Kirjoittaja Voimantorni » 23.12.2010 21:45
Minkälaisia jäseniä lahkot yleensäkin pitävät "huonoina" jäseninä? Eivätkö juuri niitä, jotka ovat lahkon kannalta tehottomia? Niitä, jotka eivät juurikaan tuota lahkolle plus-merkkisiä numeroita raportteihin? Eivätkö heidät leimatakin "laiskoiksi", "autettaviksi" tai "epäkypsiksi" ja "lihallisiksi" yksilöiksi? Näin on asianlaita myös jehovantodistajuudessa. Tässä esimerkiksi järjestön antamia ohjeita tehottomuuden torjuntaan:
"Voimme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä pyrkimällä elämään yksinkertaista elämää, jonka keskipisteenä on kristillinen palvelus. Jos meillä on elämän välttämättömyydet, noudattakaamme Raamatun neuvoa olla hankkimatta yhä enemmän tämän maailman varallisuutta (Matt. 6:19, 20; 1. Tim. 6:8). On paljon parempi pyrkiä osallistumaan enemmän saarnaamistyöhön! Jos kohtaamme haastavia olosuhteita, ponnistelkaamme kuten Jeesus, jotteivät elämän huolet jätä varjoonsa päätyötämme, Valtakunnan hyvän uutisen julistamista."
"Jopa ne, joilla on monia vastuita, antavat etusijan saarnaamistyölle. Eräs veli, jolla on suuri perhe ja vastuullinen työ ja joka palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa, sanoo: ”Pidän sananpalvelusta elämäntehtävänäni.” Muuan tienraivaajasisar sanoo: ”Tienraivaus on paljon arvokkaampaa kuin menestyksekäs maallinen ura.”"
(Valtakunnan Palveluksemme kesäkuu 2003)
Jehovan todistajan osakseen saama arvostus seurakunnassa on siis suorassa yhteydessä hänen lahkon hyväksi tekemänsä työn määrään; mitä enemmän Jt laittaa itseään ja resurssejaan likoon, sitä "hyvämaineisempi" ja "esimerkillisempi" julistaja on kyseessä. Tämä kuvio on loppujen lopuksi yllättävän simppeli palkitsemis-/sanktioimisjärjestely (jota markkinoidaan Jumalan ohjaamana rakkaudellisena järjestelynä, HAHA!).
Mutta juuri tällaisia vaatimuksia voisi odottaakin kirjapainobisnestä pyörittävältä järjestöltä, jonka päätehtävä on levittää omaa kirjallisuuttaan ja saada riveihinsä uusia ilmaistyötä tekeviä (sekä verovapaita lahjoituksia jakavia) jäseniä.
Myös sellaiset jäsenet, jotka ajattelevat asioita liian paljon itse ja tekevät elämässään turhan paljon
omia valintojaan, leimata lahkoissa helposti "ylpeyden ansaan joutuneiksi", "huonomaineisiksi" jäseniksi ja jopa "huonoksi seuraksi". Kysymys on oleellisesti myös ryhmäkurista.
Minkälaisia jäseniä lahkot yleensäkin pitävät "huonoina" jäseninä? Eivätkö juuri niitä, jotka ovat lahkon kannalta tehottomia? Niitä, jotka eivät juurikaan tuota lahkolle plus-merkkisiä numeroita raportteihin? Eivätkö heidät leimatakin "laiskoiksi", "autettaviksi" tai "epäkypsiksi" ja "lihallisiksi" yksilöiksi? Näin on asianlaita myös jehovantodistajuudessa. Tässä esimerkiksi järjestön antamia ohjeita tehottomuuden torjuntaan:
[quote]"Voimme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä pyrkimällä elämään yksinkertaista elämää, jonka keskipisteenä on kristillinen palvelus. Jos meillä on elämän välttämättömyydet, noudattakaamme Raamatun neuvoa olla hankkimatta yhä enemmän tämän maailman varallisuutta (Matt. 6:19, 20; 1. Tim. 6:8). On paljon parempi pyrkiä osallistumaan enemmän saarnaamistyöhön! Jos kohtaamme haastavia olosuhteita, ponnistelkaamme kuten Jeesus, jotteivät elämän huolet jätä varjoonsa päätyötämme, Valtakunnan hyvän uutisen julistamista."
"Jopa ne, joilla on monia vastuita, antavat etusijan saarnaamistyölle. Eräs veli, jolla on suuri perhe ja vastuullinen työ ja joka palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa, sanoo: ”Pidän sananpalvelusta elämäntehtävänäni.” Muuan tienraivaajasisar sanoo: ”Tienraivaus on paljon arvokkaampaa kuin menestyksekäs maallinen ura.”"
(Valtakunnan Palveluksemme kesäkuu 2003)[/quote]
Jehovan todistajan osakseen saama arvostus seurakunnassa on siis suorassa yhteydessä hänen lahkon hyväksi tekemänsä työn määrään; mitä enemmän Jt laittaa itseään ja resurssejaan likoon, sitä "hyvämaineisempi" ja "esimerkillisempi" julistaja on kyseessä. Tämä kuvio on loppujen lopuksi yllättävän simppeli palkitsemis-/sanktioimisjärjestely (jota markkinoidaan Jumalan ohjaamana rakkaudellisena järjestelynä, HAHA!).
Mutta juuri tällaisia vaatimuksia voisi odottaakin kirjapainobisnestä pyörittävältä järjestöltä, jonka päätehtävä on levittää omaa kirjallisuuttaan ja saada riveihinsä uusia ilmaistyötä tekeviä (sekä verovapaita lahjoituksia jakavia) jäseniä.
Myös sellaiset jäsenet, jotka ajattelevat asioita liian paljon itse ja tekevät elämässään turhan paljon [i]omia[/i] valintojaan, leimata lahkoissa helposti "ylpeyden ansaan joutuneiksi", "huonomaineisiksi" jäseniksi ja jopa "huonoksi seuraksi". Kysymys on oleellisesti myös ryhmäkurista.