Kerran eräs vanhin antoi hyvän neuvon ongelman ratkaisuun , nimittäin että "älä edes mene lähelle sitä rajaa , joka erottaa maailman ja jehovan järjestön, niin ongelmia ei edes tule ratkaistaviksi".
Ongelma on tietysti omatunto , joka on kaikilla ihmisillä hieman erilainen ja johtaa usein siihen päätelmään että kyl määki tän jutskan voin tehä , kun toikin kerran teki sen.
Olen jopa kuullut erään AP:n sanovan kerran , kun hän katsoi telkasta kaikkea mitä maailmallisetkin katsovat, että "yksi hyvä konsti tietää , mitä kannattaa katsoa ja mitä ei - on kysyä itseltään ,että katsoisiko Jeesus tämän ohjelman".
Ilmeisesti hänen Jeesuksensa tykkäsi katsella hyvin laajalla kirjolla olevia ohjelmia ja elokuvia , koska tämä AP kävi paljon elokuvissakin katselemassa - ei aina niin Teokraattisia elokuvia.
Mutta kyllä se vanhin virkkoi asiaa siinä mielessä , että jos ei mene ollenkaan lähellekään maailman rajaa , niin pysyy paremmin aivopestynä ja epäilykset eivät ala silloin vaivaamaan ja on sitä kautta onnellisempi , jopa yli-onnellinen. Ja ah...saa omistaa sitten aina niin ihanan tuijottavan hurmos katseen silmissään.
Muistan huvittuneena , kun järjestö ensimmäisen kerran julkaisi videonauhan järjestöstä , niin seurakuntalaiset aina ylistivät sitä nauhaa ja ne joilla ei vielä ollut videoita silloin , hankkivat heti sellaisen.
Ja sitä videota sitten muka näytettiin kentällä ihmisille ja sitä katsottiin uudestaan ja uudestaan (höpö höpö)...
Appiukkokin siitä videosta aina höpötti , ja suuttui niinku everstiluutnantti kun kerran tyttönsä yritti salaa ajastaa videon nauhoittamaan Kauniita ja Rohkeita.Joo sano,ett hän repii johdot irti seinästä , jos semmosta aletaan tehdä. No kuitenkin ne tytöt jo kohta nauhoittelivat Salkkareitakin vielä lisäksi...
Täytyy kyllä todeta , että yhden perheen tunsin Iistä ,joka oli todella teokraattinen , he olivat aika askeettisia esim. katsoivat telkasta vain ykkös ja kakkos kanavaa , koska kolmosella oli niin paljon houkutuksia. He olivat kaikessa nuhteettomia ainakin päällepäin , eikä heistä koskaan kuullut puhuttavan muuta kuin hyvää. Ja he olivat myös aidosti ystävällisiä ja mukavia.
Kerran eräs vanhin antoi hyvän neuvon ongelman ratkaisuun , nimittäin että "älä edes mene lähelle sitä rajaa , joka erottaa maailman ja jehovan järjestön, niin ongelmia ei edes tule ratkaistaviksi".
Ongelma on tietysti omatunto , joka on kaikilla ihmisillä hieman erilainen ja johtaa usein siihen päätelmään että kyl määki tän jutskan voin tehä , kun toikin kerran teki sen.
Olen jopa kuullut erään AP:n sanovan kerran , kun hän katsoi telkasta kaikkea mitä maailmallisetkin katsovat, että "yksi hyvä konsti tietää , mitä kannattaa katsoa ja mitä ei - on kysyä itseltään ,että katsoisiko Jeesus tämän ohjelman".
Ilmeisesti hänen Jeesuksensa tykkäsi katsella hyvin laajalla kirjolla olevia ohjelmia ja elokuvia , koska tämä AP kävi paljon elokuvissakin katselemassa - ei aina niin Teokraattisia elokuvia.
Mutta kyllä se vanhin virkkoi asiaa siinä mielessä , että jos ei mene ollenkaan lähellekään maailman rajaa , niin pysyy paremmin aivopestynä ja epäilykset eivät ala silloin vaivaamaan ja on sitä kautta onnellisempi , jopa yli-onnellinen. Ja ah...saa omistaa sitten aina niin ihanan tuijottavan hurmos katseen silmissään.
Muistan huvittuneena , kun järjestö ensimmäisen kerran julkaisi videonauhan järjestöstä , niin seurakuntalaiset aina ylistivät sitä nauhaa ja ne joilla ei vielä ollut videoita silloin , hankkivat heti sellaisen.
Ja sitä videota sitten muka näytettiin kentällä ihmisille ja sitä katsottiin uudestaan ja uudestaan (höpö höpö)...
Appiukkokin siitä videosta aina höpötti , ja suuttui niinku everstiluutnantti kun kerran tyttönsä yritti salaa ajastaa videon nauhoittamaan Kauniita ja Rohkeita.Joo sano,ett hän repii johdot irti seinästä , jos semmosta aletaan tehdä. No kuitenkin ne tytöt jo kohta nauhoittelivat Salkkareitakin vielä lisäksi... :lol:
Täytyy kyllä todeta , että yhden perheen tunsin Iistä ,joka oli todella teokraattinen , he olivat aika askeettisia esim. katsoivat telkasta vain ykkös ja kakkos kanavaa , koska kolmosella oli niin paljon houkutuksia. He olivat kaikessa nuhteettomia ainakin päällepäin , eikä heistä koskaan kuullut puhuttavan muuta kuin hyvää. Ja he olivat myös aidosti ystävällisiä ja mukavia.