Kirjoittaja Bunica » 12.10.2010 15:50
Kiitokset minunkin puolestani!
Jäin ihmettelemään sitä, miten lujassa lapsena opitut asiat ovat. Michaelilla, joka on jo parikymmentä vuotta ollut vapaa järjestön mielenhallinnasta, maanjäristysten ja muitten isojen onnettomuuksien sattuessa joskus käy mielessä ajatus, että josko siinä Totuudessa sittenkin olisi ollut jotakin totta. Toinen juttu, mitä ihmettelin, on se kokemusten ja tuntemusten samankaltaisuus riippumatta maasta, paikkakunnasta, kielestä, kulttuurista, sukupuolesta jne. JT-järjestö 'kloonaa' ihmiset tehokkaasti. Lohdullista oli se, että vaikka eron/erottamisen jälkeen saattaa olla hyvinkin vaikea pitää elämänsä kasassa, vähitellen kaikki alkaa seljetä, joskin siihen voi kulua useita vuosia. Mutta toivossa on hyvä elää!
P.S. Toivosta puheen ollen: JT:t tuntuvat luulevan, että meidän exien elämä on hirvittävän toivotonta. Eihän se niin ole! Monet meistä uskovat oikeudenmukaiseen Jumalaan ja siihen, että hänellä on jotakin parempaa varattuna (huom! jt-mäinen ilmaus) kuoleman jälkeen, ehkä taivas, ehkä paratiisimaa. He vain eivät enää usko, että VT-seuralla tai Jt:lla on mitään portinvartijan roolia tuossa Jumalan suunnitelmassa. Itse en oikein tiedä uskoako Jumalaan vai ei, en kuitenkaan usko enää Jt:n jumalaan, joka minun mielestäni on epäoikeudenmukainen ja arvaamaton. Tuo uskon puute ei kuitenkaan tee minun elämästäni toivotonta, koska näen nykyisen ihmiselämän täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Ja tämä nykyinen elämä on takuuvarmasti totta toisin kuin Jt:n odottama paratiisimaa - siitähän ei ole vielä mitään näyttöä.
Kiitokset minunkin puolestani!
Jäin ihmettelemään sitä, miten lujassa lapsena opitut asiat ovat. Michaelilla, joka on jo parikymmentä vuotta ollut vapaa järjestön mielenhallinnasta, maanjäristysten ja muitten isojen onnettomuuksien sattuessa joskus käy mielessä ajatus, että josko siinä Totuudessa sittenkin olisi ollut jotakin totta. Toinen juttu, mitä ihmettelin, on se kokemusten ja tuntemusten samankaltaisuus riippumatta maasta, paikkakunnasta, kielestä, kulttuurista, sukupuolesta jne. JT-järjestö 'kloonaa' ihmiset tehokkaasti. Lohdullista oli se, että vaikka eron/erottamisen jälkeen saattaa olla hyvinkin vaikea pitää elämänsä kasassa, vähitellen kaikki alkaa seljetä, joskin siihen voi kulua useita vuosia. Mutta toivossa on hyvä elää!
P.S. Toivosta puheen ollen: JT:t tuntuvat luulevan, että meidän exien elämä on hirvittävän toivotonta. Eihän se niin ole! Monet meistä uskovat oikeudenmukaiseen Jumalaan ja siihen, että hänellä on jotakin parempaa varattuna (huom! jt-mäinen ilmaus) kuoleman jälkeen, ehkä taivas, ehkä paratiisimaa. He vain eivät enää usko, että VT-seuralla tai Jt:lla on mitään portinvartijan roolia tuossa Jumalan suunnitelmassa. Itse en oikein tiedä uskoako Jumalaan vai ei, en kuitenkaan usko enää Jt:n jumalaan, joka minun mielestäni on epäoikeudenmukainen ja arvaamaton. Tuo uskon puute ei kuitenkaan tee minun elämästäni toivotonta, koska näen nykyisen ihmiselämän täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Ja tämä nykyinen elämä on takuuvarmasti totta toisin kuin Jt:n odottama paratiisimaa - siitähän ei ole vielä mitään näyttöä.