Veljesseura.org

Punainen hei.

Ensinnäkin kiitos siitä, että kirjoitit ongelmistasi tälle palstalle. Et ole ainoa, joka kärsii tasapainon järkkymisestä. Avoimen tilityksesi myötä voi moni muu huokaista helpotuksesta havaittuaan, ettei olekaan vastaavien ongelmiensa kanssa yksin. Avoimuudellasi kannustat muitakin olemaan avoimia ja siten rehellisiä.

On ikävä sanoa, mutta Jt-uskonto on monien kohdalla teatteria. He elävät kaksoiselämää. Teoreettista ihanne-elämää ja arkista käytännön elämää. Ei ole kieltäminen, etteikö puheissa ja kirjoituksissa maalailtu ihanne-elämä olisi tavoittelemisen arvoista. Mutta unohdetaan, että me olemme kuitenkin vain tällaisia vajavaisia ihmisiä monine puutteinemme ja vikoinemme. Me emme yksinkertaisesti kykene siihen ihanne-elämään, jollaiseksi Jehovan todistajien elämä kuvataan. Ulospäin kaikki haluavat kuitenkin antaa sellaisen kuvan, kuin he kykenisivät elämään tätä ihanne-elämää. Tämä tilanne johtaa väistämättä ulkokultaisuuteen, siihen mistä uskovaisia kautta aikojen on syytetty.

Myös moni ei todellisuudessa lainkaan ymmärrä Jehovan todistajien teologiaa. He tyytyvät siihen, että heidän opettajansa ajattelevat heidän puolestaan. Omaa omaatuntoakaan heillä ei enää ole, vaan omantunnon ääni pitää lukea Seuran julkaisuista. Omatunto kielsi käyttämästä verta missään muodossa vielä jokunen vuosi sitten, mutta nyt samainen omatunto sallii veren talteenoton, tiettyjen aineosien käyttämiseksi.

Haluan tällä vain sanoa sinulle, että niin vanhempasi kuin muutkin Jehovan todistajat ovat uhreja. Heidän mielensä on kaapattu ja sitä manipuloidaan niin voimakkaasti, etteivät he kykene pääsemään tästä lumouksesta vapaaksi omin voimin. He tarvitsevat apua, aivan kuten sinä, joka olet joutunut entisen elämäsi ja edessä olevan uuden elämäsi rajavyöhykkeelle.

Älä hylkää vanhempiasi, he tarvitsevat sinun apuasi aivan kuten sinäkin heidän lapsenaan tarvitset heidän rakkauttaan. Sen sijaan, että vakuuttaisit koko ajan itsellesi olevasi huono ja ongelmainen ihminen, opi ymmärtämään, että se mitä olet kokenut, on osa normaalia ihmiselämää, joka lopulta opettaa meille arvokkaita elämänarvoja. Ota opiksi virheistäsi. Keskity omien ongelmiesi sijasta auttamaan vanhempiasi, olemalla heille hyvä ja huomaavainen. Älä sorru riitaisiin väittelyihin. Vetoa rehellisyyteen ja aitoon haluun tehdä sitä mikä on oikein. Vain aito rehellisyys avaa oikean suhteen Jumalaan ja siten saa aikaan hyvän omantunnon ja mielen tasapainon.

Hienoa, Punainen!

Heips vaan kaikille taas, olen pienen tauon jälkeen palannut entistä ehompana. Olen selvittänyt välit vanhempiini lopullisesti ja kertonut, ettei minulla ole koskaan aikomustakaan palata takaisin JT:n pariin. He hyväksyvät asian ja minut sellaisena kuin olen. Riippuvuuteeni olen hakenut apua ja saanut sitä. Huonon ukkelin jätin ja sain paremman tilalle Tämä vain niin kuin kannustimena kaikille, jotka vielä kamppailevat jossain siellä syvissä vesissä, pintaan voi päästä ja täällä on supermukavaa!!!

Kiitos tälle palstalle vertaistuesta ja siitä, että se sai pelkoni katoamaan. Monet ovat puhuneet esim. Harmagedon -aiheisista unista, joita minullakin oli. Ei ole enää, en usko siihen enkä tiedä uskonko Jumalaankaan. Hienoa olla vapaa kahleista. Tiedän, että tämä on ainoa elämä mitä minulla on ja että tämä on hyvää elämää. En ole enää edes katkera, tässähän on koko elämä vielä edessä. En aio läheisilleni heidän uskoaan morkata, koska he antavat minunkin olla sitä mitä olen. täytyy sanoa, että sinä aikana kun olin "rakastavassa" järjestössä, niin elämäni meni syöksykierteessä kohti pohjaa. Sitten pääsin irti, mutta napanuora jäi leikkaamatta. Sitten kun sain senkin hoidettua, niin hain apua "maailmallisilta" tahoilta ja ne toimivat, toisin kuin esim. komiteakäräjät tai viivaaminen. Taidan alkaa uskoa uudestisyntymiseen

MUOKS. Lisäys: Ja ei ole enää huono omatunto tavallisista ihmisen elämään kuuluvista asioista, se on se suurin helpotus.

""vuosikymmeniä toiminut tietyllä tavalla, eikä sinulla ole varmuutta siitä että tekisit jotain ehdottomasti väärin, on aika vaikea muuttaa suuntaa."" -Virheet vääryydet ja erehdyksett tulisikin tuoda esiin ja esiintuoda lahkon jättäneet ja parantuneet olot, www.veljesseura.

Tietenkin siinä joillakin on paremmat edellytykset kuin toisella kuten vaikkapa laulannassa taikka vitsinkerronnassa, yksi avainasia voisi toisto, mutta kyllä työ tekijäänsä kiittää

..

Lapsia varmaan tulee vain vahingossa, kun ei tiedetä että kun pippeli menee pimpsaan, niin sieltä voi sitten tupsahtaa joku ulos 9 kuukauden kuluttua...

Kiitos edelleen kaikille kommenteista, tämä on tosiaan tie, jonka kanssa ei voi kiirehtiä eikä sitä voi sulkea pois mielestään, kuten olen jo oppinut. Tämä on ihan loistava kanava avautumiseen, en halua edelleenkään yksilöitä haukkua, kun he ovat JT:ssä, vaan sitä miten mustavalkoista kaikki on. Muistan esimerkiksi oman äitini kertoneen, että hän kääntyi JT-uskoon, kun kerrottiin että hänen juuri syntynyt lapsensa jotuuu pian korppien ruoaksi. Just. Äiti sitten sai isänkin mukaan. Ja kyllähän ne onnellisiltä tuntuu, mut mulle ei sovi niin yksinkertainen elämä. Ja siihenhän ne on vähän pettyneitä, mä olen ylpeä, vaadin paljon, odotan paljon. "Materialistiset" asiat on mulle tärkeitä. Kaikista koomisinta on se, että kun edelleen dokailen jonkun verran esim. mun joiden perheenjäsenten kanssa, niin ne on niin hellurei illalla, mut aamulla niin paskana. Mä taas oon, että mitä sitten, oli hauskaa, that's it. Hirveä katumus päälle aina kaikesta hauskasta ja sitten perutaan kaikki mitä ollaan sovittu edellisenä iltana, kun se on niin syntistä.

Miksi maailmanlopun saarnaajat ylipäänsä tekevät lapsia? Kasvatetaan lisää värväreitä järjestöön, jotta saadaan mahdollisimman moni pelastettua? Ei kai sellainenkaan kovin loogista olisi. Mutta lahkon opetushan on tämä, ettei ole mitään mieltä missään muussa paitsi Jehovan työssä.

Rohkea mutta oikea toki olisi sanoa että ottavat lahkossa puheeksi että eivät hanki lapsia, käyttävät ehkäsivälineitä, koska tuotetaan vain tarpeetonta tuskaa ihmisille sillä että opetetaan hänelle lapsuusajan että huomenna tulee maailmanloppu. Lahkon eläkeläiset ovat maailmanlopun puuttumisesta pettynyttä väkeä, vaikka kehuvat että lahkossa kannatti elämä elää, julistaen huomisen maailmanloppua ja värväten uusia julistajia.

Mä palaisin sun "valtakuntaan" eli niihin opintoihin. Omasta kokemusestani - ehkä samankaltaisista kuin sinulla on - lapsuuden koulumenestys oli itsestäänselvyys, josta ei kehuja jaeltu. Hyvät numerothan olivat vain seurausta siitä, että oli oppinut kuuntelemaan (=istumaan hiljaa), lukemaan ja alleviivaamaan oikeat vastaukset (täytyi olla kyllä tosi yksinkertainen jos ei muka "osannut") jt-kokousten treeneissä jne. Mutta oikea opiskeluhan olikin sitten hapatusta, johon ei kannustettu.. sitähän ei tulevaisuudessa mihinkään tarvittaisi.

Omalla kohdallani jt-äiti ja ei-jt-isä aiheuttivat ristiriidan, jossa oikein tekeminen oli välillä mahdotonta. Useimmiten pidin viisaimpana vaieta.. ja itse asiassa huomasin, ettei minusta oltu juurikaan kiinnostuneita - ei kotona eikä seurakunnassa - niin kauan kuin olin se kiltti tyttö, joka nöyränä toimi kuten kuuluikin. Pidin suuni kiinni seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohteeksi jouduin - sehän olisi ollut oma syyni kuitenkin. Nyökkäsin, kun tienraavajaveli valehteli vanhemmilleen useaan otteeseen siitä missä oli ollut ja mitä tehnyt (eli ollut julistustyössä kanssani, vaikka oli oikeasti ihan jossain muualla) jne. näitä riittäisi.

Kun minun sitten erotettiin moraalittomasta käytöksestä (joka oli siinä vaiheessa täysin harkittu teko jt-porukasta eroon pääsemiseksi) myös perheeni ilmoitti minulle etten ole enää heidän tyttärensä. Siinä sitten katosi reilu kaksikymmentä vuotta omasta historiastani ja minä siitä historiasta. Koville otti, mutta hetkeäkään en ole tuota katunut. Surullinen olen joskus ollut.

Vuosien jälkeen olemme olleet vanhempieni kanssa tekemisissä jonkin verran, mutta kovin normaaliksi suhdettamme ei voi kuvata. Ajattelen nykyisin, että he tekivät mitä ilmeisemmin parhaansa niillä eväillä mitä heillä oli lastenkasvatukseen. Kuten jossakin aikaisemmin todettu: mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta miten se vaikuttaa tulevaisuuteen, niin siihen voi yrittää omalla asennoitumisellaan vaikuttaa.

Niin, opiskelustahan minun piti puhua. Tuolta edellä kuvatulta taustaltani olin saanut itsestäni käsityksen, että olen tyhmä ja yksinkertainen ihminen, joten opiskelua en ollut osannut oikeasti edes ajatella. Kunnes sitten elämän tyrskeissä olin pakotettu uudelleenkoulutukseen. Ja niin siinä sitten kävi, että tänä päivänä olen asiantuntijatehtävissä melko suuressa organisaatiossa. Jokaisella työpaikalla on omat ongelmansa, mutta jaksan yhä uudelleen hämmästyä sitä, että miten täällä arvostetaan minua, työtäni, ajatuksiani, osaamistani ja ominaisuuksiani. Ja nyt, uudelleen hakeuduttuani tänä syksynä yliopisto-opintoihin, odotan innolla miten mm. psykologian opinnot mahtavatkaan avartaa näkemyksiäni.

Toivotan sinulle jaksamista. Tartu siihen hyvään, mitä elämässäsi on, ja keskity siitä ilon ja onnistumisen kokemusten saamiseen. Jos voit mielessäsi harkita anteeksiantoa (itsellesi, vanhemmillesi), niin pyri siihen - edes jossain vaiheessa. Se voi helpottaa. Asioiden ja kokemusten työstö vaatii aikaa. Välillä menee paremmin ja välillä taas vihaa pukkaa pintaan. Minulla meni parikymmentä vuotta. Onneksi sinä olet löytänyt tämän yhteisön. Minulla meni siihenkin aikaa valitettavan kauan. Halaus!

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:

lavanpalvelija kirjoitti:
... totuudenhan pitäisi viedä ihmistä parempaan suuntaan , eikä huonompaan.

Jarkke, minusta tuntuu, että joka kaapista löytyy jos jonkinmoista luurankoa kun rupee penkoon.

On hienoa kun sä oot selvinny mankelin läpi niin mainiosti. Sä toimit jonkinlaisena toipumismannekiinina, susta imee kaikki energiaa.

lavanpalvelija kirjoitti:
... mutta he ovat täysin ymmällään, heillä ei ole yksinkertaisesti välineitä käsitellä tilannetta.

Joo , mää muistan itsestäni semmoisen asian , että kun mun veli teki itsarin niin minä olin täysin ymmälläni kauan aikaa , että miten se voi olla mahdollista ja että totuudenhan pitäisi viedä ihmistä parempaan suuntaan , eikä huonompaan.

Isä sanoi mulle sitten , että tiedätkö , että tuo uskonto josta saarnaat niin se ei sovi välttämättä kaikille ihmisille , vaikka se sinulle sopisikin. Menin vain entistä enemmän ymmälleni ja ajattelin että miten se voi olla mahdollista, kun Jehovan vaikutuksen täytyisi mielestäni olla parantavaa ihmiselle.

Mutta olin todella ymmälläni, ja se vaivasi minua niin , että usko minussa alkoi hiljalleen murentua ja kun näin seurakunnassa vielä lisääkin masentuneita , niin tajusin että tämähän on aivan jotenkin ihmeellistä.

Eräskin masentunut oli langennut uudestaan tupakinpolttoon ja kun ei tietyssä ajassa voinut sitä lopettaa , hänet erotettiin ja hän joutui mielisairaalaan. Jehovan oppien noudattamisvelvollisuus mene aina yksilöiden ihmisyyden yli. Yksilö ei paina mitään , niitä saadaan aina uusia , vaikkakin harvoin . Tuo entinen joutaa pois tuottamasta häpeää Jehovan nimelle.

Vieras kirjoitti:""on ollut oma oikeutuksensa"" -Eikä. Mutta he ovat olleet nenästävedettyjä. Kukaan ei halua olla nenästävedetty joka sen jälkikäteen tajuaa.

Oikeutusajatus toki vihlaisee. Tässä on kysymyksessä huomattavasti syvällisemmästä psykodynamiikasta kuin nenästävedosta. Jehovantodistaja vanhemmista löytyy jopa älykkäitä.

Silmänkääntötempuista toipuu välittömästi. Silmänkääntötempun mekanismin kun ymmärtää niin saattaa vilpittömästi ihailla tempuntekijän taitavuutta.

""on ollut oma oikeutuksensa"" -Eikä. Mutta he ovat olleet nenästävedettyjä. Kukaan ei halua olla nenästävedetty joka sen jälkikäteen tajuaa.

RaM kirjoitti:Älä aja vanhempiasi pois. He ovat selvästi oikeista vanhempia jotka rakastavat sinua vaikka et lahkossa enää jaksa mukana roikkua. Tarvitset heidän tukeaan ja apuaan!

Mä olen samaa mieltä. Kuinka hirveältä tuntuukaan ajatus siitä, että vanhempienkin toimilla on ollut oma oikeutuksensa. Näissä jehovantodistaja isissä ja äideissä on käsittämättömän paljon tiettyjä samoja lainalaisuuksia. Yksi usein havaittu ilmiö on ollut joku hylkäämistyyyppinen kokemus, lapsi ei ole saanut kokea riittävästi emotionaalista rakkautta. Turva ja koherenssi on kokonaan absoluuttisesta totuudesta riippuvainen.

Tällaiset vanhemmat saattavat toki aistia lapsen pahan olon ilman itsensä vahingoittamisdemonstraatiotakin mutta he ovat täysin ymmällään, heillä ei ole yksinkertaisesti välineitä käsitellä tilannetta. Jotkut pelkäävät, väistävät ja lykkäävät koko ongelman vanhimpien vastuulle. Mulla on ilmeisesti sinun kanssasi samanikäinen tytär ja sydäntä särkee kuvitella sinun rakastavaa isääsi, missä umpikujassa hän on totuutensa kanssa. Ajattele-- hän tarvitsisi nimenomaan ulkopuolista ohjausta.

Älä aja vanhempiasi pois. He ovat selvästi oikeista vanhempia jotka rakastavat sinua vaikka et lahkossa enää jaksa mukana roikkua. Tarvitset heidän tukeaan ja apuaan!