollisesti ja sutjakkaasti.
Kun toisen lapsen teot ärsyttävät , he sanovat ett,"nyt mää en kyl ala sua".
Sitten toisella kertaa hyljätty lapsi vain kysyy että "no, alaks nyt mua" , niin jo taas leikitään ja on opittu ihmissuhdetaitoja varsin luonteikkaalla tavalla.
Ja sanan "Ei" sanominen on luonnollisesti Jehovan todistajille vaikeaa , miksikö , veikkaisin että siksikin , kun heiltä on kielletty tämä leikkiminen hiekkalaatikolla lapsina ollessaan.
Toisaalta Kokouksissa opetetaan kuinka meidän ei koskaan tulisi ajatella itseämme ensin , vaan aina toisia ensin , ja sitten jos kaikkia muita on jo ajateltu ensin ja hypätty toisten pillin mukaan , niin sitten jos vielä jaksaa viimeisillä voimillaan , niin voi vähän ajatella itseään. Ja sekin pieni aika kannattaisi käyttää vaikka vartsikan viivaukseen tai päivän tekstin pohtimiseen, ettei vainen - syyllistyisi itsekkyyden ansaan.
Ja muutenkin normaali kanssakäyminen , johon on maailmassa törmättävä , aiheuttaa Jehovan ikiomalle todistajapoloiselle jännitystiloja ja stressiä , myös eräänlaista ihmispelkoa , kun usein pelkää sitä , että joutuu "tunnustamaan" olevansa Jehovan "pöljä" todistaja ja häpeää hyvän uutisen järjetöntä tyhmyyttä.
Sitä tavallaan kadehtii maailmallisia ja ei mitään muuta toivoisi kuin ,että saisi olla samalla tasolla , saman vertainen heidän kanssaan ja olla kaveri heille.
Paradoksaalista tässä on se , että nämä maailmallisetkin haluaisivat olla kaveria, mutta he eivät voi ymmärtää Jepukan ajatusmaailmaa ja pelkäävät että se taas alkaa vaahtoamaan siitä Harmagedonista ja vetäytyvät sitten - kaikkoavat Jepukan seurasta.
Jepukan elämä on yksinäistä , kerran eräs yltiöJepukkavanhus sanoi minulle , että eihän Jehovan todistaja ole koskaan yksin , kääntyy vain rukouksessa Jehovan puoleen , niin saa tavallaan "keskustella" Jehovan kanssa.
Olen usein ajatellut ,näitäkin foorumeita lukiessani , että sosiaalisten taitojen kehitys alkaa jo sieltä hiekkalaatikolta.
Hiekkalaatikolla leikkiessään lapset oppivat sanomaan ein luonnollisesti ja sutjakkaasti.
Kun toisen lapsen teot ärsyttävät , he sanovat ett,"nyt mää en kyl ala sua".
Sitten toisella kertaa hyljätty lapsi vain kysyy että "no, alaks nyt mua" , niin jo taas leikitään ja on opittu ihmissuhdetaitoja varsin luonteikkaalla tavalla.
Ja sanan "Ei" sanominen on luonnollisesti Jehovan todistajille vaikeaa , miksikö , veikkaisin että siksikin , kun heiltä on kielletty tämä leikkiminen hiekkalaatikolla lapsina ollessaan.
Toisaalta Kokouksissa opetetaan kuinka meidän ei koskaan tulisi ajatella itseämme ensin , vaan aina toisia ensin , ja sitten jos kaikkia muita on jo ajateltu ensin ja hypätty toisten pillin mukaan , niin sitten jos vielä jaksaa viimeisillä voimillaan , niin voi vähän ajatella itseään. Ja sekin pieni aika kannattaisi käyttää vaikka vartsikan viivaukseen tai päivän tekstin pohtimiseen, ettei vainen - syyllistyisi itsekkyyden ansaan.
Ja muutenkin normaali kanssakäyminen , johon on maailmassa törmättävä , aiheuttaa Jehovan ikiomalle todistajapoloiselle jännitystiloja ja stressiä , myös eräänlaista ihmispelkoa , kun usein pelkää sitä , että joutuu "tunnustamaan" olevansa Jehovan "pöljä" todistaja ja häpeää hyvän uutisen järjetöntä tyhmyyttä. :roll:
Sitä tavallaan kadehtii maailmallisia ja ei mitään muuta toivoisi kuin ,että saisi olla samalla tasolla , saman vertainen heidän kanssaan ja olla kaveri heille.
Paradoksaalista tässä on se , että nämä maailmallisetkin haluaisivat olla kaveria, mutta he eivät voi ymmärtää Jepukan ajatusmaailmaa ja pelkäävät että se taas alkaa vaahtoamaan siitä Harmagedonista ja vetäytyvät sitten - kaikkoavat Jepukan seurasta.
Jepukan elämä on yksinäistä , kerran eräs yltiöJepukkavanhus sanoi minulle , että eihän Jehovan todistaja ole koskaan yksin , kääntyy vain rukouksessa Jehovan puoleen , niin saa tavallaan "keskustella" Jehovan kanssa.
:o