Veljesseura.org

Jos pahoinpitelee jonkun fyysisesti, rangaistus odottaa, mutta henkisen kivun aiheuttamisesta pääsee JT-tapauksessa kuin koira veräjästä. Tietysti verikuolemasääntö on joskus merkinnyt eräänlaista itsemurhaa.

Mielestäni tässä liikuskellaan laillisuuden rajamaastossa.

Tunsin taas eilen pettymystä järjestön toimintaan, kun lapseni ei saanut onnitella minua isänpäivänä. Kipu aiheutetaan usein näillä sadistisilla omia sukulaisia väheksyvillä määräyksillä.

Eri virkamiehet ja tuomarit pyrkivät varmasti jaottelemaan asiat niin, että lahkon johto määrää omat asiansa ja sitten jäsenistö saa valita, kokonaan alistuminen taikka sitten kokonaan pois lahkosta.

Kuka sitten vaatisikaan lahkoa tilille siitä että uskonnollinen tapa taikka sääntö olisi lainvastainen ?

USA:ssa on vapautettu lapsia ja kai aikuisiakin pyssyjen kanssa lahkosta, lahkon asunto-kirkko-kiinteistöistä. Lahko on lennättänyt jäseniään Etelä-Amerikan viidakkoon itsemurhaa tekemään, kertaakaan ei muista uutisoidun, että siellä olisi oikeudessa puitu lahkon lainmukaisuutta.

Anteeksi, niin kyllä joidenkin lakien rikkomisesta, oliko itsellään vartiotorniseuralla aikoinaan joskus 1914-1920 juttu yllytyksestä kieltäytymään asepalveluksesta vai mistä sotaan liittyvästä asiasta. Ja lahko itse oli haastajana lukemattomissa käräjöissä kun herra isoherraksi nousi Rutherford, tuomari. Arvaisi että lahko harvemmin voitti ?

Rakisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tulee toimia Suomessa Suomen lain mukaan. Tätähän meillä tulkitaan sitten hyvin laveasti.

Ruotsissa taasen JT:t eivät saaneet valtionavustusta, koska JT:t eivät kannata perusoikeuksia, kuten äänestystä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jaakko Ahvenainen wrote:
11 §
Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos JT:llä on tällainen vapaus Suomen lain mukaan , niin eikö sitä voi mitenkään hyödyntää siinä mielessä että ei joutuisi erotetuksi , jos on eri mieltä Vt-seuran opetuksista "oikeus ilmaista vakaumus" . "omantunnon vapaus".

"Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
Minusta esim. se , että kaikki muut tapetaan Harmagedonissa , paitsi Jehovan todistajat - on omatuntoni vastaista.

Voisiko olla mahdollista voittaa oikeudessa , jos haastaisi.

Aijoo , olimpa tyhmä , oikeushan vaan toteaisi , että nämähän ovat vain uskonasioita , ja jokaisella on oikeus uskoa mitä haluaa , eikä edes vaivautuisi ottamaan asiaa edes käsittelyyn , taitaisivat nauraa oikeustalossa , että kaikkee sitä kuulee.

Oikeen ryhmässä nauraisivat lakimiehet ja koko revohka , joutuis painaan katseensa lattiaan ja kävelemään nöyrästi ulos.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Toinen syy on se , että psykologit antavat saatanallisia neuvoja , kuten esim. "...kannattaa lopettaa uskominen tuohon asiaan , koska se aiheuttaa paljon ahdistusta..."

Monesti päinvastoin. Psykologit eivät aina tajua, että järjestäytynyt uskonto voi aiheuttaa sellaista tuskaa kuin jehovantodistajat ja vanhoillislestadiolaiset. Ns. terve usko on sitten eri asia.

Muuten kirjoitat liiankin täyttä asiaa.

Tässä on vielä sekin ristiriita kaiken päälle, että Jehovan todistaja saattaa kokea , että puhuminen psykologille ongelmistaan tuottaa häpeää Jehovan nimelle , koska tämä psykologi saattaa ajatella että on se tuo jehovantodistajuus huono asia kun siellä tulee ihmiset ahdistuneiksi.

Näin tuo psykologi ei varmaankaan ottaisi hyvää uutista vastaan sitten , kun on nähnyt sen toisenkin puolen mitä jehovantodistajuus aiheuttaa.

Siksi Jehovan todistaja välttää menemistä psykologin pakeille muunmuassa.

Toinen syy on se , että psykologit antavat saatanallisia neuvoja , kuten esim. "...kannattaa lopettaa uskominen tuohon asiaan , koska se aiheuttaa paljon ahdistusta..."

Että Jehovantodistajuus tekee kaikesta avunhakemisestakin erittäin vaikeaa , mutta kun menee tarpeeksi sekaisin , niin sitten on lopulta pakko hakea apua ja kokea epäonnistuneensa Jehovan palvelijana , ja jäljellä on vain tuomion odotus kun on edistänyt Saatanan tarkoitusperiä.

Tosin voi olla että tämän tyylinen ajattelu on äärimmäistä , minulla se oli tallaista ajattelua , mutta olenkin hyvin äärilaita ihminen kaikessa.

Samoin veljelläni ajatukset olivat tällaisia ja hän tappoi itsensä.

Jehovantodistajuus ei todellakaan sovi kaikille.

Perusasia jt:n kannalta on, että hän voisi valtavan hyvin ja parhaimmiten, jos maailma olisi oikeasti sellainen kuin lahko opettaa. Että lahkon ulkopuolisilta saisi vain huonoja vaikutteita mutta lahkon sisältä vain hyviä, että kun ongelmien ilmetessä kaupittelet pari ylimääräistä vartiotornia niin asiat ovat taas aurinkoisimmillaan. Mutta paitsi että niin ei käy, lahkolaisen tulee kuitenkin väittää niin.

Ihminen ei kestä ristiriitaisuutta eikä stressiä liikaa. Mihin käsitykseen lääkäri päätyykään diagnoosin kannalta, että masennus noussut vallitsevaksi taikka että lahkovaatimukset ahdistavat koko mieltä, ellei sitten koe sopeutumattomuutta stressiin.... Alkujuuri on lahko ja siitä tulee päästä eroon

Jos diagnoosi tehdään, eikö silloin ole kysymys sairaudesta (tautiluokituksen mukaan)? Muutoinhan kyse on ehkä "vain" ongelmista?

Lääkitys lienee mahdollinen molemmissa tapauksissa. Psykiatrian historiassa mielenterveyden hoitaminen kuului yhdessä vaiheessa papeille (sairaus = Jumalan rangaistus).

Mieli on ehkä monimutkaisinta, mitä ihmisestä löytyy. Siitä on pidettävä huolta samoin kuin itsestään muutenkin.

Minä olen kärsinyt vakavasta häpeän ja huonommuuden tunteesta läpi elämäni , silloin nuorena aikuisena se oli aivan hirveätä ja jatkuvasti vaan mielessä itsemurha vuodesta toiseen. Mutta on alkanut vähitellen helpottaan , kun on epäsopivan JT-uskonnon karistanut itsensä ympäriltä pois.

Onneks menin reilu 30 vuotiaana lekurille ja sanoin että nyt en enää jaksa , että oon tullu tien päähän. Lekuri sano että , joo suthan viimeks puoli vuotta sitten ongittiin joesta hypotermian vallassa - lukee täällä tietokannassa... pannaan sut erikoissairaanhoitajalle terapiaan ja siitä se paraneminen on pikkuhiljaa tapahtunut vuosien saatossa , kun olen terapioissa kulkenut.

Eräs lääkäri siitä vitsailikin , että on se hyvä , ett meillä on tuo Jarkke täällä Iissä , niin saadaan aina hyvää harjoitusta , kun tulee hälytys ja pitää lähteä Jarkkea pelastamaan.

Asioitten vatvominen terapiassa ja niiden puhuminen pois on auttanut minua kyllä selvästi , ja pahimpina aikoina käytin vähän lääkkeitäkin , nyt ei enää tartte lääkkeitä.

Viina ei sopinut mulle , heitin 2 vuotta sitten viinasten käytön pois.

Nyt on enää tietokone parhaana kaverina , mut sitä en heittäs pois suurin surminkaan , olen sanonutkin toisille jotka on mun yksinäisyyttä ihmetelleet , ett oonhan mä tietokoneen kanssa naimisissa.

""jos potilas osaa hyvin määritellä..."" -joskin lääkäri kyselee ja tekee itse dg:n. Toki tosiaan voi olla hyvä pohtia jo etukäteen niitä esiin tulevia asioita jopa paperille.

Lääkärihän voi kysyä ensin hyvin yleisluonteisesti, mikä hätänä, mitä haluat...

Mikä on tausta, mitkä syyt vaikuttavat ahdistukseesi, mitä pelkäät huomisessa, mikä on elämäntilanteesi

Ja sitten mikä on vaikea kertoa, mitä et oikein osaa tunnistaakaan...

Lääkärillä saattaa olla aikaa vain kovin vähän joten oma selvitys voi olla hyvä nopeuttamassa käsittelyä ja edistämässä asiaa

Kynsilakka kirjoitti:Entäs psykologinen ahdistus, ei varmaan ole sama asia kuin kipu??
Nyt ahdistaa kun veljet on tulossa käymään, keskustelemaan kanssani. Vai olisiko se sittenkin jännitystä eikä ahdistusta? Taitaakin olla pelkkää jännitystä, saas nähdä miten muijan käy, variseeko lakat kynsistä

Psyykkisen ahdistuksen ja kivun välillä ei juuri ole eroa. Tunteiden välisiä eroja on itse joskus kovinkin vaikea erottaa toisistaan. Syyllisyys ja häpeä ovat eri asioita kuten masennus ja suru.
Masennusta voidaan lääkitä, suru on työskenneltävä. Lääketiede on kehittynyt-- jos potilas osaa hyvin määritellä kipunsa ja ahdistuksensa, täsmälääke voi löytyä helpostikin. Uskonnollisen todellisuuden aiheuttamaa ahdistusta lääkitään usein etanolilla, se ei kuitenkaan oppikysymysten aiheuttamia sisäisiä ristiriitoja ratkaise kuin hetkeksi.

Kynsilakka kirjoitti:Njoo, näkökanta tuokin.... Miul on pöytäkoreana ja tarjoillut valmiina, minä ketään ulos heitä. Miehet tykkää hyvästä ruuasta, olen huomannut.. hyvät pöperöt tarjolla. Ja kivempi jutella ruuan äärellä, niin on vähän vapaampi tunnelma.

Että hieman siihen tyyliin, jottas: "Istukaapas nyt poijjaat. Saako olla kahvia vai teetä... ja mikä nyt mieltä painaa, voisinko olla jotenkin avuksi".

Vieras kirjoitti:""Kynsilakka 11.11.2010 13:50 Entäs psykologinen ahdistus, ei varmaan ole sama asia kuin kipu??""

Eikä asiaa eikä heitä tarvitse niin vakavasti ottaa, heittää heiät ulos kun siltä tuntuu.

Njoo, näkökanta tuokin.... Miul on pöytäkoreana ja tarjoillut valmiina, minä ketään ulos heitä. Miehet tykkää hyvästä ruuasta, olen huomannut.. hyvät pöperöt tarjolla. Ja kivempi jutella ruuan äärellä, niin on vähän vapaampi tunnelma.

""Kynsilakka 11.11.2010 13:50 Entäs psykologinen ahdistus, ei varmaan ole sama asia kuin kipu??""

Ahdistus on hyvä sana.

Kokemukset lahkossa ja heitähän on kaksi, lisäksi heidät on opetettu käsitettäviksi jotenkin korkeammalle lahkohierarkiassa.

Ensiksi voi sanoa että te ette ole veljiä vaan lahkolaisia. Sitten että uskontoasiassa on Kynsilakan asiamiehenä Markku Meilo jonka tapaa veljesseuran sivulta, sinne uskontoasia.

Eikä asiaa eikä heitä tarvitse niin vakavasti ottaa, heittää heiät ulos kun siltä tuntuu.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Kynsilakka kirjoitti:Entäs psykologinen ahdistus, ei varmaan ole sama asia kuin kipu??
Nyt ahdistaa kun veljet on tulossa käymään, keskustelemaan kanssani. Vai olisiko se sittenkin jännitystä eikä ahdistusta? Taitaakin olla pelkkää jännitystä, saas nähdä miten muijan käy, variseeko lakat kynsistä

Voithan ottaa kopion tästä ja antaa ensin luettavaksi. Ei kenenkään ole pakko omassa kodissaan tulla jonkun lahkoliikkeen toimesta ojennetuksi, kuulustelluksi tai muuten vain haukutuksi.

Kiitos, otan varmuuden vuoksi kopion. Sinänsä en usko että kodissani minua jotenkin haukuttaisi. Voin olla väärässä mutta olen huomanut että 29 vuoden kastettuna oleminen, vuosien ravauskokemus yms antaa jotain pohjaa sille, että sanomisiani on yleensä kuunneltu.

Kunhan vain osaisi esittää asiansa hyvin jäsenneltynä ja johdonmukaisena. Tiedän että veljet ovat valmistautuneet kohtaamiseen vilpittömän tosissaan mutta.. mutta.. jännää on.