suikki kirjoitti:No kun kesä tulee, en enää häpeile sitä, että istun keskellä kaupunkia terassilla juomassa tuopin olutta.. joka ennen tietenkin oli aivan liian noloa ja melkein kiellettyä..
Metka tuo kahtiajakoinen suhtautuminen alkoholiin. Terassilla nautittu kalja on syntisempi kuin sama kama kotiin ostetussa kaljakopassa. Olen kuullut useita kertomuksia siitä kuinka jehovantodistajat käyvät palvomassa silmää vieraan paikkakunnan viinakaupassa.
Samoin alkoholinkäyttöön puuttumisen taso ja tyyli on täysin riippuvainen vanhimpien omasta asenteesta alkoholiin. Eräässä tämän aiheen keskusteluketjussa oli kaksi äärilaidan kokemusta. Toinen kirjoittaja kertoi pyytäneensä apua alkoholiongelmaansa, jolloin vanhimmat pitivät hienona asian myöntämistä ja siinä apu. Toinen taas kertoi jossain aamutapaamisessa maininneensa kevyesti, että ei ole ihan sataprosenttinen kunto edellisen illan jäljiltä ja sai vakavan puhuttelun asiasta. Tulee mieleen pari otetta ajalta, jolloin hengellisyyteni oli kukassaan, tosin jälkimmäisen kohdalla ura oli jo laskujohteinen. Tämä ensimmäinen tuo minulle mieleen silmänpalvonta-asenteen, joka on toki eräs Vt-seuran käyttövoima:
“Or at a social gathering one may stop just short of drunkenness but still have imbibed enough to create an unfavorable impression. How much better to deny oneself a little and so leave a good impression on others!” (w61 Sept. 1 p. 542)
Tästä taas tulee mieleen muisto, että sanakirjasta oli tarkistettava 'imbibed'-sanan merkitys:
“A person may not be drunk, but still he may have imbibed too much if he becomes talkative or sleepy.” (w69 Aug. 1 p. 461)
Tämän jälkimmäisen kanssa jään miettimään miten muista syistä aiheutuvaan puheliaisuuteen tai väsymykseen tulee suhtautua. Siis jos nimenomaan nuo ominaisuudet itsessään ovat pahasta.
[quote="suikki"]No kun kesä tulee, en enää häpeile sitä, että istun keskellä kaupunkia terassilla juomassa tuopin olutta.. joka ennen tietenkin oli aivan liian noloa ja melkein kiellettyä..[/quote]
Metka tuo kahtiajakoinen suhtautuminen alkoholiin. Terassilla nautittu kalja on syntisempi kuin sama kama kotiin ostetussa kaljakopassa. Olen kuullut useita kertomuksia siitä kuinka jehovantodistajat käyvät palvomassa silmää vieraan paikkakunnan viinakaupassa.
Samoin alkoholinkäyttöön puuttumisen taso ja tyyli on täysin riippuvainen vanhimpien omasta asenteesta alkoholiin. Eräässä tämän aiheen keskusteluketjussa oli kaksi äärilaidan kokemusta. Toinen kirjoittaja kertoi pyytäneensä apua alkoholiongelmaansa, jolloin vanhimmat pitivät hienona asian myöntämistä ja siinä apu. Toinen taas kertoi jossain aamutapaamisessa maininneensa kevyesti, että ei ole ihan sataprosenttinen kunto edellisen illan jäljiltä ja sai vakavan puhuttelun asiasta. Tulee mieleen pari otetta ajalta, jolloin hengellisyyteni oli kukassaan, tosin jälkimmäisen kohdalla ura oli jo laskujohteinen. Tämä ensimmäinen tuo minulle mieleen silmänpalvonta-asenteen, joka on toki eräs Vt-seuran käyttövoima:
“Or at a social gathering one may stop just short of drunkenness but still have imbibed enough to create an unfavorable impression. How much better to deny oneself a little and so leave a good impression on others!” (w61 Sept. 1 p. 542)
Tästä taas tulee mieleen muisto, että sanakirjasta oli tarkistettava 'imbibed'-sanan merkitys:
“A person may not be drunk, but still he may have imbibed too much if he becomes talkative or sleepy.” (w69 Aug. 1 p. 461)
Tämän jälkimmäisen kanssa jään miettimään miten muista syistä aiheutuvaan puheliaisuuteen tai väsymykseen tulee suhtautua. Siis jos nimenomaan nuo ominaisuudet itsessään ovat pahasta.