Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 21.11.2010 19:23
Vieras kirjoitti:Kommentti oli kohdistettu sellaiseen ajatukseen, että jos vain sellainen joka ehdottomasti kieltää henkivaltojen olemassaolon, on ns. järkevä ihminen, niin silloin se johtaa tuohon päätelmään jonka mukaan suurin osa ihmisistä ei ole ns. järkeviä. Tietenkään se ei ole niin.
Hyvä, että tarkensit. En taida olla aivan parhaimmillani tänään.
Ajatellanpa lapsia. Heidän keskuudestaan en mitään paranormaalia ole kohdannut. Asia muuttuu vallan toiseksi,kun kysymykseen tulee pelottelu, mikä tahansa. Lapsen mielikuvitus on valtava, lähes ääretön. Aikuisen ihmisen pelko tarttuu helposti lapseen. Mummoni (hoitajani) pelkäsi ukkosta ja meni piiloon komeroon. Samoin hän pelkäsi pimeää. Siihen olikin sota-aikana syytä, mutta pimeän pelko jäi hänelle päälle, vaikka rauha olikin koittanut. Pelkäsin siis ukkosta ja painuin peiton alle piiloon. Myös pimeää pelkäsin ja siinä piileviä ties mitä kauhuja. Aikuinen voi käyttäytymisellään tartuttaa lapseen täysin aiheettomia pelkoja.
Eräs pelon aihe olivat jotkut satukirjat, kuten se Babar-Norsu-kirja, missä tämä kuoli syötyään kärpässientä. Kärpässieniä en pelännyt, kuolemaa kyllä. Liittyi senaikaiseen kehitysvaiheeseeni. En voinut sietää mainittua kirjaa, koska se lisäsi pelkoani. Kirja laitettiin pois, mutta en kyennyt tuomaan ilmi pelon aihetta. Pieneltä lapselta puuttuvat sanat.
Nyt, luettuani kirjan "Opimme Suurelta Opettajalta", jonka Seura ystävällisesti on lastenlukemistoksi tarkoittanut, katson tämän sisältävän ainesta, mikä ei missään tapauksessa sovellu lapsille luettavaksi, ellei varta vasten halua saattaa lastaan pelokkaaksi. Mm. näin nämä demonit saattavat tarttua ja säilyä mielssä pitkäänkin. Kun tällaista demonikammoa aina sopivin välein muistetaan ylläpitää ja kasvatta, ei siitä irtipääsy ole kovinkaan yksinkertainen asia ja pelkällä olankohautuksella sivuutettavissa edes aikuisiällä.
[quote="Vieras"]Kommentti oli kohdistettu sellaiseen ajatukseen, että jos vain sellainen joka ehdottomasti kieltää henkivaltojen olemassaolon, on ns. järkevä ihminen, niin silloin se johtaa tuohon päätelmään jonka mukaan suurin osa ihmisistä ei ole ns. järkeviä. Tietenkään se ei ole niin.[/quote]
Hyvä, että tarkensit. En taida olla aivan parhaimmillani tänään.
Ajatellanpa lapsia. Heidän keskuudestaan en mitään paranormaalia ole kohdannut. Asia muuttuu vallan toiseksi,kun kysymykseen tulee pelottelu, mikä tahansa. Lapsen mielikuvitus on valtava, lähes ääretön. Aikuisen ihmisen pelko tarttuu helposti lapseen. Mummoni (hoitajani) pelkäsi ukkosta ja meni piiloon komeroon. Samoin hän pelkäsi pimeää. Siihen olikin sota-aikana syytä, mutta pimeän pelko jäi hänelle päälle, vaikka rauha olikin koittanut. Pelkäsin siis ukkosta ja painuin peiton alle piiloon. Myös pimeää pelkäsin ja siinä piileviä ties mitä kauhuja. Aikuinen voi käyttäytymisellään tartuttaa lapseen täysin aiheettomia pelkoja.
Eräs pelon aihe olivat jotkut satukirjat, kuten se Babar-Norsu-kirja, missä tämä kuoli syötyään kärpässientä. Kärpässieniä en pelännyt, kuolemaa kyllä. Liittyi senaikaiseen kehitysvaiheeseeni. En voinut sietää mainittua kirjaa, koska se lisäsi pelkoani. Kirja laitettiin pois, mutta en kyennyt tuomaan ilmi pelon aihetta. Pieneltä lapselta puuttuvat sanat.
Nyt, luettuani kirjan "Opimme Suurelta Opettajalta", jonka Seura ystävällisesti on lastenlukemistoksi tarkoittanut, katson tämän sisältävän ainesta, mikä ei missään tapauksessa sovellu lapsille luettavaksi, ellei varta vasten halua saattaa lastaan pelokkaaksi. Mm. näin nämä demonit saattavat tarttua ja säilyä mielssä pitkäänkin. Kun tällaista demonikammoa aina sopivin välein muistetaan ylläpitää ja kasvatta, ei siitä irtipääsy ole kovinkaan yksinkertainen asia ja pelkällä olankohautuksella sivuutettavissa edes aikuisiällä.