Kirjoittaja Kivikko » 17.11.2010 19:44
Srk:t ovat kokouksissa näennäisen lämpimiä. Kaikki tervehtivät ja kyselevät kuulumisia sun muuta, kyselevät mukaan saarnaamaan - ainakin niitä joista luulevat pitävänsä.
Muuten jäseniltä harvoin saa apua käytännön asioissakaan, ellei satu olemaan hyvä ystavaperhe samalla paikkakunnalla. Ihmiset eivät vieraile "epävirallisesti" vaan hengaamassa toistensa luona (paitsi nuoret), vaan tapaamiset usein ovat parin tunnin kepeää small-talkia kahvipöydässä.
Tottakai ihan kunnollisiakin ystävyyssuhteita tulee luotua, joissa molemmat saavat tukea ja apua, mutta yleisesti ottaen jäsenet ovat miltei ventovieraita - kunhan ulkonäöltä tunnetaan ja jotain ylimalkaista toisista tiedetään. Mitä suurempi srk, sen vähemmän tunnetaan, pienissä jäsenistä muodostuu helpommin läheisempiä. Jos siinä on tarpeeksi monta ystävällistä ihmistä tuomitsevien ja jäykkien jäsenten sijasta.
Itse löysin kyllä parhaan ystäväni srk:n sisältä, ja ihme kyllä on sitä edelleen vaikka olen hiipumassa pois, taitaa olla hänkin omalla tahollaan tekemässä samaa. "Uskolliset" ystävät ja kaverit eivät sitten ystävinä olekaan yhtä uskollisia, mutta ymmärtäähän tuon, että on mieluummin uskollinen jumalalleen kuin ystävälleen. Siitä en paineen alla eläviä ihmisiä moiti.
Mitä tiukemmin on mukana aktiivisesti, sitä huterampia ihmissuhteet ovat, niin ystävien kuin perheenjäsentenkin kanssa, tämän olen itse huomannut monessa eri srk:ssa eri ihmisten parissa. Mitä liberaalimpi on, sitä paremmat suhteet. Ristiriitaistako?
Kysymykseen "rakkaudellisesta neuvomisesta" : Sillä tarkoitetaan kurinpitoa srk:ssa, jos huomataan jonkun poikkeavan kaavasta. Minulle ei kumma kyllä tällaista olla suotu, vaikka syytä olisi ollut :)
Painostus koitetaan siis pukea siihen muotoon, ettei kuulija muka tajuaisi että kyse on suorista uhkauksista ja painostuksesta, vaan että "Jumala tahtoo näin" tai "Raamattu sanoo että sinun täytyy"...
Itse en ole kokenut srk:n olevan millään lailla minua tukeva, auttava taho, vaan vaativa ja painostava ympäristö, jo silloin kun olin itse sokean aktiivinen. En siis koe Jt-järjestöä rakkaudellisena. Mielestäni siis tätä uskontoa ei voida tunnistaa Jeesuksen srk:ksi rakkaudestaan.
Srk:t ovat kokouksissa näennäisen lämpimiä. Kaikki tervehtivät ja kyselevät kuulumisia sun muuta, kyselevät mukaan saarnaamaan - ainakin niitä joista luulevat pitävänsä.
Muuten jäseniltä harvoin saa apua käytännön asioissakaan, ellei satu olemaan hyvä ystavaperhe samalla paikkakunnalla. Ihmiset eivät vieraile "epävirallisesti" vaan hengaamassa toistensa luona (paitsi nuoret), vaan tapaamiset usein ovat parin tunnin kepeää small-talkia kahvipöydässä.
Tottakai ihan kunnollisiakin ystävyyssuhteita tulee luotua, joissa molemmat saavat tukea ja apua, mutta yleisesti ottaen jäsenet ovat miltei ventovieraita - kunhan ulkonäöltä tunnetaan ja jotain ylimalkaista toisista tiedetään. Mitä suurempi srk, sen vähemmän tunnetaan, pienissä jäsenistä muodostuu helpommin läheisempiä. Jos siinä on tarpeeksi monta ystävällistä ihmistä tuomitsevien ja jäykkien jäsenten sijasta.
Itse löysin kyllä parhaan ystäväni srk:n sisältä, ja ihme kyllä on sitä edelleen vaikka olen hiipumassa pois, taitaa olla hänkin omalla tahollaan tekemässä samaa. "Uskolliset" ystävät ja kaverit eivät sitten ystävinä olekaan yhtä uskollisia, mutta ymmärtäähän tuon, että on mieluummin uskollinen jumalalleen kuin ystävälleen. Siitä en paineen alla eläviä ihmisiä moiti.
Mitä tiukemmin on mukana aktiivisesti, sitä huterampia ihmissuhteet ovat, niin ystävien kuin perheenjäsentenkin kanssa, tämän olen itse huomannut monessa eri srk:ssa eri ihmisten parissa. Mitä liberaalimpi on, sitä paremmat suhteet. Ristiriitaistako?
Kysymykseen "rakkaudellisesta neuvomisesta" : Sillä tarkoitetaan kurinpitoa srk:ssa, jos huomataan jonkun poikkeavan kaavasta. Minulle ei kumma kyllä tällaista olla suotu, vaikka syytä olisi ollut :)
Painostus koitetaan siis pukea siihen muotoon, ettei kuulija muka tajuaisi että kyse on suorista uhkauksista ja painostuksesta, vaan että "Jumala tahtoo näin" tai "Raamattu sanoo että sinun täytyy"...
Itse en ole kokenut srk:n olevan millään lailla minua tukeva, auttava taho, vaan vaativa ja painostava ympäristö, jo silloin kun olin itse sokean aktiivinen. En siis koe Jt-järjestöä rakkaudellisena. Mielestäni siis tätä uskontoa ei voida tunnistaa Jeesuksen srk:ksi rakkaudestaan.