Veljesseura.org

Muistan jonkun "kampanjoineen" (Leinosen sana) konventin edustalla siitä, etteivät omat vanhemmat puhu hänelle. Pidin tyyppiä kartettavana luopiona ja pyhäinhäväisijänä, kun tuli ihan konventtireitille kärkkymään. Katsoin muualle enkä puhunut mitään. Toimin ohjeiden mukaan ja luulin saavani itse sanktioita, jos puhuisin hänen kanssaan.

Tulipa kartettua hulluina tienraivausvuosina.

Mä en edes muista, oliko joku silloin erotettu... Oma kokemukseni on ollut, että eräs ystäväni (jolla oikeasti on merkitystä) sekä perheeni eivät ole alkaneet tähän sairaaseen karttamis-ohjelmaan. Samoin koska vanhempani erittäin avoimesti viettävät aikaa kanssani ja myös puhuvat minusta, niin kohdatessamme/kohdatessani JT:n puhe jatkuu normaalisti, tosin minä en puhu, kun vituttaa niin paljon. Kerran tosin muistan kun uostuin lähtemään johonkin kokoukseen Hgissä tuttujen kyydissä, niin vanhimman vaimo jutteli minulle (ihana ihminen) niitä näitä. Takapenkiltä kuului heidän lapsenlapsen sähisemänä: Ei sille saa puhua! Siinä menikin mukavasti koko loppumatka.

Johanneksen poika kirjoitti:Tuo erotettu oli entinen vanhin, joka oli kahteen kertaan erotettu alkoholin takia. Ja siihen hän lopulta kuoli; harmi, hyvä ja mukava mies meni hukkaan, Karvian käynyt veli. :shock:

Kaveri oli karvialla todella mukava, aina positiivinen ja kaiken aikaa todellinen ilopilleri, olisi "huutava väääryys" karttaa hänenlaistaan.

Tässä yhteydessä täytyy mainita, että ne veljet (vanhimmat) jotka tuon erotetun veljen alunperin tutustuttivat kotiviinin salaisuuksiin, vetäytyivät pois, kun tämä veli olisi tarvinnut apua. He jättivät hänet "oman onnensa nojaan", kuten vanha suomalainen sanonta kuuluu. :shock:

Tämä onkin se erikoispiirre jehovantodistajuudessa, lopputulema saattaa olla helposti se, että vanhin on mukana erottamassa ryyppykaveriaan.

Vt-ohjeistus aiheuttaa salajuopottelun, mahtaa oletetulla Jehovalla/enkeleillä (Jeesus on kiireinen lopunlopunlopun aikansa kanssa) olla hauskaa seuratessaan vanhinten juopottelupuheita.

En karttanut erotettuja. Se ei ollut minulle ajankohtainen aihe. Tunsin henkilökohtaisesti vain yhden erotetun joka oli vaimoni suvusta, ja kävimme kyllä kylässä siellä kun erotettu oli paikalla. Mutta periaatteessa tiesin, että erotettuja tulee karttaa.

Tuo erotettu oli entinen vanhin, joka oli kahteen kertaan erotettu alkoholin takia. Ja siihen hän lopulta kuoli; harmi, hyvä ja mukava mies meni hukkaan, Karvian käynyt veli.

Tässä yhteydessä täytyy mainita, että ne veljet (vanhimmat) jotka tuon erotetun veljen alunperin tutustuttivat kotiviinin salaisuuksiin, vetäytyivät pois, kun tämä veli olisi tarvinnut apua. He jättivät hänet "oman onnensa nojaan", kuten vanha suomalainen sanonta kuuluu.

Muutama sukulainen oli erotettu ja en todellakaan karttanut. Paria jotka erotettiin, mutta pyörivät silti mukana niin enpä heille mitään puhunut/moikannut.

Tuli tuossa juuri kuultua sukulaiselta kommentointia Jacksonin suhteen, kun oli jossain sen elokuvan 'joutunut' katsomaan..oli kuulemma Thrillerin aikaan lähtenyt sitten muualle. Sitä jaksoi toistella miten 'tuollaista se onkun jättää todistajuuden' ja kuinka vinksahtanut tyyppi on/oli ja kuinka taatusti oli Saatanan ja demonien aikaansaamaa ja ties mitä. Oli oikeestaan ihan sama mitä yritti kommentoida niin se tuli kehäpäätelmänä takaisin tuohon samaan. Edes se että myös ns. tavallisista ihmisistä ja muista julkkiksista löytyy myös kaikkea kummaa ei ollut mitenkään oleellista vaan aina palattiin siihen kuinka tyyppi on ex-jt ja se on kaiken syy. Ja sitten sitä kauhisteli kuinka kaikki muut niin kovasti ihasteli ja kehui sekä elokuvaa että Jacksonia.

Mag Mell kirjoitti:Siis silloin, kun olit vielä mukana järjestössä, kartoitko eronneita/erotettuja aivan kuten oli seurakunnassa opetettu?

Kyllä vaan, vaan tuolloin opetus oli vapaamielisempi, kunhan ei viivannut Värtsyä tjsp.

Vieraas kirjoitti:Amerikan tapa tuntuu olevan että julkimoilla on eri säännöt kuin muilla jiiteilä.

Eurooppa ei tuossa suhteessa taida erota mekanismeiltaan, otetaan esmes vaikka Hank Marvin (toki nykyään vanhin Australiassa).

Luopio? kirjoitti:En karttanut tietoisesti, mutta muistan isäni sanoneen, että Michael Jacksonia ja hänen tuotantoaan pitää kartaa. Seurakunnassamme oli myös eräs hieman vajaalla pakalla pelaava kaveri, joka jäi hanskaamisesta ja pornon katselusta kiinni parikin kertaa. Häntä piti kartella oikein urakalla. eräs kaveri taas oli kuulemma lukenut liikaa raamattua ja seonnut, häntäkin piti karttaa...

Michael Jacksonin karttaminen ei varmaankaan ollut kovin vaikeaa, hän kun ei edes asunut Suomessa. Sen lisäksi että hän asui Amerikan Yhdysvalloissa, hän oli aika irrallaan "tavallisten" Jehovan todistajien todellisuudesta sekä ennen erottamistaan että sen jälkeen. Suosittelen J. Randy Taraborrellin kirjoittamaa elämäkertaa kyseisestä "Jehovan todistajasta". Amerikan tapa tuntuu olevan että julkimoilla on eri säännöt kuin muilla jiiteilä.

Kun omalla kohdalla ei ollut ketään sukulaista erotettuna, niin ei ollut edes kiusausta olla karttamatta. Erotettuja seurakuntatuttuja oli kyllä helppo karttaa ja niitä muutamia kartoinkin, joita oli.
YKSI POIKKEUS on kuitenkin joukussa. Perhetuttavamme vanhin poika (minua paljon vanhempi) joutui aikoinaan alkoholin sekä aineiden käyttäjäksi ja erotettiin. Myöhemmin hän oli päässyt kuiville ja takaisin lahkoon. Muutama vuosi sitten käydessäni kesän konventissa hän tuli luokseni kiitollisena muistelemaan erästä kertaa, kun hänet oli heitetty pamputuksen ja kyynelkaasun kera ulos eräästä kauppakeskuksesta ja olin käynyt tuolloin paikalle tulleena auttamassa hänet hangesta. Olin ollut joskus muulloinkin hänelle ystävällinen kohdatessamme. Kyse oli siitä, että teinipoikana pidin tuota jo aikuista miestä sairaana enkä nähnyt hänen olevan enää oikeustoimikelpoinen tekemisissään. Ystävyyteni oli kuulemma merkinnyt hänelle paljon ja ilmeisesti omalta osaltaan auttanut ryhdistäytymisessä, josta hän on nykyään kiitollinen.
Kaikkien muiden kohdalla niin minun kuin perheeni suhtautuminen oli hyvin jyrkkää. Ilmoittihan isänikin jo pelkästään siitä, kun kuuli etten enää käy kokouksissa (olin kuitenkin virallisesti edelleen lahkon kirjoilla), ettei tarvitse tulla edes hänen haudalleen. Linjamme oli siis hyvin tiukka. Olimmehan Jehovan todistajia.

No , mää olin siinäkin asiassa niin tekopyhä ja teennäisvanhurskas , ett kun erotettu tuli parikin kertaa vastaan , niin en tervehtinyt ja katsoin vieläpä vihaisesti erotettua.
Eikä siinä vielä kaikki , vaikka itse olin sairaan syntinen salaisien paheideni kanssa , niin en tervehtinyt aluksi.

Mutta sitten , kun havahduin tajuamaan oman syntisyyteni ja toivottoman järjettömyyteni, sairauteni ja kaiken sen paskan , niin rupesin vähitellen tervehtimään erotettujakin ja jopa juttelin heidän kanssaan.

Erotetuilta sain toisenlaista näkemystä , joka on vaikuttanut tervehdyttävästi jopa minuunkin.

En. Se erotettu tuttavani olikin Jan Haugland, josta tulikin arkkiluopio. Hän kritisoi "Luomisen tulos"-kirjaa, joka itsellenikin nosti häpeän punan poskille, hänen kritiikkinsä on yhä netissä: http://corior.blogspot.com/2006/02/misq ... -book.html
Sanoin, etten halua puhua hänen kanssaan hänen uskomuksistaan. Hän sanoi, että OK, puhu sitten <mukana olevan todistajan nimi>, sillä hänkin kritisoi vartiotornin opetuksia. Tämän toisen kritiikki kohdistui Ilmestyksen suurenmoinen huiputus-kirjaan.

En karttanut tietoisesti, mutta muistan isäni sanoneen, että Michael Jacksonia ja hänen tuotantoaan pitää kartaa. Seurakunnassamme oli myös eräs hieman vajaalla pakalla pelaava kaveri, joka jäi hanskaamisesta ja pornon katselusta kiinni parikin kertaa. Häntä piti kartella oikein urakalla. eräs kaveri taas oli kuulemma lukenut liikaa raamattua ja seonnut, häntäkin piti karttaa...

Siis silloin, kun olit vielä mukana järjestössä, kartoitko eronneita/erotettuja aivan kuten oli seurakunnassa opetettu?
Tuliko tällaisia tilanteita useampikin, vai esimerkiksi vain yksi? Ovatko tilanteet jääneet miten hyvin mieleen? Harmittaako mahdollinen karttamisasiassa seuralle osoitettu tottelevaisuus nyt jälkikäteen?