Kirjoittaja Vieras » 27.09.2010 17:39
Tää tapaus ei ole mielestäni JT-ohjesääntöjen mukaista ollenkaan.
Kävin itse kyllä monenkin kiinnostuneen (=ovenavaajan) ovella useampaan kertaan häiriköimässä, mutta aina kohteliaan väliajan jälkeen ja jos ei vastakaikua tullut, jätin käynnit. Nämä muutamat paikat silti kommentoivat, että "koko ajan ramppaatte ovella". Yksi ovenavaaja ilmoitti jo kahden käynti kerran jälkeen ilmoittaneensa ovensa Beteliin "kieltopaikaksi". Nämähän merkitään aluekortteihin "älä käy" -tyyliin.
Kävin ovilla itsepintaisesti, koska halusin pitää tutkisteluja, sillä ne oli salilla ilmoitettu käyntien tavoitteeksi. Vaikka sitten ovenrakotutkisteluja, jos ei muuta. Ja lehtien menkkiä. Ja voi sitä, joka kohteliaisuudesta otti lehdet: heti tuli uusintakäyntejä ovelle. Ylös merkittiin, mitkä lehdet annettiin ja mistä puhuttiin.
Jos ovella oli alkkis/narkkari/mielenterveyspotilas tai sitten vaikka muuta etnistä alkuperää, oltiin tavallista röyhkeämpiä. Näihin paikkoihin pääsi helpommin "sisälle" ja siellä voitiin paremmuudentunnetta ylläpitäen "keskustella" uskonasioista. Myös ne, joilta oli läheinen kuollut viime aikoina kuuluivat siihen kategoriaan, joka kuunteli herkemmin.
Eräällä ovella tuli vastaan tavattoman vihainen mies, joka ihan huusi, että "näitä lehtiä ei tänne". Ihmettelin käytöstä, sillä koin olevani hyvällä asialla ja että "kiitos ei" olisi riittävä tapa reagoida. Valtakunnansaliopetuksessa "maailmallisten" kerrotaan olevan röyhkeitä, vihaisia, kovakorvaisia ym. ja että heidän käytöksestään ei tarvitse välittää, kun heillä ei ole yleisiä käytöstapoja. Myöhemmin olen huomannut, että JT:t ovat ystävällisiä, mutta että juuri heiltä usein puuttuvat käytöstavat ja kommunikointi menee aina uskonnon tutputtamiseksi. Normaalisti kukan ei mene toisten oville kertomaan uskonnostaan ja käännyttämään. Koko kenttätyö on vain osa maailmanlaajuista kirjallisuuden ja lahkouskonnon markkinointia ja markkinamiehen on aina oltava vähän röyhkeä. Helpointa saalista ovat ne, jotka eivät osaa sanoa "ei" riittävän jämäkästi ja saada käsittämään, että asia ei kiinnosta.
On paljon kysymyksiä Phu perustellen -kirjan ulkopuolelta, joilla voi saada ovellakävijät itsekin ajttelemaan ja tehdä palveluksen heille.
Tää tapaus ei ole mielestäni JT-ohjesääntöjen mukaista ollenkaan.
Kävin itse kyllä monenkin kiinnostuneen (=ovenavaajan) ovella useampaan kertaan häiriköimässä, mutta aina kohteliaan väliajan jälkeen ja jos ei vastakaikua tullut, jätin käynnit. Nämä muutamat paikat silti kommentoivat, että "koko ajan ramppaatte ovella". Yksi ovenavaaja ilmoitti jo kahden käynti kerran jälkeen ilmoittaneensa ovensa Beteliin "kieltopaikaksi". Nämähän merkitään aluekortteihin "älä käy" -tyyliin.
Kävin ovilla itsepintaisesti, koska halusin pitää tutkisteluja, sillä ne oli salilla ilmoitettu käyntien tavoitteeksi. Vaikka sitten ovenrakotutkisteluja, jos ei muuta. Ja lehtien menkkiä. Ja voi sitä, joka kohteliaisuudesta otti lehdet: heti tuli uusintakäyntejä ovelle. Ylös merkittiin, mitkä lehdet annettiin ja mistä puhuttiin.
Jos ovella oli alkkis/narkkari/mielenterveyspotilas tai sitten vaikka muuta etnistä alkuperää, oltiin tavallista röyhkeämpiä. Näihin paikkoihin pääsi helpommin "sisälle" ja siellä voitiin paremmuudentunnetta ylläpitäen "keskustella" uskonasioista. Myös ne, joilta oli läheinen kuollut viime aikoina kuuluivat siihen kategoriaan, joka kuunteli herkemmin.
Eräällä ovella tuli vastaan tavattoman vihainen mies, joka ihan huusi, että "näitä lehtiä ei tänne". Ihmettelin käytöstä, sillä koin olevani hyvällä asialla ja että "kiitos ei" olisi riittävä tapa reagoida. Valtakunnansaliopetuksessa "maailmallisten" kerrotaan olevan röyhkeitä, vihaisia, kovakorvaisia ym. ja että heidän käytöksestään ei tarvitse välittää, kun heillä ei ole yleisiä käytöstapoja. Myöhemmin olen huomannut, että JT:t ovat ystävällisiä, mutta että juuri heiltä usein puuttuvat käytöstavat ja kommunikointi menee aina uskonnon tutputtamiseksi. Normaalisti kukan ei mene toisten oville kertomaan uskonnostaan ja käännyttämään. Koko kenttätyö on vain osa maailmanlaajuista kirjallisuuden ja lahkouskonnon markkinointia ja markkinamiehen on aina oltava vähän röyhkeä. Helpointa saalista ovat ne, jotka eivät osaa sanoa "ei" riittävän jämäkästi ja saada käsittämään, että asia ei kiinnosta.
On paljon kysymyksiä Phu perustellen -kirjan ulkopuolelta, joilla voi saada ovellakävijät itsekin ajttelemaan ja tehdä palveluksen heille.