Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 05.12.2010 19:28
Tämähän riippuu puhtaasti siitä, millaista rekisteriä itse kukin todistaja pitää. Sen estämättä, että henkilötietolaki on ollut jo voimassa vuosikymmenen, onko Suomen Betelistä tullut mitään ohjeistusta tähän lakiin viitaten, rohkenen epäillä. Kyllä yksittäisen henkilön vihkomuistiinpanoista voi muodostua rekisteri, riippuen siitä, mitä sinne kirjataan. Yhtä hyvin voi olla tulematta, riippuen siitä, mitä jätetään kirjaamatta.
Lain tulkinnan tietänee tietosuojavaltuutettu, mutta näksin, mikäli muistiinpanot sisältävät ainoastaan pelkän osoitteen, ettei varsinaisesta rekisteristä ole kysymys. Tuskin rekisteriä muodostaa sekään, että osoitteen perään merkitään esim. käy 15.12. klo 11.30, jos näin on sovittu, tai ei käyntiä, jos henkilö kieltäytyy. Edes se, mitä kirjallisuutta tuli annettua, ei käsittääkseni muodosta rekisteriä. Näen nämä lähinnä muistiinpanoina.
Mikäli jotakin kirjallisuutta on tutkittu, mikä estää laittamasta ko. oman kirjan / lehden sivulle klemmarilla tai viestilapulla kommentin: jatka kpl. 13 ja osoite tämänhän voi ilmoittaa reilusti: "Laitanpa ylös, mistä seuraavaksi voimme jatkaa, sopiiko? Samalla laitan ylös, mitä kirjallisuutta / lehtiä annoin seurakuntamme kirjanpitoa varten, käykö tämä? Me tilaamme materiaalia ainoastaan tarpeen mukaan."
Eikö näin ole, vai olenko ymmärtänyt väärin! Tällainen menettely vaikuttaisi ainakin rehdiltä, sillä joka ikisen lehden kirjan tai minkä hyvänsä maksaa joka tapauksessa joku. Ellei maksua suoriteta seurakunnan lahjalaatikosta, sen suorittaa asianomainen itse. Eikö näin!
Lakiteksti on kieltämättä toisinaan hieman vaikeaselkoista asiaan perehtymättömälle, mutta eikö Betelissä ole lakiosasto? Sen ainakin odottaisi seuravan suomalaista lainsäädäntöä ja osaavan neuvoa. Ellei itse voi kysyä, asia jää seurakunnan vanhimmistolle, ajattelen.
Minua sieppasi lähinnä se, että muistellaan, vaikka lakiteksti on ollut lähes koko ajan nenän edessä niin Viljolla kuin Sinullakin.
Oleellisinta on se, että henkilö itse tietää, mitä hänestä muistiin kirjoitetaan.
Lisäys: Mitä taas Betelin tai yksittäisen seurakunnan pitämiin rekistereihin tulee, henkilötietolaki antaa tähän selkeän vastauksen. Lähinnä lienee syntynyt epäselvyyttä siitä, missä määrin Suomen Betel noudattaa lakia henkilöitä rekisteriinsä liittäen tai sieltä poistaen. Mikäli henkilö erotetaan, tai itse eroaa, on rekisterinpitäjän velvollisuus ilmoittaa tästä väestörekisteriin, joka puolestan välittömästi merkinnän tehtyään ilmoittaa tästä asianosaiselle itselleen kirjeellä. Ellei tämä pelitä, voidaan katsoa paikallisen seurakunnan tai sen liitännäisseurakunnan tai Betelin tehneen virheen ja näin rikkoneen lakia.
Mikäli jäsenrekisterin pitäjänä toimii yksin Suomen Betel Suomen osaltaa, on vastuu sen rekisterimerkintöihin liittyen. Homma on aika hankala sikäli, että jäsenistö kuuluu kukin oman alueensa väestörekisteriin. Toisaalta yhteisö on sen verran pieni, ettei tämän ylivoimaista estettä tulisi muodostaa. Posti kulkee.
Tämähän riippuu puhtaasti siitä, millaista rekisteriä itse kukin todistaja pitää. Sen estämättä, että henkilötietolaki on ollut jo voimassa vuosikymmenen, onko Suomen Betelistä tullut mitään ohjeistusta tähän lakiin viitaten, rohkenen epäillä. Kyllä yksittäisen henkilön vihkomuistiinpanoista voi muodostua rekisteri, riippuen siitä, mitä sinne kirjataan. Yhtä hyvin voi olla tulematta, riippuen siitä, mitä jätetään kirjaamatta.
Lain tulkinnan tietänee tietosuojavaltuutettu, mutta näksin, mikäli muistiinpanot sisältävät ainoastaan pelkän osoitteen, ettei varsinaisesta rekisteristä ole kysymys. Tuskin rekisteriä muodostaa sekään, että osoitteen perään merkitään esim. käy 15.12. klo 11.30, jos näin on sovittu, tai ei käyntiä, jos henkilö kieltäytyy. Edes se, mitä kirjallisuutta tuli annettua, ei käsittääkseni muodosta rekisteriä. Näen nämä lähinnä muistiinpanoina.
Mikäli jotakin kirjallisuutta on tutkittu, mikä estää laittamasta ko. oman kirjan / lehden sivulle klemmarilla tai viestilapulla kommentin: jatka kpl. 13 ja osoite tämänhän voi ilmoittaa reilusti: "Laitanpa ylös, mistä seuraavaksi voimme jatkaa, sopiiko? Samalla laitan ylös, mitä kirjallisuutta / lehtiä annoin seurakuntamme kirjanpitoa varten, käykö tämä? Me tilaamme materiaalia ainoastaan tarpeen mukaan."
Eikö näin ole, vai olenko ymmärtänyt väärin! Tällainen menettely vaikuttaisi ainakin rehdiltä, sillä joka ikisen lehden kirjan tai minkä hyvänsä maksaa joka tapauksessa joku. Ellei maksua suoriteta seurakunnan lahjalaatikosta, sen suorittaa asianomainen itse. Eikö näin!
Lakiteksti on kieltämättä toisinaan hieman vaikeaselkoista asiaan perehtymättömälle, mutta eikö Betelissä ole lakiosasto? Sen ainakin odottaisi seuravan suomalaista lainsäädäntöä ja osaavan neuvoa. Ellei itse voi kysyä, asia jää seurakunnan vanhimmistolle, ajattelen.
Minua sieppasi lähinnä se, että muistellaan, vaikka lakiteksti on ollut lähes koko ajan nenän edessä niin Viljolla kuin Sinullakin.
Oleellisinta on se, että henkilö itse tietää, mitä hänestä muistiin kirjoitetaan.
Lisäys: Mitä taas Betelin tai yksittäisen seurakunnan pitämiin rekistereihin tulee, henkilötietolaki antaa tähän selkeän vastauksen. Lähinnä lienee syntynyt epäselvyyttä siitä, missä määrin Suomen Betel noudattaa lakia henkilöitä rekisteriinsä liittäen tai sieltä poistaen. Mikäli henkilö erotetaan, tai itse eroaa, on rekisterinpitäjän velvollisuus ilmoittaa tästä väestörekisteriin, joka puolestan välittömästi merkinnän tehtyään ilmoittaa tästä asianosaiselle itselleen kirjeellä. Ellei tämä pelitä, voidaan katsoa paikallisen seurakunnan tai sen liitännäisseurakunnan tai Betelin tehneen virheen ja näin rikkoneen lakia.
Mikäli jäsenrekisterin pitäjänä toimii yksin Suomen Betel Suomen osaltaa, on vastuu sen rekisterimerkintöihin liittyen. Homma on aika hankala sikäli, että jäsenistö kuuluu kukin oman alueensa väestörekisteriin. Toisaalta yhteisö on sen verran pieni, ettei tämän ylivoimaista estettä tulisi muodostaa. Posti kulkee.